Tampere
25 Nov, Wednesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: TTO:n Ekskursio Kosovoon



Kirjoittanut: Teresa Ikonen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

TTO:n Ekskursio

Kosovo, Pristina 2.2.-10.2.2019

 

En ollut tehnyt suurta taustaselvitystä mitä Ekskursio-matka sisältää tai millaisia aikaisempien vuosien Ekskursiot ovat olleet. Ekskursiolle ilmoittauduin hetken huumassa, kun tiimiläiseni Jasu pyysi minua, Anskua, Maddea ja Karoa lähtemään mukaan, ja kertoi viime vuoden Ekskursion olleen hauska reissu, sillä hän oli ollut mukana silloinkin. Päätimme sitten tyttöjen kaa ottaa seikkailun vastaan ja ilmottauduimme reissulle pienistä epäilyksistämme huolimatta, jotka johtuivat siitä, että Kosovon sodasta ei ole kulunut vielä pitkää aikaa ja maa on kehityksessään vielä melko nuorukainen. Näistä epäilyistä syntyi ainakin minulle ennakkoluuloja, että Kosovo on köyhä maa, jossa on paljon rikollisuutta ja ylellisyydet kuten mukava majoitus ja tasokas ruoka jäisivät puuttumaan. Pelkäsin, että hostellimme tulee olemaan likainen, luteiden kotipesä ja kaikin tavoin epämiellyttävä, ja että koti-ikävä iskee jo parin päivän oleskelun jälkeen. Koitin etsiä netistä kokemuksia Pristinassa matkailleilta, ja löysinkin hyviä huomioita. Yhdessä matkailublogissa kerrottiin, että Pristinassa ruoka on edullista ja ruoka-annokset isoja, paljon tasokkaita kahviloita ja ravintoloita löytyy, nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä toisistaan, taksin alkumaksu on vain 1,50€, ja muitakin mieltä rauhoittavia kokemuksia löytyi. Tämä sai minut toivomaan, että reissu tulee olemaan mukava irtiotto arjesta.

 

Matkustuspäivä oli pitkä ja väsyttävä, lähdimme Tampereelta junalla jo yöllä 03.45. Oslossa oli noin 8 tunnin odotus lentojen välillä, jonka aikana nukuimme hieman lentokentän penkeillä. Kun pääsimme viimein Pristinaan, pelot alkoivat vaikuttaa todelta. Bussista ulos katsoessa näytti, kun ajaisi läpi kauhuelokuvan, jossa kadut ovat pimeitä ja valotaulut vilkkuvat. Jostain syystä poliisi pysäytti bussin, mutta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaamme hostellille. No, hostelli oli juurikin kaikkea mitä olin pelännyt ja vielä ehkä jopa kamalampi. Hostellissa oli niin kylmä, että puhuessa ilmaan muodostui höyryä, lattiat olivat niin likaiset ettei voinut kävellä ilman kenkiä, sängytkin näyttivät likaisilta ja meidän huoneessamme yksi kerrossängyistä oli rikki, eikä yläpedillä voinut nukkua. Hostellia pitävä nainen oli kuitenkin mukava, hän tarjosi meille tervetuliaisshotitkin, ja lupasi olla avuksi jos tarvitsisimme jotain. Hän kertoi, että yläkerran vessa ei toimi koska putket ovat jäässä, mutta hän koittaa saada sen toimimaan seuraavana päivänä. Myös lämmityksen hän sanoi aloittaneensa kaksi päivää ennen meidän tuloamme, mutta sitä oli vaikea uskoa koska kaikki patterit hostellilla olivat jääkylmiä. Lähdimme vielä illalla hostellilta ulos etsimään ruokapaikkaa, ja totesimme nopeasti, että Pristinassa saa polttaa sisällä lähes kaikissa ravintoloissa. Söin tonnikalaleivän, ja vaikka se ei kovin hyvältä maistunutkaan, niin huomasimme heti, että hintataso oli todella alhainen. Kokonaisuudessaan hostelli oli kylmä ja likainen paikka, ja yö jonka vietin sielä oli ehkä kamalin yö mitä olen kokenut. Nukuimme tyttöjen kanssa kerrospukeutuneena hanskat kädessä, ja toivoimme vaan että aamu tulisi pian. Nykyään tälle muistolle voi tosin jo nauraa, ja niin olemme nauraneetkin.

