Blogiteksti digitalisaatiosta omassa elämässä. 

Heräsin aamulla, älypuhelimeni herätyskello soi 7.45. Sammutin sen koskettamalla ”lopeta” painiketta. Avasin silmät ja kaiken ollessa vielä hieman hämärää ja silmät unihiekassa, luin näytöltä, että olen saanut 6 viestiä, ainakin yhden instagram ilmoituksen sekä kolme snapchat ilmoitusta.  

Oma päiväni alkoi siis yhteydenpidolla digilaitteen avulla sosiaalisessa mediassa. Niin kuin kaikki muutkin päivät. Olen yhteydessä ystäviin, puhelin tarjoaa viihdettä sekä samalla tukee arjen toiminnoissa, kuten herättää ajoissa töihin. Päiväni jatkui huomatessani, että on vuokranmaksun eräpäivä. Otin siis puhelimeni ja kirjauduin verkkopankkiin, muutamalla painalluksella olin jo maksanut vuokran.  

Aamupalaa syödessä ja ripsiväriä laittaessa kuuntelin Spotifysta podcastia. Puhelin oli yhdistettynä bluetoothkaiuttimeen. Samalla jatkoin viestittelyä. Sovin esimerkiksi tulevasta Teams -tapaamisesta, mihin en ollut vielä saanut linkkiä.  

 Viisitoista minuuttia töihin lähtöön. Autoon istahtaessani laitan soittolistani soimaan auton kaiuttimista, mihin puhelin oli yhdistetty. Olen ensimmäistä kertaa menossa uuteen paikkaan, joten laitan puhelimestani navigoinnin päälle, joka ohjaa minut käännös käännökseltä perille oikeaan paikkaan. 

Töissä käytän tablettia ja contactmate sovellusta, johon kirjaan asiakkaiden yhteistietoja ja osan skannaan automaattisesti asiakkaan omasta puhelimesta. Nämä yhteistiedot menevät järjestelmään, jossa esimerkiksi esimieheni ja loppuasiakas näkevät kirjaamani yhteystiedot. 

Työpäiviini kuluu osittain myös sähköposteihin, tekstiviesteihin, WhatsApp –viesteihi vastaaminen. Myöskin sähköiseen kalenteriin merkintöjen tekeminen. Eli ruutuaika paukkuu ja digiosaaminen on itsestäänselvyys.  

Töistä lähtiessäni autossa jatkuu aamun soittolista, vaihdan sen kahdella painalluksella hieman menevämpään musiikkiin, koska miksi ei. Kotisohvalle päästyäni otan hieman omaa aikaa ja laitan Apple TV:n päälle katsoakseni Viaplaysta sarjaa. Se ei kuitenkaan nyt huvita, joten vaihdan Netflixin uutuus elokuvaan.  

Illalla kerään vielä energiaa ja lähden juoksulenkille. Otan älykelloni latauksesta, laitan sen ranteeseen ja valitsen aktiviteetiksi juoksun. Korvissa lenkin ajan minulla on langattomissa kuulokkeissa äänikirja. Kotiovelle päästyäni lopetan kellosta ajan oton ja katson sykkeet sekä polttamani kalorit ja laitan kuulokkeet lataukseen.  

Nukkumaan mennessä aktivoin taas kello 7.45 herätykseni.  

Kaiken tämän havainnointi sai itseni pohtimaan, kuinka todella itsestäänselvyytenä tätä kaikkea pidän. En osaa edes kuvitella arkeani ilman näitä päivittäisiä teknologioita. Kuitenkin on tarpeellista muistaa, että meillä on hurjasti ihmisiä, kenellä ei ole samoja mahdollisuuksia tai resursseja.