Proakatemiapäivillä aiheena olivat unelmat ja niitä kohti kulkeminen. Päivä alkoi alumnin pitämällä puheella, joka herätteli hyvin omia ajatuksia tulevia ryhmäkeskusteluja varten. Puheen aikana tuli mietittyä, mitkä olivatkaan niitä omia unelmia ja olenko oikeasti tehnyt mitään niiden saavuttamisen eteen. Puheen aikana tehdyn mietiskelyn johdosta oli helpompi lähteä keskustelemaan aiheesta pienryhmissä sekä jakamaan omia ajatuksia. Puheen jälkeen meidät jaettiin sattumanvaraisesti pienryhmiin perinteisellä numerojaolla, joka toimi tässä tapauksessa hyvin. Omassa ryhmässäni kaikki muut olivat henkilöitä, joiden kanssa en aikaisemmin ole jutellut. Oli mukavaa jakaa omia unelmia eri alojen opiskelijoiden kanssa ja saada sitä kautta erilaisia näkökulmia niihin.

Oma unelmani oli vielä todella selkeä aloittaessani fysioterapiakoulutuksen Kuntokadulla, halusin tulevaisuudessa työskennellä urheilijoiden parissa jossain ulkomailla. Olin aivan varma, että sen takia opiskelin ja sitä haluaisin tehdä isona. Opiskelujen edetessä huomasin, että oma alani voi tarjota paljon muitakin todella mielenkiintoisia ja erilaisia mahdollisuuksia. Varsinkin Proakatemia-aika on saanut minut miettimään uudelleen, mitä oikeasti haluan jatkossa tehdä. Ja jos rehellisiä ollaan, minulla ei ole tällä hetkellä mitään hajua siitä, mihin suuntaan valmistuttuani, enkä pidä tätä ollenkaan huonona tilanteena. Urheilufysioterapia on silti vieläkin yksi näistä mahdollisuuksista ja olisin siitäkin enemmän kuin tyytyväinen, mutta se ei enää ole ainoa vaihtoehto.

Yhtenä päivän tärkeimmistä pointeista oli se, että teetkö töitä unelmasi eteen tällä hetkellä. Auttavatko nykyiset tekosi ja valintasi sinua pääsemään lähemmäs tavoitettasi? Vaikkei unelmani ole selkeä tällä hetkellä, koen silti tekeväni töitä sen eteen. Tiedän, että olen opiskelemassa juuri oikeaa alaa minulle ja jo tässä koulussa oleminen vie minua oikeaan suuntaan. Kaikki oppimani asiat tämän koulun aikana vahvistavat tietojani ja taitojani fysioterapiasta ja yrittämisestä. Niiden avulla on jatkossa paljon helpompi lähteä kohti unelmaani, mikä ikinä se onkaan.

Puhuimme pienryhmässä myös siitä, millainen työkenttä omalla alalla on vuonna 2030. Muiden opiskelijoiden aloilla teknologia tulee luultavasti jatkossa korvaamaan yhä enemmän ihmisiä ja ammatit sisältävät paljon koneiden valvomista ja käyttämistä. Fysioterapiassa kuitenkin uskoimme, että koneet eivät pysty korvaamaan ihmistä vielä ainakaan lähiaikoina. Kone ei pysty korvaamaan ihmisen sosiaalista kohtaamista ja kosketusta. Hoitoteknologia ja apuvälineet kuitenkin kehittyvät jatkuvasti ja niiden käytön hallitseminen on tärkeä taito tulevaisuuden työmarkkinoilla. Ryhmämme koki jatkuvan itsensä kehittämisen ja kouluttamisen olevan tärkeää tulevaisuudessa.

Toivon, että opiskelujen loppuajan aikana Proakatemialla unelmani selkeytyisivät ja pääsisin tekemään töitä suoraa niitä varten, mutta en pety vaikka niin ei kävisikään.