Mitä minulle jää stressin jälkeen?

Mieli on väline loputtomiin mahdollisuuksiin, ja minun pitäisi olla se, joka omaa mieltäni ohjaa. Mutta mikä on se jokin, joka estää minua? Miksi en pääse stressiaallon yli, vaan matkustan sen mukana loputtomasti sen minua ohjaillessa?

Kirjoitin tammikuussa esseen, jossa avasin tunteitani ja ajatuksiani yliväsymyksen kynnyksellä olemisesta. Tuosta tunnetilasta en ole vielä päässyt täysin yli, mutta mieleni on huomattavasti rauhallisempi. Tavallaan oloni on mennyt parempaan suuntaan, mutta tavallaan heikompaan. Henkinen yliväsymys on nimittäin ottanut ystäväkseen myös fyysisen energiavajeen, sillä olen nukkunut viimeiset viikot todella huonosti ja levottomasti, jos olen nukkunut ollenkaan.

Olen koettanut mainitsemani esseen jälkeen löytää keinoja mieleni rauhoittamiseen ja stressin ja uupumuksen voittamiseen. Olenkin ottanut nukahtamiseen avuksi aikoinaan unohtamani unirentoutusharjoitukset ja koettanut saada mieleni mahdollisimman levolliseksi myös työpäivien aikana Akatemialla.

Energia kuulemma virtaa ihmismielessä siihen suuntaan, mihin huomio kohdistuu. Voisin siis yksinkertaisesti kääntää ajatukseni siihen, mitä elämältäni toivon stressin sijaan. Niin ainakin kehotetaan tekemään True Heartsin blogitekstissä Stressinhallinta – Miten hallitsen ja taltutan stressin, joka on kirjoitettu vuonna 2016.

Oman huomion kohdistaminen ihannetilaan elämässä lähtee liikkeelle siitä, että oma ihannetila määritellään. Omalla kohdallani tuo ihannetila olisi todennäköisesti tunne levollisuudesta, rauhasta ja siitä, että minun ei tarvitse suoriutua kaikesta täydellisesti.

True Heartsin mukaan on hyvä tietää mitä haluaa, sillä mieli hakee väistämättä sitä, mitä stressin tilalle toivoo. Samalla, kun mieli hakee vastausta kysymykseen omasta ihannetilasta, alkaa myös keho etsiä kokemuksia siitä, miltä on tuntunut silloin, kun nuo toivotut tunteet ovat olleet läsnä arjessa. Osa harjoitusta on myös se, että nämä stressin tilalle valitut asiat ja kokemukset kuvitellaan todeksi juuri tässä ja juuri nyt. Kuvittelun avuksi True Hearts esittää kysymykset: ”Miltä silloin kuulostaisit?”, ”Miltä silloin näyttäisit?” sekä ”Ennen kaikkea, miltä sinusta tuntuisi?”. Harjoitusta on hyvä toistaa useampaan kertaan ja myöhemminkin, ja sen rinnalle voi lisätä päivittäiseen stressinhallintaan myös seuraavat kysymykset: ”Miten voin tänään rauhoittua ja rentoutua?, ”Missä kaikkialla voin rauhoittua?” ja ”Miten voin nauttia tästä päivästä?”.

Miltä silloin kuulostaisin?

Ollessani levollinen ja tuntiessani rauhan sekä hyväksyessäni sen, ettei minun tarvitse suoriutua kaikesta täydellisesti, minä nauraisin enemmän. Puhuisin rauhallisella äänensävyllä. Ylipäänsä puhuisin enemmän. Ääneni ei rikkoutuisi, kun kerron miltä minusta tuntuu.

Miltä silloin näyttäisin?

Näyttäisin virkeältä ja iloiselta, hymyilisin. Kasvoni hehkuisivat ja pieni hymy olisi huulillani, kun kerron menneistä päivistä ja saavutuksistani. Olisin ehjä ja huoleton. Hyvä oloni kumpuaisi ulos pienissä, miksei suurissakin määrin koko ajan.

Miltä minusta tuntuisi?

Tuntisin oloni todella rauhoittuneeksi ja hyväntuuliseksi. En huolehtisi pienistä murheista, vaan uskoisin niiden kulkevan painollaan. Kokisin olevani taas iso osa tiimiämme ja nauttisin tiimiläisteni seurasta jokainen hetki. Olisin onnellinen ja tuntisin levollisuutta, mutta ennen kaikkea olisin oma itseni.

Lähde:

True Hearts, Stressinhallinta – miten hallitsen ja taltutan stressin? 21.12.2016. Luettu 31.3.2019.

https://www.truehearts.fi/suunta-blogi/stressinhallinta-taltutan-stressin