Tampere
02 Dec, Saturday
-14° C

Proakatemian esseepankki

Dialogi on avain yhteistyölle



Kirjoittanut: Essi Keränen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Miia Järvilehto
Pekka Holm
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kommenttiessee: Heidi Hydén (Evision) – Mikäs homma tää on?

https://esseepankki.proakatemia.fi/mikas-homma-taa-on/

 

 

Kiitos taas tästäkin esseestä Heidi!

 

Olipa kiinnostavaa lukea vielä tarkemmin sun kokemuksia ja ajatuksia Tiimimestarit-valmennuksesta, vaikka kevyesti ollaankin aiheesta jo juteltu. Tykkään sun rehellisestä, rennosta mutta selkeästä tavasta kirjoittaa. Tässä esseessä oli hauskoja elementtejä tuo alun hakukirje ja listaus valmennuskertojen parhaista muistiinpanoista. Samoja oppeja on tarttunut mulle Tiimimestareissa ja Proakatemialla! 😄

Minullekin kolahti jo ensimmäisenä syksynä Joonaksen maininta Tiimimestareista ja kiinnostuin jo silloin. Oli kivaa lukea sun syistä hakea valmennukseen mukaan ja ylipäätään odotuksista Proakatemialla hypetettyä valmennusta kohtaan. 

 

Myös minulle juuri nuo dialogiringit ja niiden uutuus muille on ollut erittäin silmiä avaava kokemus. Kun muut puhuivat päälle, pilasivat luontevaa keskustelua heittelemällä koko ajan palloa tyylillä “sano Essi jotain”, ja pelkäsivät hiljaisia hetkiä, tajusin, kuinka paljon olen jo oppinut dialogista ja sen toimivuuden tärkeydestä. Minulle Tiimimestarit siis ovat näyttäneet, että okei olenhan mä oppinut näiden Proakatemia-vuosien aikana aika paljonkin. Siitä olen kiitollinen. 

 

Dialogi on paljon suurempi asia kuin keskusteleminen pajassa. Dialogissa on kyse siitä, että aidosti kuunnellaan, puhutaan suoraan sydämestä, odotetaan vailla minkäänlaista kiirettä edetä jonnekin ja kunnioitetaan niin toisia kuin itseäkin. Miia Järvilehto oli 13.2.2019 puhumassa Prosemmassa psykologisesta turvasta ja huipputiimeistä. Hänen mukaan dialogin pointti on saada erilaisia näkökulmia ja yhdessä syventää osapuolien näkökulmaa asiaa kohtaan. Yhdessä rakentaa molempien tiedoilla mielipide. Parasta on, jos ei olla lyöty mielipidettä lukkoon, vaan osapuolet haluavat laajentaa ajatusmaailmaansa ja oppia muilta. Rohkeaa on pystyä myöntämään, ettei tiedä. Dialogissa kannustetaan uteliaisuuteen. 

Jos tuolla Tiimimestarit-valmennuksessa joku oppii dialogin idean ja osaa viedä sitä edes hitusen työympäristössään ja vaikka ihan kotonaan käytäntöön, ajattelen, että valmennus on antanut paljon. Dialogi on avain kaikelle muutokselle ja ylipäätään yhteistyölle. Terapeutti ja yrittäjä Pekka Holmin mukaan “muutos edellyttää dialogisia ja eläviä suhteita ihmisten kesken ja toisten aktiivista sekä myötätuntoista kuulemista että spontaania vastaamista”. Holm on myös sanonut muutoksen syntyvän ihmisten välissä, tässä ja nyt, yhdessä ymmärtäen. Se, että ihminen tulee kuulluksi, on jo itsessään terapeuttinen kokemus ihmisten välillä ja se edesauttaa muutosta Holmin mukaan ehkä kaikkein eniten. (Holm 2003.)

 

Niin kuin kuvasit, sinulla oli vaikeuksia saada puheenvuoroa, kun porukka oli niin puheliasta. Jos ei tule kuulluksi, se kertoo siitä, että dialogi ei toimi. Olen kokenut saman Apajassa useita kertoja, kun on tuntunut, ettei minua kuulla eikä edes yritetä ymmärtää. 

