Jokainen varmasti tietää tunteen, kun jotain täytyisi tehdä, mutta palautukseen on vielä niin paljon aikaa, ettei työhön käyminen motivoi. Minä tiedän tunteen hyvin, sillä kirjoitan taas kerran esseetä palautuksen kynnyksellä, vaikka kuinka olin luvannut itselleni kirjoittaa esseitä tasaiseen tahtiin pitkin kuluvaa syksyä. Surullisen kuuluisa deadline on kuitenkin uskomaton motivaattori. Sitten kun on pakko, niin sitten myös tehdään. Usein ihminen ei kuitenkaan halua jättää asioita tekemättä.

Luin aiheeseen liittyvän blogitekstin ja etsin löytyykö aiheen ympäriltä tutkittuja tuloksia. Kauppalehden artikkelissa Saara Koho kirjoitti, että tutkitusti johtajat pitävät lisäaikaa pyytäviä työntekijöitä motivoituneempana. Mielestäni tämä on ristiriitaista. Ymmärrän, että työntekemisessä halutaan hyvää lopputulosta ja mikäli aikaraja on ollut tiukka, ei työntekijä välttämättä ole päässyt haluamaansa lopputulokseen, jonka seurauksena lisäajan pyytäminen onkin järkevää. Toisaalta jos deadlineen on aikaa enemmän, onko lisäajan pyytäminen motivoituneen tekijän merkki? Ei. Se on merkki siitä, että työt ovat aloitettu aivan liian myöhään.

Tästä teinkin havainnon, ettei pitkien aikojen deadlinet ole kovinkaan toimivia ainakaan itselleni. Miksi laittaa deadline kuukauden päähän, jos työ aloitetaan kuitenkin viikkoa ennen deadlinea? Olisiko järkevämpää toimia, kuten Kauppalehden artikkelissa ja antaa lyhyt deadline, jolloin työhön täytyy käydä heti. Tämä antaa myös mahdollisuuden joustamiseen deadlinessa, koska lopputulos on kuitenkin etuajassa valmis, ensimmäiseen esimerkkiin verrattuna.

Ongelmaksi tässä voi kuitenkin tulla se, että mikäli deadlinen asettajana toimii itselleen, on siitä hyvin helppo joustaa, mikäli tietää todellisen deadlinen olevan vasta myöhemmin. Johtajana tämä kuitenkin voisi olla oikein toimiva tyyli. Johdettavalle annetaan tiukka deadline, eikä kerrota, että työn täytyy todellisuudessa olla valmis vasta kuukauden kuluttua. Jos työntekijä tässä tapauksessa pyytää lisäaikaa, voi sitä hyvillä mielin hänelle antaa.

Blogitekstistä (https://tyyniarki.fi/2021/05/09/motivaatio-ja-vitkuttelun-taito/) minulle kuitenkin jäi erityisesti mieleen se, että pitkissäkin deadlineissa on omat hyvät puolensa. Kun aikaa on myös ajattelemiselle, tekee työtä alitajunnassa jo eteenpäin, vaikka itse kirjoittamista ei olisi vielä aloittanutkaan. Kun aikaa tehtävän tekemiseen on enemmän kuin riittävästi, se antaa mahdollisuuden myös fyysisesti ja henkisesti lepäämään ennen suorittavaa osuutta. Toki tämä vaatii sen, että työlle täytyy osata uhrata ajatuksia. Tällaisia hyötyjä ei saa irti, mikäli ensimmäisen ajatuksen työntekemiselle antaa kaksi päivää ennen deadlinea tarkistaessa mikähän työn aiheena olikaan.

Toimi niin tai näin, kummassakin tyylissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Liika on liikaa ja siksi mitään ei kannattaisi jättää viime tippaan. Laatu kärsii siitä väkisinkin. Liian vähän on myös liian vähän, joten jatkossa yritän hyödyntää havaintojani omassa työskentelyssäni paremmin.