Mitä se dialogi sitten oikeastaan tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa juuri minulle. Dialogi on keskustelua ihmisten välillä ja niissä keskusteluissa ei kenenkään ole tarkoitus olla oikeassa tai väärässä. Dialogin menetelmät voivat edistää tilannetajua, lieventää arvoristiriitoja sekä lisätä kokonaisuuden ymmärtämistä.

Keskustelun on tarkoitus syventyä entisestään muiden näkökulmien kautta ja näin lisätä omaa ymmärrystä. Parhaillaan dialogi luo merkitystä kohteena oleville asioille. On hyvä muistaa, että dialogin tarkoitus ei suinkaan ole rajata keskustelua tai pitäytyä hyvin tarkkaan jossain tietyssä tarkkaan rajatussa aihepiirissä. Suurin pyrkimys on tuottaa tai luoda merkitystä sekä ymmärrystä toisten näkemyksistä. Siksi onkin hyvä pitää mielessä ne neljä dialogin kulmakiveä, jotka auttavat keskustelujen onnistumista: kuuntelu, suorapuhe, odotus ja kunnioitus.

Yksi dialogin piirre on relevantin tiedon tunnistaminen, vaikkei tarkoitus olekaan pysyttäytyä tarkkaan aiheessa tai aihepiirissä. Minusta välillä tuntuu, että dialogi tiimissämme kallistuu enemmän debatin puolelle, eli alkaa väittely siitä, mikä on oikein ja pyritään ainoastaan todistelemaan omaa kantaansa oikeaksi, eikä anneta dialogille tilaa, jotta keskustelu voisi mahdollisesti viedä ajatuksia sekä aihetta syvälle. Näissä tilanteissa huomaa oman ajatuksen välillä jäävän pintapuoleiseksi, eikä itse tunnu pääsevän juurikaan syvälle aiheeseen.

Dialogia hyödyntäessä tulisi muistaa se, että sen tarkoitus on saavuttaa tasa-arvoista osallistumista, eikä niinkään johtaa keskustelua. Asioiden ilmaisun tulisi olla täysin avointa ja samalla täytyisi pyrkiä olemaan empaattinen ja kuunnella muita. Voi olla vaikeaa pyrkiä laajentamaan omaa näkemystä, jos on tottunut tai muuten vaan on luonteeltaan sellainen ihminen, joka pitää tiukasti kiinni omista näkemyksistään sekä mielipiteistään. Mielestäni sellainen lähestymistapa dialogiin ei vie keskustelua minnekään, vaan tulisi olla valmis lähteä sen keskustelun mukaan ja antaa sen viedä. Sitä voi huomata, jos sille antaa mahdollisuuden, että kappas vaan tästähän voi oppia paljon uutta.

Dialogi vaatii luottamusta puolin ja toisin. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, mutta pakko kyllä sanoa, että ainakin itse olen huomannut kuluvan kevään aikana meidän tiimissämme ihmisten välisen luottamuksen rakentuneen jokseenkin. Takkuilemme silti vaikeiden aiheiden kanssa dialogissa, liekö se johtuu sitten luottamuksen puutteesta tai muusta tuomitsevuuden pelosta. Ilman luottamusta ei voida olettaa, että ihminen edes haluaa kertoa omia näkemyksiään, sillä esimerkiksi minun itseni on äärimmäisen vaikea puhua, jos koen, että oma kertomukseni on arvoton.

”Keskustelu voi muuttua dialogiksi vain, jos osallistujat ovat valmiita sekä ilmaisemaan näkemyksensä avoimesti, sekä altistamaan oman ajattelunsa toisten keskustelijoiden vaikutukselle.”

 

Kukaan ei ole dialogissa voittaja, vaan tarkoitus on kohdata toinen toisemme vertaisina, kuitenkin erilaisia ajatuksia ja intressejä kunnioittaen. Se on mielestäni myös tiimimme haaste, nimittäin erilaisuus, sen ymmärtäminen ja niin myöskin sen hyväksyminen. Niin kuin aikaisemmin jo puhuin siitä, kuinka dialogin aikana ei kannattaisi pitäytyä tiukkaan kiinni niissä omissa ajatuksissa, tuo se haasteensa, sillä tämä voi aiheuttaa pahimmillaan riitatilanteita, jos ei olla valmiita ymmärtämään muita ja heidän ajatuksiaan sekä näkemyksiään. Mielipiteillä ei ole niinkään väliä, ne pohjautuvat mielestäni omiin periaatteisiin sun muuhun.

Haluan kertoa vielä minulle tärkeitä piirteitä, joiden tulisi mielestäni täyttyä dialogin aikana aina. Ensinnäkin jokainen ihminen on aina ihan yhtä arvokas. Sillä, kuka sinä olet ja mitä sinä teet ei ole mitään merkitystä. Itsemme arvottamisella porukassa on negatiivisia vaikutuksia. Syy siihen on se, että tällöin ne, jotka pitävät itseään tärkeämpinä, eivät kuuntele ja ne, jotka pitävät itseään alempiarvoisena, eivät uskalla osallistua keskusteluun.

Toinen tärkeä seikka on se kuunteleminen. On osattava kiinnittää huomiota siihen, mitä muut sanoo ja mitä he sanomisillaan tarkoittaa. On jatkuvasti pystyttävä arvioimaan kuulemaansa ja olemaan avoin avartamaan omaa ajatteluaan kuulemansa pohjalta. Ja, jos ei ymmärretä, niin silloin kysytään. Paras ja ideaali tilanne on, se, missä me pystymme oppimaan toisiltamme. Tavoitus ei ole löytää yhteisymmärrystä, vaan löytää uusia näkökulmia ja syventää omaa ymmärrystä.

”Keskustelu, jossa osallistujat eivät pyri aitoon yhteiseen ymmärrykseen, vaan ajavat omia kätkettyjä intressejään, ei voi muodostua aidoksi dialogiksi. Tällaisen keskustelun mahdollisuudet ratkoa systeemisiä ongelmia  jäävät heikoksi, koska osallistujien välinen vuorovaikutus ja ajatusten ilmaiseminen on rajoitettua, eivätkä kaikki asiaan liittyvät näkökannat tule esiin.”

Miksi sitten käytämme keskusteluissamme dialogista menetelmää? Sanotaan, että dialogisesti viestivät tiimit ovat oppivan organisaation perusta. Jäsenet osaavat tällöin ajatella kriittisesti myös itsestään, myöntävät ollessaan väärässä ja siltikin pystyvät olemaan rohkeita omien ajatusten kertomisen kannalta. Se on laadukasta ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kokonaisuudesta muodostuu kattava ja moniulotteinen.

Sitra. Holm, R, Poutanen, P, Ståhle, P. 26.11.2018. Mikä tekee dialogin: dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Luettu 1.4.2021. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/