Tampere
27 Nov, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Minä kehityskohteena



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Viimeinen kirjapiste on näissä näppäimissä. Proakatemia alkoi itseni osalta hieman myöhemmin kuin muilla. Syy tähän oli se, että en ollut läpäissyt yhtä kurssia, nimittäin matematiikan kurssia. Läpi päästiin, kun pakko oli ja näin alkoi minulla akatemian prosessi. Akatemian alussa luulin, että minulta löytyy hyvin kokemusta työelämästä ja ainakin joltain osin tiesin yrittämisestäkin jotain. Tuo luulo ei kauaa kestänyt, kun pääsi tutustumaan muihin tiimiläisiin kunnolla ja jossain vaiheessa tuli semmoinen tunne, että itsellä ei ole mitään konkreettista annettavaa, mitä osalla tiimiläisistä oli. Löytyi tietokoneosaajaa, kuvaajaa, esiintyjää ja paljon muita taitoja, mitä yrittämisessä voisi hyödyntää. Itseltäni toki myös taitoja löytyi, mutta en nähnyt niille kuitenkaan tapaa, miten niitä voisi hyödyntää projektien merkeissä.

Se oli kuitenkin yli kaksi vuotta sitten ja noista hetkistä on tultu paljon eteenpäin. Kehitystä on tapahtunut monella osa-alueella ja matkan aikana on tullut opittua itsestä kaikennäköistä. Monessa projektissa on tullut ollut mukana ja jokainen niistä on ollut omalla tavallaan ainutlaatuinen. Enpä olisi uskonut kolme vuotta sitten, että asentaisin renkaita auton alle tai myisin munkkeja kaakaolla rinnekahvilassa. Jokaisesta projektista on oppinut jotain uutta ja kartoittanut kokemusta tuleville koitoksille. Kirja-esseet ovat tukeneet projektien läpiviemistä ja niistä on tullut tärkeä tietolähde. Koen itse kehittyneeni etenkin kirjoittamisessa, vaikka se ei edelleenkään ole haluamallani tasolla.

Tiimissä toimiminen ja siinä oppiminen olivat itselle alussa hieman vaikeahkoja. Olin itse vahva sooloilija, joka teki kaiken itse, eikä halunnut ottaa ketään mukaan taikka neuvomaan. Tiimioppimisesta on tullut itselle kuitenkin näitten vuosien varrella tärkeä tapa oppia ja avartanut omaa näkökulmaa siihen, että yksin ei ole aina parempi. Tuntuu siltä, että olen oppinut tänä aikana enemmän asioita kuin missään koulussa ja varsinkin kun on vielä päässyt niitä itse konkreettisesti hyödyntämään. Kyse ei ole pelkästään asioiden oppimisesta vaan myös, mitä tiimiläisiltä on oppinut ja mitä he ovat oppineet minusta. Itselläni on kuitenkin vielä paljon opettelemista avun vastaanottamisessa, mutta uskon, että projektin epäonnistuminen on saanut silmäni avautumaan ja ymmärtämään, miksi apua kannattaa ottaa vastaan.

Eniten olen kuitenkin oppinut itsestäni, miten toimin tiimissä ja mitkä ovat minun vahvuuteni tiimipelaajana. En ole tiimin äänekkäin tyyppi, enkä näe, että minun pitäisi olla, paitsi ehkä äänekkäimpien. Tuon tiimille omat mielipiteeni asioista esille, kun jotain sanottavaa on. Näitten vuosien aikana olen huomannut pohtivani asioita analyyttisesti ja niiden ajatusten esille tuominen ei ole järin nopeaa. On kuitenkin niitäkin ajatuksia, jotka tulee suusta saman tien ulos, kun ne mieleen tupsahtaa. Riippuu paljon aiheesta, kuinka paljon minulla on siihen annettavaa. Jos koen tietouden olevan vahvempi muilla, jään kuuntelu kannalle ja opin keskustelua seuraamalla.

Rohkeus on asia, jota jäin itsestäni hieman kaipaamaan, vaikka oletin sen olevan hyvällä tasolla. Monet projektit jäivät kuitenkin toteutumatta, koska uskallusta niiden aloittamiseen ei vain yksinkertaisesti ollut. Näin jälkeenpäin asia harmittaa, sillä moni mahdollisesti hyvä asia jäi toteutumatta, mutta toisaalta opin jälleen jotain itsestäni ja kuinka voin sitä kehittää. Proakatemian alussa oli hieman epävarmuutta siitä, mikä olet ja miten käyttäydyt tiimissä. Nyt minä tiedän ja olen oppinut hyödyntämään niitä piirteitä, mitä minulla on. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa, joten kehitys jatkuu työelämässä ja mahdollisesti yrittäjänä.

Tärkein oppi viimeaikoina on ollut epäonnistumisen hyväksyminen ja kuinka sen hyväksyminen voi buustata muissa asioissa eteenpäin. Sitä oli vaikea hyväksyä, kun asia, jossa halusit onnistua, oli itselle niin tärkeä. Hyväksymättä jättäminen johti muiden projektien eteenpäin viemisen ja oman kehittämisen pysähtymiseen. Jotta voi päästä seuraavalle tasolle, täytyy olla ensin alemmalla tasolla.

Proakatemiassa vietetty 2,5 vuotta olivat viettämisen arvoisia. Tuona aikana on itse kehittynyt ja oppinut valtavasti, ollut osana projektia ja kehittänyt sitä, tienannut rahaa, ollut talouspäällikkönä, käynyt ulkomailla ja ennen kaikkea ollut osa mahtavaa tiimiä, joka on auttanut kehittymään ja jota olet itse kehittänyt. Tämä prosessi on päättymässä ja seuraavaksi aletaan menestymään kuplan ulkopuolella.

 

Kiitos Proakatemia!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close