1  JOHDANTO

Ongelmia dialogissa? Ei hätää, näin meillä on myös Evisionissa, tai ainakin oli. Kerätyn datan ja dialogin myötä huomasimme, että olemme jumiutuneet samoihin haasteisiin, joita meillä on ollut niihin aikoihin, kun tiimimme on muodostettu. Ongelma, joka tuntui tiimimme aloittaessa ongelmalta, ei lopuksi ollutkaan enää ongelma, vaikka sitä on niin käsitelty ainakin jossain muodossa kuluneet 1,5 vuotta. Haluankin kertoa, miten tämä ”kärjistyi” ja miten sitä lähdettiin ratkomaan. Tiimillämme tuntuu nyt olevan konsensus vallinneesta ”ongelmasta”, mutta itse olen hieman epäileväinen sen suhteen, että näyttäytyykö tämä vielä tulevaisuudessa tiimimme yhteisissä, pajoja pidemmissä tilanteissa, joissa kaikkien ääneen sanottua panosta kaivataan. Pajoista tämä ”ongelma” on toivottavasti onnistuttu poistamaan.

2  KÄRJISTYMINEN

Tuntuu, että olemme Evisionissa ottaneet tavaksi hieman aina myrskytä Proakatemian yhteisten kilpailujen jälkeen. Näin kävi syksyn 2019 myyntipäivien jälkeen. Saimme asiat käsiteltyä ja nousimme tuhkasta vahvempina kuin koskaan. Tämä sai meidät muun muassa lisäämään suoraa puhetta tiimissämme. Nyt kevään 2020 Tiimidiilin jälkeen myrskysimme taas. Pienesti vain, mutta kuitenkin siten, että asioita oli tarpeen käsitellä ja asialle täytyi antaa aikaa.

Tiimidiili itsessään meni hyvin ja pärjäsimme paremmin kuin koskaan yhteisen historiamme aikana, joten siihen voimme jo olla tyytyväisiä. Valitsimme teamleaderimme strategisen päätöksen mukaisesti projektipäällikkömme vasta toimeksiannon kuultuamme. Projektipäälliköksemme tuli Heidi, joka hoiti oman tonttinsa paremmin kuin hyvin, ilman mahdollisuutta ennakkovalmistautumiseen.

Kärjistyneen tilanteen aiheuttikin se, että mielipiteitä, kysymyksiä, ajatuksia ja ideoita ei tullut niin kuin odotettiin. Dialogiin olennaisesti kuuluvaa odottamista olemme siis Tiimidiilissä urakalla harjoitelleet. Tästä riippumatta lopputuloksena oli lähes poikkeuksetta se, että samat henkilöt olivat äänessä kerrasta toiseen. Se koettiin siis turhauttavaksi, että ei olla valmiita tuomaan omaa panostaan yhteiseen tekemiseen ja tämä kuormittaa erityisen paljon niitä, jotka ovat useammin äänessä. Olemme nimittäin useita kertoja keskustelleet siitä, että niille, jotka käyttävät vähemmän puheenvuoroja, pitäisi antaa enemmän tilaa puhua. Kun sitä tilaa kuitenkin annetaan, siihen ei saada mitään vastetta. Nyt koettiin kuitenkin entistä tärkeämmäksi se, että jokainen tiimissämme ottaisi vastuuta tuotoksestamme, sillä kilpailimme tiiminä muita Proakatemian tiimejä vastaan. Kyse ei ollut vain dialogista ja oppimisesta. Tätä asiaa käsittelimmekin pajassamme 23.5.2020, mutta keskustelut tuntuivat jäävän vielä pahasti kesken aiheeseen liittyen. Tästä pajasta sain kuitenkin ideani toista pajaa varten, jossa asiaa lähdettäisiin käsittelemään datan avulla, ei ainoastaan dialogin. Kysely oli mielestäni tärkeä siksi, että dialogista keskusteltaessa tiimillämme on tapana tuoda oma kantansa esiin siten, että meitä on myös monta muuta, jotka ajattelevat näin. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole tietoa siitä, miten monta heitä on.

3  KÄSITTELY

Halusin siis kerätä tiimiltämme dataa, jonka avulla voisimme käydä dialogia, sillä näissä vastauksissa kaikki olivat tulleet kuulluiksi. Kyselyn avulla pyrin selvittämään, millaisin puhujina tiimiläisemme pitivät itseään koko Evisionin yhteisissä tilanteissa liittyen puheenvuorojen määrään, tunteisiin, asioiden prosessointiin, hiljaisuuden kestämiseen, odottamiseen, kuuntelemiseen, kunnioittamiseen, luottamukseen ja siihen, miten omiin puheenvuoroihin koetaan reagoitavan ja millaisia tunteita tiimimme yhteisten hetkien aikana syntyy.