 

Kuvasit hyvin dialogin vaiheita pajoissa ja Tiimimestareissa Tietoteorian mukaan. Ajattelen, että tärkeintä olisi tehdä tilaa keskustelulle, jossa oivalletaan yhdessä, opitaan uutta ja innostutaan. Tämä johtaisi haluun kokeilla jotain uutta yhdessä tiimin tulevaisuudessa tai omassa työssä keskustelun innoittamana. Tärkeää on, että dialogissa ollaan asetelmassa ennemmin me eikä minä ja täydennetään toisiamme ilman kilpailua tai arvostelua. Apajassa tuntuu välillä siltä, että joku vain tarkkailee pajan kulkua ja antaa sitten motorolassa palautetta ja kertoo mitä mieltä oli keskustelusta, johon ei itse kuitenkaan viitsinyt osallistua. Toki olen välillä itsekin laiska antautumaan keskustelulle ja saatan tulla pajaan huonolla asenteella tiimiä kohtaan, mutta koitan muistaa, että se voi huomaamattani vaikuttaa koko dialogin tunnelmaan ja siksi en haluaisi toimia niin. 

 

Järvilehto totesi Prosemmassa, ettei tiimi ole ryhmä ihmisiä, jotka työskentelevät yhdessä, vaan ryhmä ihmisiä, jotka luottavat toisiinsa. Psykologinen turvallisuus näkyy juuri niin, että tiimin jäsenet tuntevat olonsa turvalliseksi ottamaan riskejä ja olemaan haavoittuvaisia toistensa edessä. Tällaisen tilanteen rakentamiseen dialogin harjoittelu on loistava keino. Järvilehto tokaisi “sillä ei ole väliä, mitä me osataan, vaan sillä, miten opittua jaetaan”. Tämä kolahtaa ainakin minuun ja mieleen herää taas Apaja. Mitenköhän olemme omasta mielestämme tässä onnistuneet? Nuo teidän opeta mua -pajat kuulostavat mahtavalta idealta jakaa osaamista tiimissä ja osoittaa, että tiimiläisen tietotaito on huomattu ja se kiinnostaa muitakin. 

 

Järvilehto sanoi myös, etteivät ihmiset sinänsä ole organisaation tärkein voimavara, vaan tärkeintä on heidän väliset suhteet. Fiksu organisaatio huolehtii työyhteisön tunnelmasta, koska töiden teosta ei voi tulla mitään, jos yhteistyö ei toimi. Tuntuu, että Apajassa ihmisten välisten suhteiden ylläpito tai edes huomaaminen on jo haluttu unohtaa täysin. Ei jakseta enää puuttua vaivaaviin asioihin, sinnitellään joulukuuhun asti mahdollisimman pienellä panoksella tiimiä kohtaan. Tavallaan se harmittaa, mutta ymmärrän myös, että ei enää nähdä tarpeeksi painavaa syytä, että oikeasti esimerkiksi tavoiteltaisiin huipputiimikokemusta niin kuin teillä on Evisionissa ollut puheena. 

 

Esseessäsi huomioni kiinnitti myös se, kun kerroit bl-kaudestasi ja valinnastasi jäädä hieman taka-alalle nostaaksesi tiimiä esiin. Se kuulosti hienolta kokeilulta ja juurikin valmentavalta tyyliltä. Jos itse toimisin vielä Apajassa bl:nä, tuo voisi olla hyvä vinkki minulle. Sillä tiimin johtajana ainakin meillä Apajassa olisi tärkeää keskittyä nimenomaan tiimin edun ajatteluun, tiimiläisten nostamiseen ja vastuun jakamiseen tiimissä, tiimiläisten toiveet huomioiden. Eikä ottaa johtajan paikkaa saadakseen oman äänensä paremmin kuuluviin. Jos valitsisi oikeasti keskittyä tiimin kehittämiseen ja saisi muut kokemaan itsensä kuulluksi ja tärkeäksi tiimissä, voisi huipputiimikokemus oikeasti olla saavutettavissa. Ja tämänhän voi tehdä kuka vain tiimissä, ilman mitään titteliäkin.

 

Lähteet:

Holm, P. 2003. Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos.

Hydén, H. 2021. Mikäs homma tää on? Essee. Proakatemian esseepankki. 2.4.2021. https://esseepankki.proakatemia.fi/mikas-homma-taa-on/

Järvilehto, M. 2019. Psykologinen turva ja huipputiimit. Proseminaari. 13.2.2019. Proakatemia. Tampere.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close