Tampere
24 Jun, Friday
24° C

Proakatemian esseepankki

Dialoginen perusta



Kirjoittanut: Ollimatti Aikio - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Jotta voisimme oppia muilta, meillä tulee olla valmiita myös kuuntelemaan. Dialogin kautta voimme tarkastella haasteita, ongelmia, ratkaisuja ja kysymyksiä monista eri näkökulmista ja yhdistää viisaat päämme yhteen. ”Yksittäisen ihmisen tietoisuus on puutteellinen, mutta yhdessä pystytään synnyttämään viisautta” (Mikael Jungner). Ihmiset voivat ymmärtää saman asian, mutta eri näkökulmilla.

Hyvä perinteinen esimerkki on, onko puolillaan oleva vesilasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Perinteisesti optimisti ajattelee lasin olevan puoliksi täynnä, pessimisti taas harmittelee, että lasi on puolityhjänä. Fyysikko näkee lasissa olevan puolet vettä ja puolet ilmaa, mitkä kaikki asiat saavatkaan veden pysymän lasissa ja ilman veden päällä (Mikko Lehtonen, 2017).

Kysymyksiin vastaus perustuu ajattelumalleihin, kokemuksiin, tietoon ja moneen muuhun tekijään, jotka vaikuttavat näkökulmaamme ja vastaukseen.  Laatikon ulkopuolelta ajatteleva yksilö voi miettiä, että lasihan olisi paljon käyttökelpoisempi, jos se olisi tyhjä. Dialogin avulla voimme yhdistää erilaisia ajattelumalleja, keskustella niistä ja muodostaa paremman kokonaiskuvan.

 

Dialogin perusperiaatteet

Dialogiin kuuluu perusperiaatteita, jotka tulisi muistaa aina kun yritetään kehittää dialogia ja sen kulkua. Dialogissa osallistujien ei tulisi pyrkiä ajamaan omia tai jonkin ryhmän intressejä, osoittamaan toisten näkemyksiä vääräksi tai edistämään jotakin ideologiaa. Jos tämä toteutuu, se mahdollistaa systeemisten ongelmien käsittelyn moniarvoisesti ja kokonaisvaltaisesti. (Sitra, Artikkeli 1). Välillä tuntuu siltä, että osa ihmistä pitää kiinni jo ennen dialogin aloittamista omasta mielipiteestä ja alusta lähtien perustellaan omaa näkökulmaa tai ideologiaa ja sen etuja. Mutta miten voimme määritellä sen, kenen puheenvuoro oli järkevä ja kenen ei ja miten puuttua ideologisesti värittyneeseen puheeseen.

 

Osallistujien tulee olla dialogitilanteessa tasa-arvoisia. Dialogin lähtökohtana on, että jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo ja että jokaisen näkökulma on yhtä arvokas. Dialogissa muun elämän valta-asemat tulisi siirtää syrjään. Amerikkalainen professori Daniel Yankelovich (2001) toteaa, että ”hierarkiassa ylempänä olevat uskovat usein kohtelevansa muita tasa-arvoisesti, vaikka asia ei todellisuudessa olisi näin”. Käsitys itsestämme toisiin nähden on joko ylemmän tai alemman tasoisina ohjaa viestintäämme. Kun pidämme itseämme muita ylempinä, emme kuuntele; kun muita alempina, emme uskalla puhua. (Sitra, artikkeli 2)

Itse tunnustan, että välillä kuuntelin liikaa ja varsinkin jos keskustellaan mielipiteistä, koska alkutaipaleella tuli mainintoja siitä, miten yksilöiden tulisi tuoda asia ilmi toisella tavalla, että se ei loukkaa muita. Mielestäni asioista tulee ja pitää voida puhua suoraan jopa senkin uhalla, että joku kokee itsensä loukatuksi. Mutta asioista pitää puhua asioina, eikä tämän varjolla saa tietoisesti loukata ketään.

Tiedostan ja tietoisesti olen aina pyrkinyt tuomaan asiat esille diplomaattisesti, mutta aina ei voi eikä pidä pehmentää faktoja, jos asiat ovat kuten faktat antavat ilmi. Jokainen meistä on ihminen, mutta onko 10-vuoden työkokemuksen omaavan ammattilaisen sana yhtä painava kuin aiheesta artikkelin lukenut yksilö? Ehdottomasti ei pidä sulkea pois, että yksilöllä ei voisi olla uutta ideaa tai toimintatapaa, mutta ei voida myöskään poissulkea kokemuksen tuomaa tietoa. Molemmat voivat olla oikeassa tai väärässä, mutta dialogin tarkoitus ei ole löytää tähän ratkaisua. ”Dialogissa ei ole tarkoitus olla oikeassa tai väärässä.” (Sitra, artikkeli 2).