 

Seuraavana päivänä vaihdoimme hostellia, JES! Kun pääsimme uuteen hostelliin huoneita varattiin nopeasti ja meidän porukka jäi ilman huonetta. Onneksi yläkerrassa olikin vielä huone vapaana. Me saimme huoneen, ja tämä olikin oikea lottovoitto, sillä huone oli aivan ihana. Oli oma parveke, tunnelmallinen tiiliseinä, parisänky ja kerrossänky, sekä yläkerrassa oli myös oma vessa käytävällä. Meidän seuraamme huoneeseen liittyi IB-opiskelija Trinh, joka oli kotoisin Vietnamista ja puhuimme hänen kanssaan englantia koko viikon. Hän ei juurikaan osannut suomea. Toisaalta oli ihan mukavaa, että englantia tuli tästä syystä puhuttua hieman enemmän. Kun olimme majoittuneet uuteen huoneeseen, kävimme illalla koko porukan kesken yhteisellä illallisella Gresa-ravintolassa. Kolmen ruokalajin illallinen maksoi vaan 15€ juomineen, ja ruoka oli mielestäni hyvää. Olin ihan yllättynyt miten edullista Pristinassa on syödä laadukasta ruokaa. Yhdeksi meidän suosikkiravintolaksemme viikon aikana tuli Mary’s cafe, sillä heidän pizzansa olivat mielettömän hyviä, ja hinta vain muutaman euron.

 

Reissu sisälsi useita yritysvierailuja, joista lempparini oli Gjirafa-niminen nettimainontayritys ja Suomen suurlähetystö. Gjirafa oli todella lämminhenkinen ja yhteisöllinen paikka. Gjirafa lähti liikkeelle ICK.sta start up -yrityksenä, josta he ovat rakentaneet firmaa tähän pisteeseen. Paikkana Gjirafa muistutti todella paljon Proakatemiaa, sillä molemmissa työt tehdään avokonttorissa, johtamismalli on samankaltainen ja toiminta perustuu tiimityölle. Gjirafassa oli myös hiljaisia suljettuja huoneita ja paljon inspiroivia ja suuntaa näyttäviä tekstejä ja tauluja seinillä, niin kuin Proakatemiallakin. Toimitusjohtaja istui säkkituolissa keskellä avokonttoria ja sanoi sen olevan hänen paikkansa, hän pitää itseään samalla tasolla kuin muitakin ja johtaa muita vertaisinaan. Suomen suurlähetystön vierailulla kuulimme lyhyesti Kosovon ja Jugoslavian historiasta, jonka jälkeen Henri Roivas piti esittelyn Proakatemiasta ja Proakatemian oppimismallista Suurlähetystön henkilökunnalle ja Kosovolaisille opiskelijoille. Esittelyä oli todella mielenkiintoista kuunnella, vaikka kerrottu asia olikin itselleni tuttua. Henkka onnistui esityksessään loistavasti ja Kosovolaiset opiskelijat innostuivat esittämään useita kysymyksiä esityksen jälkeen.

 

Paluulento oli aivan kamala kokemus, sillä koneessa olevat ihmiset olivat levottomia, siellä oli useita kirkuvia lapsia, ja minun ja Madden takana olevilla penkeille istui pariskunta pienen poikansa kanssa, joka hakkasi päitämme ja repi hiuksiamme, sekä potki istuimiamme. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta reissu oli kuitenkin positiivisesti yllättävä, Pristina oli näkemisen arvoinen, reissukaverit olivat mukavia, ruoka oli hyvää ja edullista, kaikki muukin oli todella edullista, ja olen kyllä iloinen, että päätin lähteä mukaan Ekskursiolle! Ehkä harkitsen jopa uudestaan lähtemistä ensi vuonna!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close