Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Dettmann ja johtamisen taito



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Päätinpä kerrankin taas lukea ihan kirjan. Äkkiä se ei käynyt, mutta sain vihdoin viimeisteltyä johtamisen kulttuuria käsittelevän teoksen, joka onkin ollut akatemialla melko suosittu. Koripallo itselleni ei ole hirvittävän tuttu laji, pitkään on pitänyt mennä katsomaan ensimmäistä live otteluani, mutta haaveeksi se on jäänyt. Koripallossa kuitenkin pätee hyvin paljon samat lainalaisuudet kuin muissakin pallopeleissä, mistä minulla on onneksi vuosia kokemusta. Kokemusta kuitenkin vain pelaajana, mutta sisimmässäni tiedän vielä valmentavani jotakin joukkuetta ja siihen liittyen kirja antoikin oivia tärppejä.

Henrik Dettmann on ehkäpä Suomen kuuluisin koripallovalmentaja, joka onkin valmentanut Suomen maajoukkuetta jo vuodesta 2004. Sitä ennen hän on valmentanut muu muassa Saksan maajoukkuetta, sekä lyhyemmän pestin Suomen peräsimessä. Seurajoukkue tasolla hänen uransa on yltänyt Suomen lisäksi Saksaan, Ranskaan ja aina Turkkiinkin asti. Menestystäkin on hänelle tullut ja hän on muu muassa johdattanut Saksan maajoukkueen aina MM-pronssille saakka.

Kirjassaan hän kertoo paljon tarinoita koripallon maailmasta ja vertaa useita kohtaamiaan tilanteita muuhun elämään. Itse poiminkin tähän esseeseen muutaman hänen prinsiipeistään ja vertaan jopa jotakin omiin kokemuksiini.

 

Taidon opettaminen

 

Taidon opettaminen on varmastikin etenkin juniorivalmennuksessa yksi keskeisimpiä osa-alueita, mitä valmentajan tulee tehdä. Kaikkihan lähtee liikkeelle omasta osaamisesta ja vertaisinkin tätä myyntityöhön. Myyjän on tunnettava tuotteensa, mitä on asiakkaalle myymässä. Tässä tilanteessa myyjä on valmentaja, tuote on urheilulaji ja asiakas on pelaaja.

Dettmann luottaa kirjassaan perustelun voimaan. Pelaajan on ymmärrettävä miksi hänen kuuluisi tehdä valmentajan haluamallaan tavalla, eikä vain hypätä koska käsketään. Huippupelaajille ei oikeastaan edes opeteta mitään, vaan heitä pitää vain auttaa oppimaan uusia asioita. Tämä vaatiikin valmentajalta huimaa pelisilmää.

Kirjassa puhuttiin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jonka mukaan mitä vain pystyy oppimaan, kun vain käyttää harjoitteluun 10000 tuntia. Tämä onkin mielenkiintoinen ja puhetta aiheuttava kannanotto, mutta sen taustalla löytyykin vahva viisaus. Kertaus on opintojen äiti. Niin työntekijöille kuin pelaajillekin on tärkeää, että monet toiminnot tulevat selkärangasta rutiinina, sillä silloin hän pystyy myös toimimaan tehokkaasti stressi tilanteessakin. Tässä tapauksessa stressitilanne on koripallo-ottelu. Armeijankin koulutustapa perustuu juuri tähän samaiseen ajatusmalliin. Armeijassa opetellaan lukemattomia määriä toistoja, jotta sotatilanteessa pystytään toiminaan tehokkaasti, vaikkei pää enää pysyisikään mukana.

Dettmann myös kehottaa kaikkia valmentajia ja johtajia rikkomaan vanhoja käsitteitä ja uudistamaan johtamista jatkuvasti. Tämä pitääkin mielen vireänä ja myös valmennettavat vastaanottavaisina opetukselle.

 

Arvojohtaminen

 

Kirjassa puhuttiin paljon omien arvojen johdonmukaisesta toteuttamisesta, mutta mielestäni tärkein asia oli tässä kappaleessa merkityksen tunteen saattaminen alaisille. Olenkin edellisissä esseissä, jotka käsittelevät johtajuutta, maininnut useaan otteeseen omistautuneisuuden tunteen ja sen, että niin johtajien kuin alaistenkin on tunnettava sitä. Ja se on johtajan yksi tärkeimmistä tehtävistä saattaa tämä asenne alaisilleen.

Itse en tähän viitsi jaaritella sen enempää aiheesta, mutta edeltävissä esseissä mainitsinkin, kuinka reilu vuosi sitten sain joukkueeni päävalmentajan taivuteltua pitämään jokaisen pelaajan kanssa kehityskeskustelut, jossa jokaisen rooli tuli selväksi kauden lähetessä. Tässä loi pelaajille omistautuneisuutta joukkuettamme kohtaan.