 

Dialogin rakentuu toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle. Tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä siihen, mitä toinen sanoo ja tarkoittaa. Dialogisessa kuuntelussa tarkastellaan omia näkökulmia uudelleen sen kuuntelemisen pohjalta, mitä toinen haluaa saunoa. Jos ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, silloin pitää kysyä toista selittämään tai tarkentamaan asiaa. Kysymyksillä pyritään laajentaman ja tarkentamaan ymmärrystä aiheesta. Tavoitteena ennen kaikkea on ymmärryksen kasvattaminen siitä, miten toiset näkevät ja kokevat asian, mitä voisimme oppia heiltä ja miten voimme yhdistää ajatusmaailmoja ja näkökulmia. Dialogin tavoitteena ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole yhteisymmärrys.

 

Dialogi edellyttää keskinäistä luottamusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että dialogiin osallistujat voivat luottaa siihen, että toiset voivat antaa hänelle jotain arvokasta. Kuuntelemalla ja pyrkimällä ymmärtämään toisten näkemyksiä, ihminen on mukana prosessissa, jossa itse kehittyy. Dialogissa sinulta tarvitaan luottamusta kahteen asiaan: Luotat siihen, että toisilta saatu tieto on arvokasta ja siihen, että toisiin voi luottaa ihmisinä. Kun ihminen luottaa siihen, että toisten näkökulmat ovat arvokkaita, hän kuuntelee heitä tarkasti. Jos luottamus puuttuu, ei ole syytä kuunnella.

Jos toinen näistä luottamuksen ulottuvuuksista puuttuu, vuorovaikutuksen määrä ja laatu jäävät vähäiseksi. Keskustelu voi muuttua dialogiksi vain, jos osallistujat ovat valmiita sekä ilmaisemaan näkemyksensä avoimesti että altistamaan oman ajattelunsa toisten keskustelijoiden vaikutukselle. Olen itse ollut aina valmis kyllä kertomaan oman näkökulmani, mutta usein näihin näkökulmiin ei ole tartuttu tai kommentoitu, mikä on itsessään antanut syyn olettaa näkökulmien olevan arvottomia. Mitä hyötyä on osallistua aktiivisesti keskusteluun, jossa koet omat näkökulmasi olevan arvottomia, turhia tai hyödyttömiä.

”Luottamuksen puutteen taustalla on usein ymmärtämättömyys toisen motiiveista”

Mielestäni uteliaisuus ja toisten ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita niin elämässä kuin dialogissa ja samalla haasteita luovat myös vahvat mielipiteet, sekä mielipiteiden ja faktojen sekoitus. Usein tuntuu, että ihmiset luovat valmiita mielikuvia ja olettamuksia, mitä mieltä toiset ovat ja faktoja tuodaan ilmi vain oman näkökulman vahvistamiseen tai luomiseen. Varsinkin jos mielipiteet, ajatusmallit tai näkökulmat eroavat vahvasti, on hyvin mahdollista, että syntyy vastakkainasettelua. Tämän tilanteen syntymisen tunnistaminen ja purkaminen ovat tärkeitä, koska vastakkainasettelu ei kuulu dialogiin, mutta se kuuluu ihmisluontoon, joten sitä tapahtuu luontaisesti.

Jotta voisimme luottaa toisiimme, meidän tulisi ymmärtää jokaisen yksilön motiivit. Meitä ajavat tietyt periaatteet ja kun muut eivät tiedä minkä takia sinä teet päätöksiä, ihmiset tekevät olettamuksia, kun tarkkaa tietoa ei ole saatavilla. Totta kai voimme antaa yleismaailmallisia selityksiä motiiveina, mutta todelliset motiivit ovat vaikeammin tavoitettavissa ja niiden kertominen, sekä ymmärtäminen vaativat luottamusta, ymmärrystä ja kuuntelemista. Näitä kaikkea löytyy dialogista.

 

 

Lähteet:

Mikko, L. 2017. Millainen muutostoimija olet – seitsemän tulkintaa vesilasista

Hellström,E. 2018. Dialogi tietoa tulkitsevassa päätöksenteossa -artikkelisarja. Sitra.fi

  1. Kohti dialogista Suomea: Dialogin hyötyjä päätöksenteolle (kirjoittajat: Ruurik Holm, Petro Poutanen ja Pirjo Ståhle)
  2. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset (Ruurik Holm, Petro Poutanen ja Pirjo Ståhle)
  3. Dialogi tiedon ja ymmärryksen välineenä kompleksisessa maailmassa (Eeva Hellström)
  4. Dialogin muodot ja paikat yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena (Eeva Hellström)
  5. Tiedon ja ymmärryksen kehä päätöksenteon valmistelussa (Ruurik Holm, Petro Poutanen ja Pirjo Ståhle)
  6. Dialogin vahvistaminen yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena (Eeva Hellström ja Tapio Anttila)
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close