Alkupuheet

Päätin ottaa erilaisen lähestymistavan esseisiin. Olen siis aloittanut harjoittelupaikan Voconaut Oy:llä noin kolmisen viikkoa sitten, ja siellä toimitusjohtajan kanssa jutellessa olemme ruvenneet suunnittelemaan meikäläisestä elokuvatuottajaa. Joten päätin vähän lähteä kehittämään omaa havainnointia elokuvista. Omasta kirjahyllystä löytyikin Ian Flemingin klassikko romaani Casino Royale (Fleming, 1953). Mikäli joku lukioista ei tiedä, niin Ian Fleming on se kaveri joka on keksinyt legendaarisen hahmon James Bondin 007:n, joka Iso-Britannian salaisen organisaation MI6:n 00-vakooja. Katsoin myös heti perään kirjasta tehdyn elokuvan vuodelta 2006, joka tottelee samaa nimeä. Miettikää hei oikeasti, 53 vuotta ikäeroa kirjalla ja elokuvalla, ja elokuva oli järjestyksessään vasta 21. Tässä esseestä kerron eroista mitä huomasin kirjan ja elokuvan väliltä. Hahmottelen miten erot vaikuttavat juonen kulkuun ja lopputulokseen. Tämä luultavasti sitten sisältää spoilereita!

Kirjan ja elokuvan juoni

Kirjassa kuin myös elokuvassakin juoni punoutuu James Bondin, Vesper Lyndin ja Le Chiffre nimisen vihollisen ympärille. Bondin on tarkoitus peitota Le Chiffre (jota näyttelee Mads Mikkelsen elokuvassa) Baccarat -korttipelissä. Le Chiffre on velkaa järjestölle nimeltä SMERSH, huomattavan summan rahaa, jonka Le Chiffre yrittää voittaa Baccarat -pelissä takaisin maksaakseen velkansa takaisin järjestölle. Bondin on tarkoitus voittamalla tuhota Le Chiffren paikka järjestössä ja saada hänet kiinni keinolla millä hyvänsä. Elokuvaan on muutettu aika paljonkin asioita kirjasta, mutta juoneen ei juurikaan olla koskettu vielä tässä vaiheessa. Eroja on Baccarat -pelin muuttaminen Texas Hold’Em -korttipeliin, joka oli elokuvan ilmestymisen aikaan erittäin suosittu korttipeli. Myös Le Chiffre -hahmon taustaa oli muutettu terroristien kirjanpitäjäksi, joka yritti terroristien rahoilla tehdä helppoa voittoa huijauksella osakemarkkinoilla. SMERSH -organisaatiota ei myöskään mainita elokuvassa ollenkaan, ja monet tietäänkin miksi jos on nähnyt Casino Royalesta seuraavat Craigin James Bond -elokuvat. Vesper Lynd on myös kokenut kirjasta elokuvaan hieman muutoksia. Vesper on kirjassa Bondin ’numero kakkonen’, eli agenttipari. Vesper on enemmän yhteyshenkilö järjestöjen kanssa kuin kenttäagentti, kun taas elokuvassa Lynd on muutettu rahastonhoitajaksi, joka antaa Bondille rahat millä pelata korkealuokan pokeripelissä. Muita hahmoja sitten taas onkin muutettu jonkun verran, kuten esimerkiksi Ranskan poliisikytkös René Mathis. Kirjassa Mathis on loppuun asti Bondin ystävä ja liittolainen. Mathis on säntillinen ja vikkelä mies hoitamaan asioita sekä paljon puhuva. Elokuvassa Mathis on alkujaan saman kaltainen kuin kirjassa, mutta elokuvan puoli välin paikkeilla henkilö selkeästi muuttuu vaisummaksi. Mathisista myös leivotaan elokuvassa pahis, tai ainakin tilanne jää niin. Le Chiffren kaapatessa Bondin vangikseen Le Chiffre sanoo, että sinun ystäväsi Mathis on oikeasti hänen ystävänsä Mathis. Näin Mathisista tehdään pahis, joka on ollut kaksoisagentti ja antanut Le Chiffrelle tietoja Bondista kokoajan. Kaikki elokuvan nähneet tai kirjan lukeneet tietää, että oikea kaksoisagentti on Vesper Lynd, jota kiristetään hänen rakkaansa hengellä paljastamaan tietoja. Kirjassa ja elokuvassa on kummassakin sama lopputulema. Elokuvan käsikirjoittajat ovat vaan halunneet hieman lisäjännitystä tehdessään Mathisista valerosvon. Kirjassa ja elokuvassa on myös kummassakin huomioitu Jamesin ja Vesperin rakastuminen toisiinsa. Bondin henkilökuva ei olisi kyllä mitään ilman sitä.

James Bond

Bond kuvataan kirjassa pitkäksi tummaksi kovikseksi joka on fiksu, tarkka ja hyvä työssään. Hän pitää autoista, uhkapelistä, hyvästä ruuasta ja juomasta ja naisista. Miten sopii elokuvassa näytellyt Daniel Craig rooliin? Ensinnäkin Craig ei ole tumma vaan vaaleja, mutta omasta mielestäni muuten erittäin sopiva rooliin. Itse asiassa elokuvan alku puoliskon loppulla Bond ja hänen pomonsa M ovat vierekkäin kohtauksessa, missä tulee ilmi hyvin kuinka pitkä Craig oikeen on. Toisaalta M:n näyttelijä Judi Dench ei ole oikeestikaan kovin pitkä rouva, mutta kohtauksessa on silti tuotu Bondin olemusta hienosti esille.

