Linkki: https://www.signcircle.fi/post/mielenkiintoiset-polut-tarinoita-signcirclen-taustalta-luku-5

Mielenkiintoiset polut

Junioripolku ja kiitokset

Lentopallopolkuni alkujuuret ovat lähes kirjaimellisesti syvällä savessa. Loimaa on pieni kaupunki Varsinais-Suomen sydämessä, mutta koko on korvattu monesti sitkeydellä ja periksi antamattomuudella esimerkiksi yritys- ja urheilukentillä. Sitkeydestä loistava esimerkki on kasvattajaseurani Loimaan Jankko. Siellä on ollut hyvä kasvaa sekä ihmisen että urheilijan alkuna. Lukemattomat ihmiset ja valmentajat seurassa ovat kasvattaneet ja opettaneet miten kuuluu käyttäytyä ja pelata. Kiitos siitä!

Koti ja sen luoma turvallinen ympäristö ovat kaikki kaikessa meistä kenelle tahansa. Laskin kuitenkin kuluneen kauden jälkeen jälleen muuttotavaroita pois ajaessani, että muuttojen määrässä päästään laskutoimitusten jälkeen helposti yli 10 kerran. On siis selvää, että maita ja mantuja on nähty ja koluttu ristiin rastiin. Myös muutama lentopallosta kiinnostunut ihminen on ’’sattunut’’ matkan varrelle. Olen ollut etuoikeutetussa asemassa, kun olen saanut tutustua ja pelata monien mahtavien tyyppien kanssa.

Hienot ihmiset polulla

Pitkään ellei jopa joskus edelleen, on minulta kolmen sisarusten kuulumisten lisäksi kysytty, että ’’mitäs sille Tapiolle kuuluu?’’. Pakko on kyllä todeta reittien menneen hämmentävän samoja polkuja. Samasta päiväkodista 3-vuotiaana lähdetty liikenteeseen, ’’muutamia vuosia’’ samalla luokalla peruskoulussa, lukiossa jaettu yhteinen solukämppä Kuortaneella, armeijassa aakkosten ihmeellisten maailman siivittämänä samaan tupaan ja jälleen ’’muutamia vuosia’’ samoissa joukkueissa ja liigajoukkueissa pelaamista. Tuohon välimaastoon mahtuu varmasti parin kirjasarjan edestä tarinoita ja tapahtumia.

On ollut ilo ja kunnia myöhemmin matkan varrella tutustua esim. aluejoukkue, nuorten maajoukkue ja liigajoukkue ympyröissä Alluun, Eetuun, Sakkeen ja Jarnoon. Lisäksi konsulttiapuinamme ovat kovan luokan ammattilaiset Kaius ja Nisse, huikeita persoonia kumpainenkin.

Polkujen varsilta ja risteyksistä

Jos omaa tähänastista urapolkua lentopalloilijana katsotaan perustamamme yrityksen ja sen idean pohjilta voi kyllä sanoa nopeasti, että erinäinen apu olisi ollut tarpeen monissa käänteissä. Vaikkakin todettakoon kuitenkin heti perään, että urheilullisesti ja lentopalloilullisesti olen ollut etuoikeutetussa asemassa, on ollut hyviä valmentajia ja kovia kanssa pelaajia ympärillä koko ajan.

Lähtökohtaisesti varmaan kukaan ei halua kirjoittaa sopimusta muuta kuin pitäväksi, koska sen yksi tärkeimmistä tarkoituksista on laittaa mustaa valkoiselle siitä mitä suullisesti on sovittu ja käyty yhdessä läpi. Mitä selkeämmin, sen parempi. Mielestäni alkaa olla jo aikaan sopimatonta, että edelleen kuulee ja törmää tapauksiin, jossa neuvotellaan toista ja paperille sopimukseen kirjoitellaan toista. Lisäksi lähimuistissa on seuroille ja pelaajille yhteinen uusi kummajainen ns. force majeure -este eli maailmanlaajuinen pandemia. Muita haastavia tilanteita voivat olla esim. lähes koko kauden mittaiset pelaamattomuudet loukkaantumisten takia tai yhteistyökumppaneiden maksusuoritusten viipyminen seuralle. Nämä ovat niitä hetkiä, kun seuran ja pelaajien välinen luottamus punnitaan useaan otteeseen, että miten tilanne hoidetaan puolin ja toisin. On selvää, että tämän kaltaiset tilanteet ovat vaikeita mutta sen minkä ei ainakaan pitäisi olla tilannetta vaikeampaa on siitä puhuminen. Seurojen ja pelaajien välinen yhteistyö on kaikki kaikessa. Mitä parempaa ja avoimempaa kommunikointi on, sen parempaa on myös luottamus.

