


Dialogista vuorovaikutusta oppimassa
Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.
Dialogista vuorovaikutusta oppimassa
Kontrollin tarve ja dialogin onnistuminen
Dialogissa pääasiahan on toimiva vuorovaikutus. Voiko toimivaa vuorovaikutusta syntyä, jos joukossa on kontrollinhakuisia ihmisiä? Ehkä! Mutta se voi olla haastavaa, miksi? Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja ihmiset luovat yhdessä tarinaa. Mikäli rajaamme keskustelua pois liiallisella rajaamisella tai kontrolloinnilla, vapaa keskustelu ja vuorovaikutus jää vajaaksi. Kenelläkään ei dialogissa voi olla valmiita vastauksia, koska dialoginhan perimmäinen ajatus on luoda ja rakentaa uutta vanhan tiedon päälle tai muokata omia käsityksiä päinvastaiseenkin suuntaan, kohti yhteistä ymmärrystä. Tartumme usein kiinni siihen, mitä muut ihmiset sanovat. Olisiko kuitenkin järkevämpää keskittyä siihen, mitä ihmisten välillä tapahtuu juuri siinä hetkessä, kun vuorovaikutusta yritetään rakentaa? Dialogisuudelta ei kannata odottaa rationaalista oppimista, sillä tunnekokemukset vaikuttavat vuorovaikutuksessa enemmän. Annammeko tunteille tilaa dialogissa? Rohkaisemmeko ja kannustammeko puhumaan siitä, miltä asia tai aihe tuntuu ja rakennammeko tätä kautta yhteistä suuntaa keskustelulle vai taistelemmeko niin sanotusti tuulimyllyjä vastaan ja penäämme rationaalisen opin perään omien näkökulmien ja ajatusten turvin?
Dialogi ja tunteet
Vuorovaikutus rakentuu aina tunteille. Jos tiedostamme ja hallitsemme tunteita, voimme myös onnistua vuorovaikutuksessa paremmin. Keho tiedostaa tunteet aina ennen tietoista reagointia, mutta voisimmeko kehittää dialogitaitojamme yksinkertaisesti sillä, että harjoittelemme yksilötasolla tunteiden tunnistamista ja sanoittamista? Pajatilanteissa näkyy monesti tunteet. Kun mietitään tunteiden ja arvojen yhdistelmääja niistä syntyneitä reaktioita, voimme olla kinkkisessä tilanteessa. Varsinkin, kun tunteet ja arvot eivät aina kohtaa keskenään kaikkien tiimikavereiden kesken. Oletko huomannut, että kun sinulle tärkeitä asioita edistetään yhdessä, koet voimaannuttavan tunteen? Iloa, toivoa tai yhteenkuuluvuuden tunnetta? Tai oletko kokenut ärsyyntymistä, vihaa tai häpeää, kun itsellesi tärkeisiin asioihin ei paneuduta tai ne omasta mielestäsi jopa sivuutetaan? Oletko ajatellut, että muut tiimin jäseneteivät ehkä arvota asioita samalla tavalla eivätkä näe asiaa niin kuin sinä näet ja vielä jos et tuo esiin aiheesta noussutta epämiellyttävää tunnetta ja sen syytä, ollaan siinä tilanteessa, että sinua kiukuttaa? Muistot ja kokemukset ovat usein näiden tunteiden takana ja reagoit luultavasti samalla tavalla kuin aiemmin vastaavassatilanteessa olet toiminut? Muistot ja kokemukset ovat tärkeitä tuoda ilmi, sillä ne ovat rakentaneet meistä sellaisia kuin olemme ja näyttäytyvät tilanteesta riippuen erilaisina reaktioina. Voisiko näitä aikaisempia muistoja ja kokemuksia rakentaa uudelleen tiimikavereiden tuella? Tai voisiko omista kokemuksistasi ja muistoista olla jotain hyötyä tiimikavereille? Vaikka puhuisimme faktoista, nekin kumpuavat yleensä ajatuksista ja tunteista. Faktatkin voi tuoda esiin monin eri tavoin. Tulkitsemme faktaa eri tavoin, faktaa muuttamatta. On kuitenkin ymmärrettävä, että oli asia kuinka päivänselvä tai kirjoihin kirjoitettu, voimme silti nähdä asian eri tavoin.
Jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin, parantaa dialogiamme ja myös oppia, on meidän rakennettava keskustelua niin, että emme keskity kuuntelemaan ainoastaan siksi, että voisimme sanoa olevamme samaa tai eri mieltä. Kokemuksien, tunteiden, mielikuvien ja ajatusten jakaminen on tärkeää dialogin onnistumisen kannalta. Vastakkainasettelu ei kuulu toimivaan dialogiin. Jokainen meistä on yksilö erilaisilla kokemusmaailmoilla. Olemmeko me valmiita avartamaan omaa maailmaamme toisille sekä avartamaan omia näkökulmiamme kuuntelemalla toisten kokemuspohjaisia ajatuksia? Siinäpä vasta kysymys….Meidän ei tarvitse olla samanlaisia toistemme kanssa. Erilaisuus on rikkaus myös dialogissa, jos sille vain itse uskaltaa antaa mahdollisuuden. Arvostetaan toisiamme ja itseämme, tunnistetaan tunteemme tai ainakin harjoitellaan aluksi niiden tunnistamista ja innostetaan toisiamme! Lopetetaan taistelu ja kysytään vaikkapa, että millaiset asiat ovat vaikuttaneet sinun ajatukseesi aiheesta X? Miten pystyt asettumaan toisen asemaan kertoman perusteella? Miltä sesinun silmistäsi näyttää, kerro se!
LÄHTEET: https://mieli.fi/fi/psykoterapian-professori-jaakko-seikkula-vuorovaikutuksessa-luovutaan-kontrollista https://dialogiakatemia.fi/2020/01/07/kokemuspuhe-tuo-dialogiin-ymmarrysta-luovuutta-ja-tasa-arvoa/
Tea Kivinen
Esseetä oli mukava lukea. Esseen mukaan dialogissa pääasia on toimiva vuorovaikutus. Onnistuaksemme vuorovaikutuksessa on meidän pystyttävä tiedostamaan sekä hallitsemaan tunteita. ”Mikäli rajaamme keskustelua pois liiallisella rajaamisella tai kontrolloinnilla, vapaa keskustelu ja vuorovaikutus jää vajaaksi.” Dialogi on uuden tiedon kasaamista vanhan päälle (ei pyörän keksimistä uudestaan niinkö Vilperi sanoisi). Meidän ei tarvitse olla samanlaisia toistemme kanssa. Erilaisuus on rikkaus myös dialogissa. Tätä erilaisuuden ymmärtämistä kun sain paremmin Waureen!