Tampere
20 Apr, Saturday
-5° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee.Vuosipakettiin



Kirjoittanut: Aliisa Räsänen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on < 1 minuutti.

Vuoden tiivistys, tuli mieleen kirjoittaa näin kevään korvilla, kuluneesta lukuvuodesta pienoinen tiivistelmä, mitä olen tehnyt ja mitä olen oppinut.

Mistä lähtökohdista saavuin akatemialle ja mihin olen päässyt?

Aloitin taipaleeni akatemialla syksyllä 2017, liityin Eventa 4.0 riveihin. Loikkasin Tamkista palveluliiketoiminnan linjalta sisäisen haun kautta. Lähtökohtani akatemialle ovat siis hieman erilaiset kuin suurimalla osalla akatemialaisilla. Elokuussa olin niin pihalla kuin voi ihminen olla, kaikki oli uutta. Kesti hiukan aikaa saada kiinni mikäs tämä ”koulu” oikein on?

 

Ensimmäinen projekti oli iki-ihanaa puhelinmyyntiä, en ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Tuntemattomille soittelu, tuntui kauhistuttavalta ajatukselta. P*ska projektihan se olikin, mutta olenpahan yhtä kokemusta rikkaampi, ei siinä mitään.

Ainoat työt mitä olen koskaan tehneet ovat liittyneet enemmän tai vähemmän ravintola-alaan ja ruokaan, ja vieläkin sama ala kiinnostaa. Halusin toteuttaa ravintola-alan projekteja akatemiallakin, sillä unelmani siintävät edelleen alalla. Olenkin tehnyt jonkun verran catering-keikkoja vuoden aikana.
Syksyllä minun ja parin muun Eventalaisen piti lähteä mukaan isoon ravintola projektiin, käytimmekin sen suunniteluun ja palaveeramiseen lukuisia tunteja, kunnes toimeksiantaja päätti hylätä meidät remmistä pois…

On vuoteen mahtunut myös Kuntokatu opintoja 15 opintopisteen verran. Mutta suurimpana toteutuvana projektina on nyt huhtikuun lopussa avautunut Kulttuurikahvila Laikku, jonka tiimiin pääsin! Kahvilan toteutuminen on pienoinen unelmien täyttymys ja siinä pääsee testaamaan omia rajojaan ja taitojaan aivan taatusti. Se testaa myös oivallisesti yrittäjän luonnetta ja heittäytymiskykyä. En tietenkään ehdi tehdä kesällä ulkopuoliselle töitä, joten otan/otamme kahvilatiimin kanssa taloudelliset riskit. Mutta ajattelen, että jos nyt ei uskalla ottaa riskiä niin sitten ei uskalla kyllä milloinkaan. Jo saapuessani akatemialla päätin, että en tyydy pelkästään ”pieniin pilipali hommiin” vaan haluan toteuttaa/olla mukana toteuttamassa jotakin suurta. Ja Laikun projekti on just sitä! Siistiä päästä tekemään tällaista projektia jo ensimmäisen akatemia vuoden päätteeksi! Jännää!

Kommentoi