Tampere
15 Oct, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Omistamalla omistajuuteen?



Kirjoittanut: Jenna Keskinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Keskustelimme Hurman kanssa alkuvuodesta omistajuuden eri muodoista lähinnä siitä näkökulmasta, mitä se on ja miten tunnemme sitä yrityksessämme. Roosa Koskinen kuvaa tekstissään Aktiivinen omistajuus on tapa toimia eroja aktiivisen sekä passiivisen omistajuuden välillä. Osin samaan keskusteluun päädyimme hurmalaisten kanssa.

 

Hurman kanssa käydystä keskustelustamme nousi vahvasti esiin tunteiden vaikutus ja ihmisten eri tavat kokea asioita eri tilanteissa. Päädyimme erottamaan omistamisen ja omistajuuden selkeästi omiksi osikseen, koska koemme ihmisen voivan tuntea omistajuutta omistamattaan. Esimerkkinä voisi nostaa vuokralla asumisen. Kun vuokralainen asuu vuokra-asunnossaan, voi siitä tulla niin merkittävä osa elämää ja niin rakas asia, että sitä kohtaan tuntee omistajuutta sitä omistamattaan.

Edeltävän pohjalta nousi keskustelu tunneperäisestä ja rahallisesta omistamisesta liittyen myös vuokralla asumiseen. Se on selkeästi tunneperäistä, mutta toisaalta myös asunnon omistaja voi joko tuntea tai olla tuntematta omistajuutta vuokrattavaa asuntoansa kohtaan. Usein näissä tilanteissa omistaminen jää omistamiseksi, jos asunnossa on esimerkiksi luotettavat vuokralaiset, eikä heidän peräänsä tarvitse katsoa kuukausittain, saati vuosittain. Etenkin jos vuokraajalla on useampi sijoitusasunto, hän omistaa kaikki, mutta ei välttämättä koe niin suurta omistajuutta niitä kohtaan, kun asiat toimivat omalla painollaan ilman sen suurempaa vuokraajan panostusta.

 

Kun ihminen kokee omistajuutta, on hänellä vastuu ja velvollisuus, myös oikeus, asiaa kohtaan. Hän välittää niin paljon, että kokee oikeuden ja velvollisuuden mielikuvallisesti korjata, jos jokin on rikki. Koskisen tekstissä esiin nousevat aktiivinen ja passiivinen omistaminen eivät suoraan liity omistajuuden ja omistamisen eroon, mutta vertailussa on merkkejä niistä. Tekstissä kuvataan aktiivisen omistamisen olevan strategista ja lisäarvoa tuottavaa, kun taas passiivinen pyrkii tuottolähtöisyyteen, eikä niinkään vaikuttamaan yrityksen arvon luontiin. Kun aktiivisessa omistamisessa pyritään kehittymään ja menestymään yrityksen mukana, passiivisessa pyritään menestykseen suhteessa vertailuindeksiin. On eri asia esiintyä yrityksen edustajana omalla nimellään kuin pysyä taustalla nimettömänä osakkaana.

Mielestäni Koskisen vertailussa sekä aktiivinen että passiivinen omistaminen ovat konkreettisia asioita yritystä kohtaan toisin kuin omistajuuden tunteessa. Omistajuus voidaan kokea hyvinkin abstraktia asiaa kohtaan, mutta tietenkin myös konkreettisesta näkökulmasta. Hyvä johtopäätös voisi olla, että aktiivinen omistaminen edellyttää oletettavammin omistajuuden tunnetta, kun taas passiivinen omistaminen voi olla ainoastaan konkreettista omistamista.

 

Keskustelussamme Hurman kanssa nousi myös ajatus siitä, voiko olla omistajuutta, mikäli asian voi menettää. Itse haluan ajatella, että on lohdullista kokea omistajuutta omistamattaan, kunhan se ei vie tekoja äärimmilleen mahdollisella menettämisen hetkellä. Muuten voisi olla vaikea kokea omistajuutta mitään asiaa kohtaan, koska todellisuudessahan käytännössä kaiken voi tavalla tai toisella menettää, ja toisaalta menettäminenkin on jokaisen oma kokemus tilanteesta, eikä sitä voi niin yksinkertaisesti määritellä.

 

Tiimiyrityksessämme on 16 omistajaa, jolloin tietenkään kukaan ei omista yritystä yksin. Tämä herätti keskustelun siitä, voiko monta ihmistä tuntea samaa asiaa kohtaan omistajuutta, vaikka päätösvalta ei ole yksinomaan itsellä. Toisaalta totesimme, että tiimiyritys on luotu myös sen takia, että voimme toimia, kehittyä ja edetä tiiminä, mikä automaattisesti sitouttaa jokaisen tiimityöskentelyyn. Kun jokaiselle jäsenelle luodaan yhteisellä toiminnalla mahdollisuus oikeuteen ja tunteeseen siitä, että asioihin voi kukin vaikuttaa ja niitä kontrolloida, voi isompikin tiimi kokea omistajuutta yritystä kohtaan. Päädyimme myös siihen, että omistajuuden tunteen ei tarvitse olla jokaisella tasavertainen, koska ihmisillä tulee aikoja, kun toiset asiat menevät enemmän edelle kuin toiset, mikä vaikuttaa panostukseen yritystä kohtaan. Näen tämän isona mahdollisuutena, jossa jokainen voi olla vaihtuvasti eri rooleissa ja toisaalta myös hakea tiimissä omaa rooliaan.

Hurma Projektit Osk:n omistaa tällä hetkellä laillisesti 16 henkilöä. Tiimimme jäsenet tuntevat hyvin vahvaa abstraktia kiintymystä Hurmaa kohtaan tiiminä, mutta varsinainen rahallinen ja yrittäjämäinen omistajuuden tunne toisilla vielä uupuu. Uskon, että tähän vaikuttaa tuleva entistä enemmän yhdessä tekeminen, kun tulot tulevat todella yhteisesti ja yhteiseen kassaan, eikä pelkästään yksittäisemmistä projekteista.

 

Omistaminen näkyy papereissa, mutta omistajuus on rankasti sanottuna jokaisen yksilön pään sisällä. Omistajuuden tunteeseen pystyy vaikuttamaan siinä määrin, miten vahvasti sen kokee ja miten sen haluaa kokea. Kuten aiemminkin mainitsin; kunhan omistajuuden tunne ei mene pakkomielteiseksi, on se hyväksyttävää ja parhaimmillaan saa aikaan kehittymistä ja pitkäjänteistä tekemistä asiaa kohtaan.

 

 

Koskinen, R. 2012. Aktiivinen omistajuus on tapa toimia. Luettu 30.3.2019.
https://www.sitra.fi/artikkelit/aktiivinen-omistajuus-tapa-toimia/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close