Tampere
18 Jan, Monday
-4° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: voiko yrittäjä olla myös seikkailija?



Kirjoittanut: Johanna Rita - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Minun on hyvin vaikea olla paikoillani. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että en jaksaisi koulussa istua aloillani tai keskittyä johonkin pikkutarkkaan asiaan (vaikka tunnistankin itsessäni myös näitä piirteitä), vaan sitä, että en halua olla paikoillani tavallisessa arjessa. Haluan, että elämäni on täynnä seikkailuja ja reissaamista, niin naiivilta kuin se kuulostaakin.

Olen sen ikäinen, että moni ystäväni on jo hankkinut talon, miehen, lapsia, kissan, koiran ja vakituisen työpaikan. Minä olen hankkinut tänä kesänä reissupakun ja kolmasosaomistuksen mato-ongesta. Olen tästä asetelmasta tavattoman onnellinen. Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän matkustan, sitä varmempi olen siitä, että perinteinen tapa tehdä töitä ei sovi minulle. Sisälläni asuu seikkailija, joka haluaa poukkoilla paikasta toiseen Duracell-pupun lailla. Tukehtuisin, jos pakottaisin itseni pysymään paikoillani, asumaan samassa kaupungissa, käymään toimistossa kahdeksasta neljään, hankkimaan omistusasunnon ja käymään lomamatkalla Espanjassa kerran vuodessa.

En aio suostua tähän. Tavoitteenani on kehittää itselleni kolmen vuoden aikana sellainen työ, jota pystyn tekemään paikasta riippumatta. Vihaan joka ikistä kaupungissa viettämääni loskan täyteistä talvea ja aion muuttaa Lappiin välittömästi, kun valmistun Proakatemialta. Haluan asua talvet tuntureiden keskellä ja kesät siellä, missä milloinkin mieli tekee. Olen käsittämättömän kateellinen niille ihmisille, jotka pystyisivät tekemään etätöitä missä tahansa, eivätkä he silti hyödynnä tätä mahdollisuutta. Seikkaileminenhan on parasta, mitä elämä voi tarjota!

Ymmärrän toki, ettei se ole sitä kaikille. Sitä paitsi, miksi tavoitella kuuta taivaalta, jos on vakituinen työpaikka, hyvät tulot ja elämä soljuu mukavasti omissa uomissaan? No vaikkapa siksi, että voit ihan oikeasti saada sen kuun, jos vain yrität. Olen sitä mieltä, että aivan liian moni tyytyy elämäänsä sellaisena kuin se on, eivätkä osaa nähdä sitä kaikkea, mitä voisivat vielä saada. Omalta mukavuusalueelta ei haluta lähteä pois kirveelläkään, vaikka siitä voisi oppia aivan uskomattoman paljon. Sitä pidetään aivan liian monimutkaisena ja vaikeana. Oikeasti se ei edes ole sitä; se vaatii vain tahtoa ja rohkeutta uskaltaa tehdä asiat toisin.

Kun ostin kesäkuun alussa itselleni reissupakun, olin edellisen kerran ajanut pakettiautoa 9 vuotta sitten ja kolhinut sen sivuoven tiiliseinään. Kun sitten lähti omalla autolla sompailemaan ensimmäistä kertaa Tampereen keskustaan tietöiden keskelle, niin kyllä siinä alkoi kylmä hiki otsalle nousta. Mutta miksi ihmeessä olisin jättänyt mokoman kotteron ostamatta pelon takia? Jos unelmanani on matkustaa koko ajan enemmän ja enemmän pitkin maailmaa, niin reissupakun hankkiminen on siihen aika pirun hyvä alku.

Minulta kysytään usein, millä ihmeen rahalla opiskelija pystyy reissaamaan näin paljon. Yksinkertainen vastaus on budjetointi ja priorisointi. Baari-iltaan ei tarvitse kuluttaa sataa euroa eikä jokaista kivaa vaatetta tarvitse ostaa. Reissun päällä yövytään hotelleiden sijaan hostelleissa tai etsitään majoitus coach surfingin kautta ja ruoka tehdään mahdollisuuksien mukaan itse. En edes haluaisi asua hotelleissa tai käydä joka ilta hienossa ravintolassa syömässä, sillä eihän se olisi seikkailu, vaan tavallinen loma, enkä minä kaipaa sellaisia lomia. Haluan arkeni olevan sellaista, että en kaipaa lomaa. Haluan yöpyä järven rannalla ja käydä työpäivän jälkeen iltalenkillä vuoren huipulla. En halua elämäni pyörivän uran ympärillä; haluan, että ura mahdollistaa minulle juuri itseni näköisen elämän. Miksi yrittäjyyden pitäisi olla totista puurtamista, jossa töitä tehdään 12 tuntia päivässä ja kaikki muu elämä unohtuu? Minulle yrittäjyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että pystyn asumaan, matkustamaan ja tekemään töitä missä vain. Yrittäjyys mahdollistaa seikkailemisen.

Sitten on vielä raha. Toki olisi hienoa luoda menestynyt yritys, mutta jos vaihtoehtona on pyörittää hyvin pärjäävää bisnestä kaupungista käsin tai tehdä töitä pienemmällä palkalla mistä päin maailmaa tahansa, valinta ei ole vaikea. Olen ennenkin pystynyt mahdollistamaan asioita pienillä tuloilla eikä raha ole minulle onnellisuuden tae, vaikka tietysti mukava lisä onkin. Suurin rikkaus, mitä elämässäni voi olla, on silti vapaus, eikä mikään maailman raha voi sitä muuttaa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close