 

Mielenhallinta

 

Tämä osa-alue alkaa nousemaan urheilumaailmassa koko ajan enemmän ja enemmän. Luin jokin aika sitten, kuinka NHL-pelaajan Antti Niemen joukkueessa on ollut erikseen unitutkija, jonka avulla on paneuduttu ammattilaisten unen laatuun ja tasoon. Itseasiassa reilu vuosi sitten meidänkin joukkueessamme oli yhdellä leirillä mentaalivalmentaja luennoimassa urheilijoiden mielenhallinnasta ja sen parantavasta vaikutuksesta suorituksiin.

Dettmann kirjassaan puhuukin paljon mielikuvavalmentamisesta, muttei kerro käyttävänsä sitä kuitenkaan liiemmin. Tärkeää on myös rauhallinen peliin valmistautuminen ja suoritteiden läpikäynti omassa mielessään ennen esimerkiksi ottelua. Itse pidän pelipäivinä, ja miksei harjoituspäivinäkin, rutiineista. Tykkään siitä, että kaikki asiat sujuvat totutulla lailla ja täten ei tarvitse stressata ongelmista ja häiriöistä. Itse siis liputan rutiinien puolesta.

 

Muutoksen johtaminen

 

Tämä olikin mielenkiintoinen kappale. Meillä Eventassa BL Hermanni kävi kovastikin muutosjohtamista ja hallinnointia läpi arjessaan. Hän onnistuikin Eventan muutoksen kohti ammattimaisempaa yritystä ihan mukavasti, joskin työ on vielä kesken.

Tärkeänä asiana Dettmann pitää muutosjohtamisessa positiivisuuteen tarttumista ja sen kautta elämistä. Hyvä ja positiivinen johtaja saakin muutoksen kourissa olevaan joukkueeseen luotua helpottuneen ilmapiirin ja tämä jo itsessään saattaa saada nopeaa ja toivottua muutosta aikaiseksi. Siihen helpotuksen tunteeseen ei kuitenkaan pidä tuudittautua, vaan työ on vielä pahasti kesken.

Dettmann kuvaakin muutosjohtamisen kolmeksi peruspilariksi seuraavaa:

”Tarvitaan kolme asiaa, jotta muutoksia on mahdollista tehdä: Johtajalla täytyy olla todellista valtaa, jonka hän on saanut lainaksi suuremmilta johtajilta. Johtajalla täytyy olla johdettavien luottamus, eli heidän suostumuksensa tulla johdettaviksi. Johtajalla täytyy olla näkemys muutoksen suunnasta ja rohkeus seurata omaa näkemystään. Hänellä täytyy siis olla johtamisen rohkeutta. Ilman näitä kolmea ei muutosta voi tehdä.” (Dettmann – ja johtamisen taito, s.176)

Hyvä johtaja ei myöskään voi käskeä alaisilleen muutosta, pelaajien on myös ymmärrettävä muutoksen syyt ja motiivit.

 

Yksilölähtöinen johtaminen

 

Dettmann kuvaa itseään ennen hieman tiukemmaksi johtajaksi. Nykyään hieman pehmeämmäksi. Hän puhuu kirjassaan paljon johtamisen kulttuurin muuttumisesta ja siitä, miten nykypäivänä tulee myös ymmärtää johdettavaa. Ajat ovat muuttuneet ja enää ei pelkkä järjetön huutaminen tehoa pelaajiin, vaan on osattava olla ns. ”people person”. On siis osattava kohdata alaiset yksilöinä. Näitä ajatuksia tukevatkin muu muassa palautteen antamisen kulttuuri ja sen tärkeys, sekä vankka luotto alaisten arvostelukykyyn. Alainen kyllä huomaa, milloin hän saa vastuuta ja tuleekin usein täyttämään isommat saappaansa. Tai ainakin näin tulisi tapahtua.

Dettmann listaakin yksilöjohtamisen neljä K:ta. Kyseleminen, kuunteleminen, kannustaminen ja kiittäminen. Dettmann myös puhuu johtajan suoraselkäisyydestä, joka on mielestäni hyvän johtajan perus ominaisuuksia. Hän puhuukin hyvän ja huonon johtajan kokemuksistaan seuraavasti:

”Kun olen törmännyt huonoihin johtajiin, kysymyksessä on yleensä ollut jompikumpi kahdesta asiasta: johtaja on nostanut oman egonsa yhteisen toiminnan yläpuolelle, tai hän on yrittänyt miellyttää kaikkia. Ihminen, joka ei osaa sanoa ”ei”, ei voi olla johtaja. Johtaminen on aina linjan vetämistä. Jos linjalta poiketaan, johtajan pitää osata sanoa ”ei”. Muuten hän menettää uskottavuutensa. Ein sanominen aiheuttaa aina kipua, mutta se kipu johtajan on pakko kestää. Jeesmies ei johtajana pärjää.” (Dettmann – Ja johtamisen taito, s.198)

Itse pidän ehdottomasti hieman tiukemmasta johtamistavasta, ainakin urheilussa. Ehkä se johtuu isäni armeijatyöstä tai muutoin vahvoista auktoriteeteistä perheessämme, mutta olen etenkin nuorempana pelannut parhaiten vahvaselkäisen valmentajan alaisuudessa. Veikkaanpa, että pitäisin myös Henrik Dettmanninkin otteesta valmentajanani, jos näin kävisi.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close