Ajattelin ennen aina, että myynti on minulle se oma juttu, se, mitä haluan tulevaisuudessa elannokseni tehdä. Haaveilin hienosta toimistosta, salkusta ja korkokengistä, jotka kopisisivat marmorilattiaa vasten pyyhältäessäni kiireellä asiakastapaamisesta toiseen. Ajatus siitä, että olisin menestyvä myyntitykki ja bisnesnainen, sai sukat pyörimään jaloissa. En minä sen kummemmin ajatellut, mitä kaikkea tämä minulta itseltäni vaatisi. Tietenkin tajusin, että menestyäkseni yrittäjänä minun tulisi keksiä mieletön ja uniikki liikeidea. Ajattelin, että ideani kyllä leviäisi nopeasti, kunhan vain verkostoituisin riittävästi. Hyvä bisnes vaatii hyviä kontakteja.
Vielä päästessäni Proakatemiaan opiskelemaankaan en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon myyntityötä liiketoiminnan menestyvä pyörittäminen ja niiden huippukontaktien luominen vaatii. Meille kyllä varoiteltiin pitkin syksyä ja alkukevättä, että ”nyt on vielä helppoa, mutta odottakaas kun pääsette tositoimiin”. Ei meistä varmaankaan kukaan osannut arvata, millaisia ne ”tositoimet” oikein olisivat. Sitä jotenkin vain ajatteli, että koska tiimistämme moni on aikaisemmin tehnyt myyntityötä omalla tahollaan, olisi yhteisen yritystoiminnan myynti ja markkinointi yhdessä vieläkin helpompaa. Itsekin vaatekaupassa työskennelleenä ajattelin, että myynti on ihan helppoa, kunhan myy sellaista tuotetta tai palvelua, johon itse uskoo.
No, ei ole mennyt ihan niin. Myynti on vaikeaa. Sen olen nyt ymmärtänyt. Tai ainakin minä itse olen siinä toistaiseksi aika paska. Sen lisäksi, että Akatemian pinkkujen yhteinen myyntipäivä oli omalta osaltani melko suuri farssi (lukuun ottamatta muutamaa kaveria ja sukulaista, joille voi onneksi aina pakkomyydä, kun ei enää muuta keksi), en myöskään ole osannut yhtään myydä oman tiimini palveluita. Muutaman kerran olen yrittänyt soitella yrityksiin esitelläkseni tarjoamaamme 12h-innovointipalvelua, ja toivonut vajoavani maan alle. Jostakin syystä on todella vaikeaa myydä jotakin omaa, vaikka sitä ehkä äkkiseltään toisin luulisi. Puhumattakaan siitä, että epäonnistumisen pelko kasvaa valtavaksi, kun pelissä on oman lisäksi seitsemäntoista muun yrittäjän maine.
Yrittäjän pitäisi tehdä myyntiä oikeastaan jatkuvasti jollakin tavalla. Ei riitä, että sitä tekee pari kertaa kuussa myyntipäivien aiheuttamasta painostuksesta, tai soittelee silloin tällöin yrityksiin, kun joku patistaa. Myynnin pitäisi olla yritystoiminnassa koko ajan läsnä, sillä koskaan ei voi tietää, kuka on kiinnostunut juuri minusta ja minun yrityksestäni. Hissipuheen ja omien palveluiden suosittelun tulisi sujua kuin vettä vain, jotta vaikuttaisi yrittäjänä uskottavalta. Koska kuka haluaa ostaa sellaiselta, joka ei oikein uskalla myydä?
Järjellä ajateltuna tiedän, että osaisin kyllä, jos vain olisin rohkeampi. En todellakaan usko, että voisin koskaan olla niin surkea ja tökerö, että koko tiimini maine siitä menisi. Olinhan minä mukana myymässä Ihanaisten iltaakin, tapahtumaa, joka myytiin loppuun, ja joka oli kaikilla muillakin tavoilla suuri menestys. Uskon, että pystyn kyllä jatkossakin vastaaviin suorituksiin, kunhan vain pääsen rimakauhuni yli ja teen parhaani. Tiimissämme on muutama ihan mieletön myyntitykki, jotka kyllä aina tilaisuuden tullen auttavat ja antavat parhaat vinkkinsä hyvään myyntiin. Minun pitäisi uskaltaa kokeilla heidän antamiaan ohjeita reippaammin, eikä aina vain tukeutua siihen, mikä tuntuu turvalliselta.
Jos nyt joku kysyisi, mitä myynti minulle tarkoittaa, vastaisin, että suurta haastetta. Myynti on aihe, josta tiedän paljon vähemmän kuin haluaisin. Se on aihe, jota tuskin kukaan voi koskaan täysin ymmärtää, ja siksi siitä tulisikin lukea ja kuunnella niin paljon kuin mahdollista. Myynti on pelottavaa, vaikeaa ja kuumottavaa, mutta myös maailman parasta ja palkitsevinta silloin, kun siinä onnistuu. Siksi koenkin olevani mielettömän onnekas, että pääsen harjoittelemaan myyntiä Proakatemian turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Kuka tietää, vaikka kolmen vuoden päästä olisinkin oikea myyntitykki, matkalla juuri siihen hulppeaan elämään, josta aina ennen haaveilin?