Elokuvassa Bond on hieman holtiton raikulipoika, joka ei vielä ole oikein saanut otetta kunnolla 00-agentin tehtävistä, vaikka onkin yhtä fiksu kuin kirjassa. Kirjassa miehen suhde  ja suhtautuminen naisiin on kuitenkin huomattavasti kylmempi ja sovinistisempi kuin elokuvassa. Miehen käsityksen mukaan naiset ovat hetken viihdykkeitä. Naisia ei pitäisi päästää miehen töihin, koska he ovat siinä vain tiellä. Bondin ikonisin drinkki elokuvissahan on vodkamartini, mutta alun perin näin ei ole. James on kirjassa keksinyt ihan oman juomansa mille hän koittaa keksiä nimen, jotta voisi patentoida sen. Drinkki kuvaillaan näin. ”Kolme osaa Gordon’s giniä, yksi vodkaa ja puoli mitallista Kina Lillet’ta. Ravistakaa hyvin, kunnes se on jääkylmää, ja lisätkää sitten iso, ohut suikale sitruunankuorta. Tuliko selväksi?”(Fleming 1953, 64).  Drinkkihän on kuin vodkamartini pienellä twistillä, mutta ilokseni huomasin, että Bond tilaan elokuvassa kyseisen drinkin, ja dialogit sekä monologit menevät vielä drinkin ympärillä lähes sanasta sanaan samalla tavalla kuin kirjassakin. Autoista on myös hyvä verrata sen verran, että Bondin elokuvahistoriassa on nähty ties minkälaista menopeliä Aston Martinista BMW:en ja Lotukseen. Silti kirjassa Bondilla on oma auto, eikä MI6:n tarjoamaa menopeliä mistä löytyy raketinheittimet ja konekiväärit sekä millä voisi mahdollisesti sukeltaa. Ne on kaikki elokuvataikaa. James Bond omistaa itse Bentleyn, jossa on 4 ja puoli litranen moottori ja varustettu viimeisellä Amherst Villiersin ahtimella. Kirjassa myös kuvaillaan, että auto on Bondin ainoa harrastus.

Dialogi ja monologi

Kirjan ja elokuvan puhekohtaukset eroavat aika paljonkin toisistaan, vaikka monia suoria dialogin pätkiä ja monologi kohtauksia on otettu itse elokuvaan. Kirjassa yllättäen henkilöiden puhuminen on paljon kuvailevampaa, koska kirjan pitää herättää mielikuvitusta, kun taas elokuvissa voidaan vaan näyttää asia. Silti tykkäsin enemmän elokuvan dialogista, koska siinä saa enemmän tunnetta mukana. Näyttelijöiden ilmeet ja eleet kuvittavat enemmän ja tukevat dialogin sekä monologin kehitystä. Kirjassa puheosuudet on paikoitellen aika tönkköä ja liiankin yksityiskohtaisia taivaanrannan maalauksia. Myös voi johtua kirjan ilmestymisvuodesta ja siitä, että ihmiset eivät vaan puhu enää niin. Olivat ne kuinka sivistyneitä tahansa. Kirjan monia dialogikohtauksia on käytetty myös elokuvassa. Kuten James Bondin ja Vesper Lyndin illallistaminen kaksin. Tosin kirjassa on kaksi samankaltaista kohtaa eri agendalla, mutta elokuvassa nämä kaksi kohtausta on niputettu yhteen. Myös osia on poistettu dialogista ja siihen on tuotu asioita lisää. illalliskohtauksesta kuitenkin jäi yksi osuus harmittamaan elokuvassa. Kirjassa Bond päättää tilata erittäin tarkasti mitä haluaa syödä, ja tässä perustellaan Bondin tarkkaavaisuus sekä intohimo ruokaan. Onnekseen Vesper onkin samanlainen kirjassa ja haluaa myös tilata erittäin tarkasti. Tämä kohtaus on kirjassa kohtaus missä James ja Vesper löytävät toisistaan sen ensimmäisen kipinän tulevalle romanssille. Elokuvassa sitä ei näe, vaan Bond on oma vekkuli itsensä mitä olemme tottuneet jo aijemmissa elokuvissa näkemään, ja Vesper on panssarit ylhäällä ja kylmä sekä suorasukainen, niin kuin ensikohtaamisesta on annettu ymmärtää.

Loppupuheet

Casino Royale on kirjana sekä elokuvana erittäin viihdyttäviä. Hahmot ovat yleensä erittäin kiinnostavia ja monialaisia sekä kehitys ei ole aina arvattavaa. James Bond on lapsuudesta asti ollu yksi sankareistani. Silti nyt vasta luin ensimmäisen Ian Flemingin kirjoittaman Bond-romaanin. Elokuvat olen nähnyt kaikki ja useimmat niistä moneen kertaan. Arvosanaksi elokuvalle ja kirjalle antaisin kummallekin 8/10.