Jorma ja Kristiina Heikkilän kirjassa Dialogi-Avain innovatiivisuuteen (2001) käsitellään dialogin eri piirteitä ja tärkeyttä. Teoksessa esitellään dialogin vaikutusta tiimiin, kun se tehdään oikein. Kirja opettaa, mitä asioita on otettava huomioon dialogissa ja kuinka saadaan aikaiseksi hyvä dialogi. Pelkästään kirjaa lukemalla sitä ei kuitenkaan opi, vaan henkilön on opittava kantapään kautta, kuinka dialogia tulisi käydä.

Dialogi alkaa aina ihmisestä itsestään. Oman itsensä ymmärtäminen on tärkeää, jotta dialogissa on jotakin annettavaa.

Dialogissa jokaisen on ymmärrettävä, että kaikilla on vastuu sen etenemisestä. Jotta dialogilla saadaan, jotakin aikaiseksi on kaikilla oltava yhtenäinen informaatio sekä määränpää. Epäselvät asiat ja ongelmat tulee nostaa esiin ja pyrkiä ratkomaan niitä. Haasteet tulee kohdata ja selvittää, eikä jättää taakseen. Dialogissa tukeudutaan yhdessä toisiin ja tehdään muut tietoiseksi itseään askarruttavista asioista. Voidaan myöntää, ettemme osaa tai tiedä jotakin. On kaikkien edun kannalta tärkeää, että epäselvyyksiä asioista ei jää. Kaikkien tulee myös hyväksyä epäonnistuminen. Täytyy osata suhtautua omaan epäonnistumiseen, mutta myös muiden epäonnistumiseen.

On yleistä, että pidetään tiukasti kiinni omasta mielipiteestään, eikä aina välttämättä edes yritetä nähdä toista näkökulmaa asiaan. Omat arvot ja mielipiteet opitaan eri paikoista ja siksi tiettyä kantaa ei voida sanoa oikeaksi ja toista vääräksi. Hyvässä dialogissa hyödynnetään, jokaista näkökulmaa. Toisinaan voidaan myös oppia jotakin uutta, joka voi muokata omaa mielipidettään aivan toiseen suuntaan, kun vaan on perehtynyt asiaan ja saanut selkeitä perusteluja väittämälle. Dialogissa ei koskaan saa sanoa toisen ajatuksia vääriksi.

Dialogista saadaan tehokas, kun kommunikaatio on selkeää. Puhujan on esitettävä asiansa niin, että kuuntelija sen ymmärtää. Kuuntelijan on kuitenkin myös keskityttävä, mitä hänelle sanotaan. Dialogin etenemisen kannalta on tärkeää, että kuuntelija ymmärtää puhujan asian niin kuin puhuja on sen tarkoittanut. Väärinymmärryksiä tapahtuu ja siksi vuorovaikutuksen täytyy toimia. Ongelmia aiheutuu, jos kuultua pidetään itsestäänselvyyksinä tai niitä vähätellään. Kaikkien tulee muistaa kuulemisen ja kuuntelemisen ero. Kun oikeasti kuuntelee, mitä toinen sanoo, on helpompi ymmärtää toista. Keskinäinen luottamus ja kunnioitus ovat avainsanoja onnistuneessa dialogissa.

Dialogissa jokaisen tulee tuoda oma persoonansa esiin. Ilman luottamusta monet voivat puolustautua ja suojautua kuoreensa. Oman persoonansa esille tuominen ei ole aina helppoa, eikä sitä voi pitää itsestäänselvyytenä. Tätä taitoa voi oppia ja sen opetteluun kannattaa käyttää aikaa, sillä oman äänensä esiin tuominen on dialogin kannalta tärkeää. Itseään eniten esiin tuovat eivät kuitenkaan aina ole niitä, joilla on eniten annettavaa. Dialogin aikana kannattaa siis muistaa, että jokaisella on sanottavaa ja annettavaa. Myöskään jokaisen oma yksilöllinen ilmaisu omalla persoonallaan ei riitä. Dialogista tulee dialogi, kun koko ryhmän ääni saadaan esiin ja sitä kehitetään. Ei ole kuitenkaan tarkoitus saada kaikista yksimielisiä tai, että kaikki toistaisivat samaa vuorotellen.

Dialogissa tulee toisinaan tehdä päätöksiä ja niitä täytyy osata tehdä yhdessä. Avuksi päätöksentekoon ja sen ymmärtämiseen kirjassa esitellään Argyrisin päätöksentekoportaat (ladder of inference). Päätöksentekoportaat ovat eräänlainen tukipilari, jonka avulla pystytään parantamaan tosiasioihin perustuvaa päätöksentekoa ja päästään tavoitteisiin. Uskomuksillakin voi edetä, mutta tosiasioilla päästään pitkälle. Portaat helpottavat meitä ymmärtämään, kuinka me itse ajattelemme ja muita ymmärtämään miksi ajattelemme niin. Päätöksentekoportaat etenevät vaihe vaiheelta ylemmäs. On havaittava tosiasiat ja selvitettävä yksityiskohdat. Omat tulkinnat ja merkitykset ovat tärkeitä liittää kuultuun ja todettuun. Lopulta voidaan muodostaa johtopäätöksiä ja työstää niitä eteenpäin.