Liiketalouden ja erityisesti yrittäjyyden koulutuksen yhtenä pääteemana on raha ja tuottavuus, jonka takia vapaaehtoistyö on jonkinlainen outolintu, josta ei juuri puhuta. Proakatemialla painotetaan paljon rahantekoa projekteilla ja oppikirjojen mottona on, että yritysten tulee tehdä voittoa. Vapaaehtoistyöstä voi kuitenkin oppia erittäin tärkeitä oppitunteja, joita ei välttämättä saa muualla. Mutta puhuttiimpa talkoolaisista, vapaaehtoistyöläisistä tai vain harrastustoiminnasta, olennaisinta on jonkun asian tai joidenkin ihmisten vuoksi työnteosta ilman korvausta. Toisinaan siitä joutuu jopa maksamaan, niin kuin tein ollessani yli kymmenen vuotta aktiivinen partiossa. Lapsena sitä ei tietenkään ymmärtänyt, mutta nyt kun olen vapaaehtoisena Slushissa, ymmärrän konseptin ehkä paremmin. Auttaminen ja jakaminen ovat valtavan isoja voimavaroja, ja niihin uskomalla talkootyö ei tunnu enää vain työltä, vaan joltain isommalta. Kun yhtälöstä poistetaan raha, ja jäljelle jää vain motivaatio auttaa muita, ymmärtää mitä tarkoittaa luoda toiselle arvoa, joka pitäisi olla lähtökohtana liiketoiminnassakin. Muistan, kun designer ystäväni aikoinaan pohti harjoitteluun menoa ja miksi hän ei halua siitä palkkaa. Siten hän poisti velvoitteen suorittaa vain työnantajan määräyksiä ja loi itse itselleen tarkoituksen ja luvan tehdä asioita, joita todella halusi tehdä. Nyt toimiessani ryhmän liidinä Slushissa olen pyrkinyt käyttämään tätä ajattelutapaa. Jos en saa toiminnasta palkkaa, on minun parempi tehdä siitä itselleni ja samalla muilla paras mahdollinen kokemus, että tekemisestä on mitään iloa.