Pajassa lähdimme etenemään käymällä vastauksia kohta kohdalta läpi dialogin keinoin. Tuloksissa oli paljon sellaista, että ne aiheuttivat toisinaan ihmetystä. Vastaukset olivat nimittäin monilta osin sellaisia, joita emme osanneet aikaisempien keskustelujen perusteella odottaa. Yksi tällainen oli esimerkiksi se, että usein keskustelujen aikana tuodaan esiin se, miten asioita ei pystytä prosessoimaan nopeasti, vaan niihin saatetaan tarvita hyvinkin paljon aikaa. Kyselyn mukaan kuitenkin vain yksi tiimiläisistä kokee tarvitsevansa tuntien tai päivien pohdinnan aiheeseen liittyen. Muut pystyvät prosessoimaan vähintäänkin siten, että pystyvät osallistumaan keskusteluun. Tämä aiheutti hämmennystä, sillä kuten jo mainitsin, asiasta on puhuttu monesta eri suusta. Ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole kuten on puhuttu. Keskustelun ja datan ero voi kuitenkin selittää Jennan kommentti siitä, että kyselyihin saatetaan myös vastata siten, miten asian haluaisi olevan. Mikäli näin on, suunta on ainakin selvillä.

Tuloksia läpikäytäessä tiimistämme nousi esiin sellainen asia, että nyt tuntuu olevan valtataistelu paljon ja vähän puheenvuorojen käyttävien välillä ja että koko paja olisi rakennettu tätä asetelmaa varten. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä kyselyllä oli selvitetty paljon muutakin kuin sitä, mikä verran kukakin käyttää puheenvuoroja, milloin ja miten niitä käyttää. Tällaisen kuvan saattoi kuitenkin antaa se, että kyselyn kysymykset oli aseteltu kokonaisuus kerrallaan ja siksi oli loogista käydä niitä myös kokonaisuuksina, emmekä olleet päässeet vielä muihin asioihin, joita kyselystä nousi esiin. Nyt pajan pointti tuntui olevan osalle epäselvä, joten kertasin vielä tavoitteet tilanteen käsittelemiseksi. Niitä olivat itsestään uuden oppiminen, muista uuden oppiminen ja sen pohtiminen, miten tilanteissa voidaan toimia toisin.

Koen, että edellä mainittu tilanne vaihtoi koko pajan suuntaa ja oli todella tarpeellinen asia käsitellä, sillä siten asia saatiin neutralisoitua ja pääsimme ylipäätään pohtimaan, onko puheenvuorojen epätasainen käyttö tiimissämme ongelma vai ei. Itse nimittäin koen, että paljon ja vähän puheenvuoroja käyttäneet ovat kokeneet tulleensa molemmat syyllistetyiksi omasta toiminnastaan. Pääsimme lopputulokseen, että ongelma, joka meillä on ollut dialogia opeteltaessa ei ole enää ongelma ja kyselyn perusteella voimme myös luottaa siihen, että mikäli kenelläkään on asiaan sanottavaa, hän saa sen sanottua, puhui sitten tyypillisesti vähän tai paljon. Toivottavasti tämä vapauttaa tunnelmaa entisestään paljoissa ja itse näen, että se vaikuttaa positiivisesti käymäämme dialogiin. Nyt jokainen saa nimittäin olla juuri sellainen kuin on.

4  POHDINTA

Itse koen, että paja, joka pohjautui dataan oli tekijä, jolla tiimimme pääsee kehittämään dialogia eteenpäin. Nyt ei ollut käytössä mututuntumaa, eikä sitä, että puhutaan muiden puolesta. Jokainen oli saanut itse, omalla suullaan vastata kyselyyn, jonka kautta saatiin dataa, johon muut eivät olleet välittömästi olleet vaikuttamassa. Jokaisen tehtävänä oli pohtia omaa itseään ja omia kokemuksiaan. Ilman tätä dataa, velloisimme mahdollisesti vielä tulevatkin vuodet samojen ongelmien parissa, sillä mutu, saattaisi pyöriä tiimissämme pitkäänkin. Kuten jo mainitsin, nyt jokainen saa olla sellainen kuin on ja vieläpä kokematta syyllisyyttä suuntaan tai toiseen.

Pieni skeptikkoni kuitenkin nostaa päätään, sillä tilanteissa, joissa meidän täytyy oikeasti saada tiiminä jokin konkreettinen tuotos aikaan aikarajojen puitteissa saattaa osoittautua haastavaksi. Silloin täytyy kuitenkin tehostaa entisestään pienryhmätyöskentelyä, jota jo tiimidiilissäkin oli paljon. Pienryhmissä keskusteltaessa tällaisia ongelmia nimittäin ei nouse esiin. Se on kuitenkin totta, että kaikkien ei tarvitse näissä koko tiimin tilanteissa toimittaa puhemiehen roolia. Siitä huolimatta itseäni pohdituttaa se, ovatko asiat niin selviä kuin annetaan olettaa, eikö asioihin tule mitään ideoita ja eikö aina ole kantaa siihen, vaikuttaako joku hyvältä vai ei. Jatkossa aion kuitenkin luottaa siihen, että kaikki kyllä sanovat sanottavansa, mikäli sellaista on. En aio enää vaivata päätäni tällä asialla! Varsinkaan ennen kuin ”ongelma” muuttuu ongelmaksi.

LÄHTEET

Kattelus, O. 2020. Kysely pajaa varten. Kysely 4.5.2020.

Hydén, H. 2020. Tiimidiili 21.4.2020. Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampere.

Koskinen, I. 2020. Tiimidiilin purku. Paja 23.4.2020. Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampere.

Kattelus, O. 2020. Dialogi. Paja 5.5.2020. Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampere.