Tampere
31 Jan, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Dialogista ja anteeksipyytämisestä



Kirjoittanut: Sanna Hampinen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Minulla ei ole antaa mitään järkevää syytä, miksi nämä aiheet on yhdistetty samaan esseeseen. Paitsi ehkä se, että molempiin vaaditaan taitoja, ja onhan dialogi sekä anteeksipyytäminen tärkeää ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kappas, löytyihän niitä sittenkin. Ne vähemmän järkevät syyt ovat, että yksinkertaisesti vaan halusin änkeä nämä yhteen ja Antti Holma on puhunut molemmista aiheista kivoja juttuja (eli tarjonnut hyviä näkökulmia) podissaan Antin palautepalvelu. Enkä minä tietysti muista niiden jaksojen nimiä enää ulkoa, mutta PodMe-palvelusta ne löytyy. Kuunnelkaa. Tilaamaan joudutte ensin ja maksamaankin, mutta kuulkaa on sen väärti. Tämän epämääräisen johdannon johdattelemana pääset lukemaan mietelmiä dialogista ja siitä, millainen on hyvä anteeksipyyntö. Niissä on muuten yllättävän paljon samoja aspekteja!

Dialogi on lyhykäisyydessään vuoropuhelua. Yksin kotona tapahtuvaa höpinää (monologi) ei lasketa dialogiksi, vaan tarvitset tähän hommaan aina kaverin. Koska laadin niin sekavan johdannon niin päätin käyttää lähteenä myös Wikipediaa. Siellä oli kuitenkin hyvä pointti: “On erotettava aito dialoginen vuorovaikutus (rakentava vuorovaikutus) rinnakkaisista toisiinsa vaikuttamattomista monologeista (kilpaileva vuorovaikutus).” En usko, että tässä tarkoitetaan kahden ihmisen käyvän kahta toisistaan irrallista monologia ikään kuin molemmilla olisi ihan omat jutut meneillään. Tarttuisin enemmän tuohon kilpailevaan vuorovaikutukseen, josta tulee ensimmäisenä mieleen väittelyn kaltainen asetelma. Väittelyssä tarkoituksena on puolustaa omaa näkökantaa toisen väittämää vastaan; osoittaa, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Monelle ehkä ikävän tuttua riitatilanteista. Pyrkimyksenä on siis kumota toisen näkökanta ja voittaa.

Dialogissa ei ole tätä asetelmaa. Siinä ei ole voittajia eikä häviäjiä tai pyrkimystä olla oikeassa tai väärässä. Dialogissa ollaan omana itsenään, avoimena ja valmiina jakamaan omia ajatuksia ja mietteitä luottamuksellisessa ilmapiirissä. Siihen osallistuvat ovat tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Tällaisessa tilassa ei ole tarvetta kilpailevasti tuoda ilmi omaa osaamistaan ja tiputella asiantuntijakommentteja – päinvastoin. Dialogissa haetaan ymmärrystä, ei absoluuttista totuutta. Ihmisiä pääsee lähemmäs olemalla enemmän inhimillinen kuin asiantuntija. Inhimillisyys rakentaa yleensä myös henkistä luottamusta ja tunnetta siitä, että voi olla riittävä tässä, juuri nyt, keskeneräisenä, kokemattomana ja tietämättömänä. Koen itse, että uutta oppii enemmän yhdessä pohtimalla ja ja(t)kamalla ajatuksia kuin jokainen vuorollaan valistamalla. Jos kyseenalaistamista tapahtuu dialogissa, sen pitäisi kohdistua ennemmin omiin oletuksiin kuin toisten sanomisiin. Rakentavampaa on ihmetellä ja olla utelias.

Perusidea on, että dialogissa kuunnellaan aktiivisesti ja reagoidaan rakentavasti siihen, mitä toinen sanoo. Vuoropuhelu etenee yleensä parhaiten, jos pöytään tuodaan aina vähän jotain uutta tai lisää. Holma taisi puhua podissaan monologista ja dialogista ehkä enemmän taiteellisessa kontekstissa, mutta silti ne pitivät minusta oivallisesti paikkansa. Olen kirjoittanut puhelimeni muistiinpanoihin seuraavat huomiot dialogista Antin mietelmien pohjalta:

  • Pyri olemaan luonteva.
  • Kökössä dialogissa välitetään vain informaatiota.
  • Vältä selittäviä repliikkejä.
  • Vie hommaa eteenpäin, älä pystytä aitaa.
  • Tuo aina jotain lisää dialogiin.

Ja näinhän se on. Dialogi kaatuu, jos siihen osallistuvat alkavat pystyttää aitoja. Tai seiniä. Tarkoitan sellaisia seiniä, mistä ei pääse yli eikä ympäri – umpikuja. Jos sanoo pelkästään, että “minä en ymmärrä sinua” tai “ei tämä idea voi tällaisenaan toimia”, pystyttää jo aika hyvät seinät. Entä, jos sanoisikin “Minä en ihan ymmärrä, mitä tarkoitat. Kertoisitko enemmän… / Tarkoititko, että…” tai “Mitä luulet, voikohan tämä idea toimia juuri tässä ympäristössä?”. Vóila, umpikujaan rakennettiin juuri ovi. Dialogi ei ole dance battle vaan paritanssi; jos tyrmäät tanssipartnerin, jäät yksin parketille pyörimään. Toki joskus tarvitaan viejää ja välillä saatetaan vähän sooloillakin, mutta sekin on osa vuorovaikutuksen tanssia ja sen saloihin oppimista.

Sooloilutkaan ei dialogissa haittaa, jos osaa pyytää aidosti anteeksi. Opin Antin podia kuuntelemalla, että anteeksipyyntö tulee osoittaa aina henkilölle, jolta pyydetään anteeksi. No kidding, eh? Avaan asiaa vähän enemmän. Jos myöhästyt, alatko a) selittämään syitä myöhästymisesi taustalla anteeksipyynnön ohessa vai b) sanotko olevasi todella pahoillasi ja ymmärtäväsi, kuinka myöhästymisestäsi koitui vaivaa ja haittaa ja pyrit ettei sama toistu enää uudelleen? A-vaihtoehto helpottaa luultavasti enemmän omaa oloamme, siinä pyydetään anteeksi enemmän itseltämme kuin toiselta ja selitellään tapahtuneelle järkisyitä. B-vaihtoehto on oikeasti osoitettu anteeksipyydettävälle. Anteeksipyydettävän tulisi olla anteeksipyyntömme keskiössä ja pääosassa.

Anteeksipyytäminen vaatii oman haavoittuvuuden näyttämistä, läsnäoloa sekä aitoutta. Kasvotusten, kiireettömästi ja vilpittömästi tehty anteeksipyyntö on paras. Sanoilla on oltava merkitystä, jos totuus paistaa myös eleistä, on anteeksipyyntö entistä rehellisempi. Virheen myöntäminen ja ymmärrys toisen loukkaamisesta vaatii nöyryyttä ja empatiaa. Joskus ylpeys voi muodostua esteeksi pyytää anteeksi. Virheet ovat kuitenkin osa ihmisyyttä, kasvua ja oppimista. Ylpeyden lisäksi myös häpeä saattaa hankaloittaa anteeksipyytämistä. Mutta-sana anteeksipyynnön yhteydessä voi olla myrkyllinen ja lytistää kaiken edellä sanotun merkityksettömäksi liiskaksi.

Anteeksipyyntö on ikään kuin symbolinen korjaamisen väline. Sen taustalla on oltava ymmärrys tapahtuneesta; mitä on tapahtunut, mistä ja miksi toinen on loukkaantunut. Ymmärrystä seuraa halu korjata tapahtunut ja hyvittää teko. Anteeksipyytämistä voi edeltää dialogi, ehkä se onkin avain parempaan anteeksipyyntöön? Toisaalta anteeksi voi pyytää aina, kun huomaa loukanneensa toista vaikkei vielä olisikaan ihan tilanteen tasalla. Ymmärtävää ja rakentavaa keskustelua anteeksipyynnön ympäriltä ei tule kuitenkaan unohtaa. Emmehän muuten osaa seuraavalla kerralla oikeasti toimia toisin.

 

 

Lähteet:

Holma, A. 2020. Antin Palautepalvelu. Podcast-tallenne. https://podme.com/fi/antin-palautepalvelu

Holm, R., Poutanen, P. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

Mielen Ihmeet. 2017. Opi anteeksipyytämisen taito. https://mielenihmeet.fi/opi-anteeksipyytamisen-taito/

Wikipedia. 2022. Dialogi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Dialogi

3. vuoden fysioterapeuttiopiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close