Julkaistu myös: https://onseseppa.blogspot.com/2019/11/edessamme-suuri-ja-tuntematon-viimeinen.html

Kehittävä palaute kehittymisen tueksi

Meillä Promisiassa eikä oikeastaan Proakatemiallakaan ei osata antaa palautetta. Se ei johdu siitä, että ihmiset olisivat kyynisiä tai eivät välittäisi muista. Palautteen antamiselle ei vain ole luotu kulttuuria, tai ainakaan siitä ei ole pidetty kiinni. Luin Voimavalmennuksen sivuilta blogitekstin aiheesta ja siinä sivuttiin sitä, onko palautteenanto vian esimiehen vastuulla työyhteisössä. Eihän sen näin pitäisi olla, mutta silti hyvin usein Proakatemialla törmää tilanteeseen, jossa esimerkiksi tiimissä tai projektiryhmässä ei ole sellaista liideriä, joka ajaisi vastaavaa kulttuuria sisään. Esimerkiksi omassa tiimiyrityksessämme meillä on edessä opintojemme viimeinen vuosi – se tarkoittaa muun muassa loppunäyttönämme olevaa 24 tunnin innovointihaastetta, opinnäytetyön kirjoittamista sekä Final Campia. Kaikissa näissä jopa koko opiskeluaikaa määrittävissä projekteissa tiimin tuella ja palautteella on iso merkitys. Blogissa todettiin, että kehittymishaluisissa yrityksissä jäsenet pystyvät arvioimaan sekä kehittämään omaa ja toisten toimintaa haluttuun suuntaan. Nyt näyttäisi siltä, että olemme vihdoin löytäneet sopivan konkreettisia maaleja, jotta pääsemme kaikki samalle sivulle sen kanssa, mitä tavoittelemme. Kaikkia haluavat varmasti hyvän arvioinnin 24h:sta sekä unohtumattoman Final Campin.

Jonkin aikakauden päättyminen, tässä tapauksessa Proakatemia-opintojen loppuminen, synnyttää meissä kaikissa tunteita. Olivat ne sitten helpotusta, jännitystä, pelkoa tai iloa, pystymme me kaikki samaistumaan toistemme tilanteisiin. Tämä toivottavasti helpottaa myös palautteenantoa, kun ymmärrämme mitä tiimin jäsenet lopulta viimeisten yhteisten kokemusten lähestyessä haluavat. Yhteiset, ainutlaatuiset, ohittamattomat ja aina vain lähempänä olevat haasteet lähentävät kaikkia tuntemuksia. On toki myös tärkeää, että tiimillämme on liideri, joka pitää huolen siitä, että jokaisen mielipidettä ja tuntoja kuullaan sekä siitä, että junamme puksuttaa kohti vaadittavia tavoitteita.

Aiemmissa projekteissa kenenkään ei ole ollut äärimmäinen pakko osoittaa totaalista sitoutumista tiimiin, sillä lopputulos ei määritä kenenkään menestymistä koulussa tai mahdollisuuksia tulevaisuuteen. Viimeisen vuoden isot asiat jäävät ehkäpä kirkkaimpina kaikkien mieliin koko 3.5 vuoden opinnoista, joten en ainakaan itse näe mahdollisena, että kukaan haluaa jättää itsestään huonoa kuvaa tai aiheuttaa itselleen hidasteita seuraavaan elämänvaiheeseen.

Uskon, että Promisia tulee jäämään historiaan Proakatemialla siksi, että tiimi saavutti viimeisenä vuotenaan sellaisia asioita, joita vain harva tiimi on saavuttanut. Niihin meitä tulee auttamaan yhteinen halu menestyä ja tukea toistemme oppimista, äärimmäinen pakko suorittaa sekä tietysti kaikki kokemamme vaikeudet ja haasteet. Emme nähdäkseni olisi läheskään niin motivoituneita viimeiseen vuoteen kuin nyt olemme, ellemme olisi aiemmin mokanneet, kokeneet, oppineet ja eläneet. Nyt olemme valmiit menestymään.