Liikunta, lepo ja ravinto – pyhä kolminaisuus oman hyvinvoinnin varmistamiseen. Kaikki osa-alueet ovat liitännäisiä toisiinsa ja yhdestä tinkiessä kärsii usein kaikki muutkin. Näistä kolmesta usein lepo – tarkemmin uni – on se, mistä kiireessä tingitään. Vuorokauden tunnit ovat rajallisia ja kun kaiken yrittää niihin mahduttaa, on usein yöunet ne mistä tuota lisäaikaa nipistämme. Miten tämä valinta vaikuttaa meihin pitkällä tähtäimellä?

Uni ja oppiminen ovat vahvasti toisistaan riippuvaisia – ihminen sisäistää uudet asiat juuri unen aikana. ”Liian lyhyt tai katkonainen uni huonontaa oivaltamista ja tiedon sekä taitojen oppimista niin opiskelussa kuin harrastuksissakin.” sanotaan Oppimis- ja muistitekniikoiden artikkelissa Uni pitää aivot kunnossa. Jos siis tingimme yöunista ja käytämme tuon ajan uuden asian pänttäämiseen viime hetkellä, väsyneinä ja ilman energiaa, teemme itse asiassa vain enemmän hallaa itsellemme. Sen lisäksi, että emme saa riittävästi unta, emme anna aivoillemme mahdollisuutta sisäistää sinne hankkimaamme tietoa. 

Aikuiset tarvitsevat keskimäärin 7-9 tuntia unta yössä (US National Institute of Health) ja vain 3% ihmisistä kantaa geeniä, joka sallii tätä lyhyemmät, noin kuuden tunnin yöunet. Valtaosa ihmisistä siis tarvitsee juuri tuon suositusten mukaisen määrän yöunta, vaikka luulisivat pärjäävänsä vähemmällä. Usein suurempi unentarve selviää, kun pidempiä yöunia koittaa tietyn jakson ajan ja huomaa muutoksen olotilassaan. Jatkuva tinkiminen unen määrästä vaikuttaa esimerkiksi:

–          energiatasoon

–          mielialaan

–          oppimiskykyyn

–          ruokahaluun

–          reaktio- ja koordinaatiokykyyn

–          henkiseen tasapainoon

–          luovuuteen

Kaikki voimme varmasti samaistua tunteeseen, joka meillä on koko päivän ajan huonosti nukutun yön jäljiltä; ajatus ei kulje, energiaa ei ole ja mieli tekee vain vetää viltti päälle ja sulkeutua suklaalevyn kanssa sohvan uumeniin. Kehomme pyrkii kaikin tavoin paikkaamaan tuota energiavajetta, mutta todellisuudessa ainoa oikea tapa siihen on nukkua riittävästi.

Univelka ei siis ole mikään myytti, vaan todellinen tila, jota voi korjata esimerkiksi päiväunilla ja seuraavien yöunien pidemmällä kestolla. Univelan välttämiseksi vuorokausirytmin pitäminen samanlaisena jatkuvasti on erittäin suositeltavaa. Kehomme sopeutuu tietynlaiseen rytmiin ja häiriintyy, jos se vaihtelee merkittävästi esimerkiksi viikonloppujen ja lomien aikana. Mukautuminen arkirytmiin on aina sitä vaikeampaa, mitä suuremman eron päästää tulemaan loma-ajalle. Tasaisen rytmin saavuttamisesta saa aikanaan mitä parhaimman palkinnon; heräämisen virkeänä, ennen herätyskelloa valmiina päivän haasteisiin.

Olen itse muutamia vuosia sitten opetellut aamuihmiseksi, koska elämä oli niin paljon vaikeampaa aamu-unisena. Yhteiskunta elää tiettyä rytmiä, eikä siihen useinkaan sopinut herääminen klo 11 aamupäivällä. Lisäksi energiatasot olivat alhaalla, koulunpenkille meinasi nukahtaa ja verensokeri heitteli miten sattuu, kun välipalojen roolia näyttelivät nopeaa energiaa tarjoavat suklaapatukat. Nykyään aamut ovat parasta aikaa; olen silloin tuotteliaimmalla tuulella ja nautin tuosta rauhasta, kun päivä on vasta alkamaisillaan. Aikaisin aloitettu päivä johtaa myös siihen, että illalla uni alkaa viedä voiton ajoissa, jolloin vuorokausirytmi pysyy suhteellisen tasaisena päivästä riippumatta. Ja onko parempaa kuin nuo aikaiset viikonloppuaamut kahvikupin ääressä, kun koko muu maailma tuntuu vielä nukkuvan – silloin on vaikea olla tuntematta, että tästä tulee hyvä päivä.

Lähde: https://oppimis-ja-muistitekniikat.fi/uni-ja-muisti/