Tampere
02 Dec, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Dettmann ja johtamisen taito



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tämä kirja meni suoraan kärkeen tämän syksyn luetuista kirjoista. Kirja kertoo paljon koripallon historiasta Suomessa ja oikeastaan koko Euroopassa. Dettmann avaa omaa uraansa ja sitä kautta löytyneitä oppejaan. Asiat liittyvät pääasiassa johtamiseen ja kun kyseessä on joukkuelaji, on opit helppo peilata tiimiyritykseen. Oma lähes 20 vuoden kokemus koripallosta lisäsi mielenkiintoa kirjaa kohtaan ja kirjassa kerrottuihin pelitilanteisiinkin oli helppo samaistua. Usein urheiluun liitetyt suomalaiset johtamiskirjat ovat olleet jalkapallo- tai jääkiekkovalmentajien kirjoittamia, joten koripalloon liitetty kirja on ehdottomasti raikas tuulahdus!

 

Dettmann on kotoisin Helsingistä, mutta hänen vanhempiensa juuret ovat Ruotsissa. Dettmann aloitti itse koripallon jo lapsena ja päätyi valmentamisen pariin lukioikäisenä. Hän eteni nopeasti isompien seurojen apuvalmentajaksi ja sieltä päävalmentajaksi Helsingin Namikaan vuonna 1986. Siitä lähti Dettmannin ura, joka on kestänyt vielä tähän päivää asti. Dettmann on valmentanut Suomen lisäksi Saksassa, Ranskassa ja nykyään Turkissa. Isoin saavutus on kuitenkin yli 10 vuoden päävalmentajan pesti Suomen koripallon maajoukkueessa.

 

Dettmann uskoo johtamiseen, jossa ihmisiä kuunnellaan ja niillä on painoarvoa. Hän painottaa kuitenkin, että kuunteleva johtamisen tulee perustua aina johtajan vahvuuteen eikä missään nimessä epävarmuuteen. Ellei valmentaja tai johtaja tiedä, mitä hän tahtoo, on muiden kuunteleminen varmin tapa saada laiva lopullisesti pois kurssiltaan. Tämä kuulostaa simppeliltä, että tietysti asia on noin, mutta uskon, että tällaista johtamista on helppo tapahtua varsinkin Proakatemian tiimiyrittäjien joukossa. Tietysti Proakatemian ympäristössä tiimi määrittää mitkä oikeudet tiimin Business Leaderillä on, mutta tällaista muiden liiallista kuuntelua voi tapahtua yllättävän helposti, kun yrittää johtaa omia ”kavereitaan”.

 

Kirja kokoaa suuren määrän erilaisia johtamisen periaatteita yhteen ja niistä jokaisesta voisi kirjoittaa oman esseen. Luin kirjan sattumalta juuri ennen 24h- haastetta ja siinä oli paljon hyviä oppeja haasteeseen valmistautumiseen liittyen. Itse ajattelinkin 24h- haasteen olevan eräänlainen peli, tai turnauksen finaali, johon mennään antamaan kaikkensa, mutta etukäteen on mahdoton määrittää mikä oma rooli tulisi olemaan. Ihan niin kuin pelaajat menevät joka peliin antamaan kaikkensa, mutta eteen tulevat tilanteet määrittävät tarkemmin, kuka ottaa minkäkin roolin ja missä tilanteessa.

 

Asia, jonka peilasin kirjasta juuri 24h- haasteeseen oli tähtipelaajan rooli ja sen merkitys joukkueessa. Usein ennen haastetta tiimit pohtivat, että jos tulee jonkun ihmisen vahvuusalueeseen sopiva toimeksianto, niin kyseinen henkilö menee ehdottomasti tähän tiimiin. Siinä ei ole mitään vikaa ja se on tietysti ihan suotavaa, kunhan muut muistavat edelleen ottaa vastuuta omassa roolissaan.

 

Dettmann kuvaili kirjassa tilannetta, jossa tähtipelaaja on loukkaantunut. Tähtipelaaja pelaa kuitenkin, koska kykenee, mutta ei samalla tasolla kuin normaalisti. Mihin tämä sitten johtaa? Muut pelaavat kuin ennenkin olettaen, että tähtipelaaja pelaa omalla tasollaan pystyen huippusuorituksiin; vaikeisiin syöttöihin, upeisiin heittoihin jne. Kun tähtipelaaja ei sitten pystykään tähän, on koko joukkueen peli sekaisin. Tästä syystä Dettmann ei enää peluuta loukkaantuneita pelaajia ollenkaan, vaikka he olisivat sillä hetkellä joukkueen tähtipelaajia. Silloin muiden täytyy nostaa omaa tasoaan ja ottaa suurempaa roolia, koska pelaaja, joka normaalisti tekee sen, ei ole paikalla.

 

Pystyin jo näkemään meidän tiimissä tilanteen, jossa toimeksianto olisi jonkun vahvuusalaa ja kaikki luotto laitettaisiin tämän ihmisen varaan. Meidän toimeksianto ei ollut suoranaisesti kenenkään vahvuusalueella, mikä teki juuri sen, että jokainen otti vastuuta ja pyrki parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Keltään ei odotettu liikoja, mutta jokaiselta vaadittiin parasta mahdollista.

 

Tästä kirjasta sai niin paljon hyviä oppeja, että yksi essee ei riitä niitä listaamaan. Tästä kirjasta pitäisi kirjottaa soluessee, jotta oppeihin voisi syventyä syvällisemmin. Yleensä kirjoista nousee yksi tai kaksi asiaa, joista haluaa kertoa tarkemmin. Tämän kirjan haaste oli ehdottomasti se, että ei ollut helppo koota ajatuksia yhteen esseeseen tai nostaa yhtä aihetta yli muiden. Huippukirja!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close