Oma pelaajapolkuni on johtanut minut ainakin toistaiseksi Loimaalta Tampereen kautta takaisin Loimaalle, josta Raisioon ja sieltä matka on kulkenut Ouluun. Aika näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta näiden jo toteutuneiden seurasiirtojen takana on aina ollut joku tuttu henkilö, joka on suosittelujen lisäksi välittänyt yhteystietoja suuntaan tai toiseen. Nopeimmat tietysti ehtivät päätellä, että siirtyminen Raisioon ei varmasti tuottanut pään vaivaa, kun isoveljen puhelinnumero löytyi jo valmiiksi. Varmasti totta, että siinä tapauksessa ei tarvinnut vaivaa hirveästi käyttää, mutta muut siirrot eivät ole olleet yhtä yksinkertaisia osaltani, vaan kontaktit ovat tulleet ensi kädessä lähinnä tuttujen kautta ja esim. puhelinnumeroita on saanut etsiä monista eri suunnista.

Itselläni ei ole ikinä ollut varsinaisesti pelaaja-agenttia muutamien kanssa olen jutellut lentopallosta ja kartoittanut vaihtoehtoja, mutta sopimuksen tekovaiheessa en ole heitä hyödyntänyt tai sopimusta agenttien kanssa tehnyt. Se on ollut sekä negatiivinen että positiivinen asia. Miinusmerkkisenä voi varmasti pitää sitä, että neuvottelutilanteissa pelaaja on todella yksin ja nuorena pelaajana keskittyminen ns. perustyöstä eli harjoittelusta saattaa hetkeksi herpaantua ainakin, jos pelaajalla on monia vaihtoehtoja tulevasta pelipaikasta. Positiivisena puolena voidaan pitää sitä, että neuvottelutaidot ovat kehittyneet ja asioista oppii puhumaan niiden oikeilla nimillä. Mielestäni kuitenkaan kumpikaan ei seurat eikä pelaajat saa olla tilanteessa yksin. Tämän takia on olemassa SignCircle. Polarisointi ei johda kehittymiseen, kumpikaan ei ole toistaan parempi. On tärkeää muistaa, että ilman seuroja ei ole pelaajia ja ilman pelaajia ei ole seuroja.

P.S Erityiskiitos Kappelle ja Kaiukselle, lukuisista hyvistä keskusteluista ja tuesta omiin pelitouhuihin, ilman teitä en olisi tässä. Kiitos!

Kommentit:

Laitan pari blogista herännyttä kommenttia lukijoilta.

’’Analysointisi on monipuolista ja syvää. Menestystä jatkossakin!’’

’’Kasimirin Mielenkiintoiset polut – Tarinoita SignCirclen taustalta -blogiteksti on tarkoitettu avaamaan yrityksen palveluiden ideaa omien kokemusten ja kipukohtien kautta. Pääkohdeyleisönä on nuoret, tavoitteelliset lentopalloilijat. Tekstin kieliasu on helposti luettavaa eikä sisällä turhia sivistys- tai jargonsanoja, joka tekee kirjoituksesta kohdeyleisölle sopivaa luettavaa.

Kassu avaa tekstissä hyvin oman pelaajauransa kehittymisen kannalta merkittäviä kontakteja, tapahtumia ja muita muuttujia. Varsinkin pelaaja-agentin puuttumisen hyvien ja huonojen puolien pohtiminen tuo varmasti nuorille pelaajille mielenkiintoisen perspektiivin.

Myös yleismaailmallisia sopimusasioita on pohdittu mm. nykytilanteeseen ja ongelmakohtiin paneutuen. Teksti avaa hyvin Kassun uran avaintekijät ja esittelee onnistuneesti yrityksen palveluiden tarpeellisuuden.

Tekstissä mainitut nimet (kirjattu vain etu- ja lempinimillä) ovat hieman irrallisia, jos ei Kassun lähipiiriin tai yrityksen seuraajakuntaan kuulu, niin ne saattavat hämmentää osaa blogia ensikertaa lukevia.’’

Reflektointi:

Kirjoitin tätä kyseistä blogia siis yrityksemme nettisivuille, jossa olen mukana osakkaana ja perustajana. Tavoitteenamme kiteytetysti on saada alussa lentopalloseurat ja vapaana ilman sopimusta olevat pelaajat ja etenkin nuoret pelaajat yhdistettyä. Jos he löytävät paremmin toisensa ovat sekä pelaajan että seuran kehittyminen jatkossa nopeampaa.

Blogi oli itseltä ensimmäinen laatuaan julkiseen jakoon lähetetty blogikirjoitus ja on mukava huomata, että sitä on ainakin muutamia kertoja luettu ja vielä iloisempi näky, että sitä on jopa kommentoitu. Haastavinta mielestäni oli kirjoittaa monien vuosien ja jopa parin vuosikymmenen urheilu-ura kokemuksista siitä näkökulmasta, että saisi avattua myös uuden yrityksen toimintatarkoitusta ja miksi se on olemassa.

Ensimmäinen on aina ensimmäinen ja tästä kehityssuunta on ylöspäin. Mielestäni kuitenkin kaikista tärkeintä, että kirjoituskokemuksena ja ylipäänsä kokemuksena tämä blogin teko kääntyy positiiviseksi. Mielellään totean, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi ja jatkossa pyrin panostamaan siihen, että teksti on lukijalle vieläkin helposti lähestyttävämpää. Mutta haluan kuitenkin, että teksti saa viihdyttävyyden lisäksi myös asiasisältöön nojaavan rakenteen, joka herättää lukijan ajattelemaan.