Olen aloittamassa Tiimimestarit 97 -koulutusta ja ensimmäinen orientaatiopäivä onkin takana noin viikko sitten. Ajattelin availla vähän ajatuksia mitä oli ennen tiimimestareihin astumista ja miltä tilanne näyttää nyt, katsotaan josko näistä esseistä tulisi tapa aina koulutuskerran jälkeen.

Hakiessani Tiimimestarit koulutukseen oli ajatukseni se, että lähden mukaan täysin keltanokkana ja hakemaan opit kokeneimmilta johtajilta, jotka ovat nyt vain tulossa kouluttautumaan tähän meidän oppimismalliimme ja jatkavat opit taskussaan isojen firmojensa luotsaamista. Tämä hieman kärjistettynä. Noh, toisin kävi. Meidän ryhmämme koostuu puolet ammattikoulun erialojen opettajista ja puolet on ison teollisuusalan perheyrityksen työntekijöitä. Eli ei niinkään kokeneita bisnesalan johtajia, vaan monipuolisista lähtökohdista tulevia oppijoita kaikki. Tämähän on toisaalta herkullisempi tilanne, oppia toisilta jotka oppivat samaan aikaan eri paikoissa, eikä vain kuunnella toimiko tämä keino nyt sitten konkarijohtajan käyttötarkoitukseen.

Teollisuusfirmassa on mielenkiintoinen myllerrys meineillään, kun yrityksen väkeä on jaettu tiimeihin, jotka toimivat halki Suomen. Jokaisesta tiimistä on yksi työntekijä lähetetty tiimimestareihin oppimaan tiimin luotsauksesta jotain. Mielenkiintoista seurata tuleeko näille tiiminjohtajille omaa esimiestä, joka olisi pitämässä koko palettia järkevästi kasassa ja auttamassa tiimien luotsaajia.

Opetuspuolen muokkaus se vasta herättääkin ajatuksia. Tuossa männä viikolla vieraili proakatemialla portugalilaisia, joiden kanssa jo rallikielen välityksellä keskusteltiin, että mitenkätuota sitten ne arvioinnit mahtaakaan onnistua tuollalailla tiimissä oppiessa. Uskallan epäillä, että tätä samaa miettivät monet myös Suomessa opettamista harrastavat työntekijät.

Noh, mutta onhan siellä seassa me pari kappaletta ”stipendiaatteja” eli proakatemian opiskelijat. Meille tilanteesta tekee herkullista, että pääsemme käyttämään oppejamme heti omassa tiimiyrityksessä ja oppimaan sitäkautta mahdollisimman tehokkaasti. Me olemme myös valmentaja Johanneksen mielestä, ne ketkä edes jotenkuten saattavat olla kärryillä millaisista asioista puhutaan käytännössä ja voimme tuoda kokemuksia aiheeseen liittyen muiden tietoon jo oppimisvaiheessa lähikerroillamme.

Jokaiselle lähikerralle on määritetty oma teema. Ja homma lähteekin tällä viikolla liikkeelle ”Oppiminen” -teemalla. Luodaan pohjaa siihen, että jokainen ymmärtää miten ihminen teoriassa oppii ja mitä tukitoimia se vaatii.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi akatemioilta aiemminkin tuttua odotuskolmiota ja keskustelimme pienemmissä porukoissa kokemuksia tiimiin kuulumisesta ja jokaisen työpaikan tiimimalleista. Ensi kerralle luontevasti onkin kotitehtävä oppimisen kirjan lomassa luoda itselleen oppimissopimus.

Nyt on reppu täynnä motivaatiota kohti ensimmäistä lähitapaamis kertaa, jossa aiheena on ”Oppiminen”. Opitaan ensin oppimaan ja sitten aletaan tankkaamaan uutta oppia työkalupakin kautta käytäntöön. Nämä intensiiviset lähikerrat kestävät aina reilut pari päivää kerrallaan ja noin 10 kertaa puolentoista vuoden sisään.

Alkuasetelmien muutoksia pureskelleena, uskon että tästä tulee vielä antoisammat 1,5 vuotta mitä osasin odottaa. Jos sinä luit tänne asti, niin tuuhan välillä nykäsee hihasta ja kysy kuulumisten jälkeen, että ootkonä oppinu siellä mittään?

Edelliskerran kolahdukset:

”Akatemiat ovat yhdessä ajattelun korkeakouluja.” -Esa Hämäläinen

Kuinka moneen tiimiin olet itse kuulunut? Vai oliko se kuitenkin ryhmä?

Peruskoulun Opsit muuttumassa tiimimallisemmaksi, iso peukku tälle.

Jokaisella heimolla on oma kielensä. Kertaa arjessa käytettävien termien kuvaukset.

Ps. Tiedätkö mistä tulee Motorola -keskustelun nimi?