Tampere
28 Jan, Thursday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee – Matkani Proakatemialla



Kirjoittanut: Annamari Aalto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Blogiessee – Matkani Proakatemialla

 

Niin sekin tuli vihdoin päätökseen. Matkani Proakatemialla. Kolme ja puoli vuotta sitten aloittaessani tietojenkäsittelyn opinnot pääkampuksella, minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, minkälainen matkani TAMKilla tulisi olemaan. Tiesin alusta asti, että haluan hakea Proakatemialle. Tiesin tiimistä, final campista, projektiopinnoista, kirjapisteistä, mutta en olisi ikinä uskaltanut unelmoida siitä, kuinka paljon matkaltani saisin.

 

Jos minun pitäisi valita yksi kohokohta koko opinnoista, ei tarvitsisi montaa kertaa miettiä mikä se on. Parasta, mitä matkani Proakatemialla toi, on upea tiimini, josta tuli 20 yksittäisen ihmisen joukkiosta 16 hengen yhteen hitsautunut tiimi. Tiimi, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja kokea olonsa turvalliseksi. Tiimi, jonka kanssa itkettiin ensimmäiset itkut ensimmäisessä mökkipajassa ja tiimi, jonka kanssa itkettiin toistaiseksi viimeiset itkut Vuosigaalassa reflektoidessamme yhdessä kulkemaamme matkaa. Olen hyvin kiitollinen näistä timanteista, jotka sain elämääni. Jokainen omanlaisensa timantti, joista kaikki saivat loistaa omaa upeuttaan.

 

Kuitenkin, valehtelisin jos väittäisin, että matka Proakatemialla olisi ollut helppo. Ei se toki kokonaan pelkkää suossa tarpomista ollut, mutta muistan silti hetken, kun vakavasti harkitsin siirtymistä takaisin ”normipuolelle” pääkampukselle jatkamaan vahvasti strukturoituja tietojenkäsittelyn opintoja kurssiohjelmineen ja tentteineen. Kursseja, jossa voisi enemmän tai vähemmän vain liikkua valmiiksi hahmotellut ohjelman mukaisesti. Onneksi kuitenkin joku pieni ääni sisälläni pyysi jäämään. Se pieni ääni sisälläni sanoi, että älä lähde, tämä mahdollisuus näiden ihmisten kanssa on once in a lifetime kokemus. Ilman meidän Value Creative tiimiä olisin varmasti lähtenyt takaisin Kuntokadulle jo ensimmäisten ajatusten herätessä. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että kuuntelin tuota ääntä ja jatkoin sitä ehkä hieman hitaasti etenevältä tuntuvaa polkua.

 

Mikäli olisin lähtenyt takaisin Kuntokadulle, en olisi nytkään täällä missä nyt olen. Kaliforniassa kolmen muun tiimiläisen kanssa. Uskon, että kokemuksemme täällä hitsaa meidän välillemme elämänkestävän siteen. Ilman Proakatemiaa minulla ei todennäköisesti olisi myöskään ollut rohkeutta hakea opinnäytetyöni aihetta unelmatyönantajaltani. Ilman Proakatemiaa en olisi astunut epämukavuusalueelle soitellessani kylmäsoittoja Myyntipäivillä. Silloin se tuntui inhottavalta, mutta onneksi tein sen. Ilman Proakatemiaa en osaisi reflektoida omaa toimintaani niin objektiivisesti kuin mitä nyt osaan. Ilman Proakatemiaa olisin todennäköisesti vieläkin suhteellisen herkkänahkainen. Ilman Proakatemiaa tuskin olisin tuskin itkenyt onnenkyyneleitä luokkakavereitteni kanssa.

 

Koen, että Proakatemian jälkeen olen valmiimpi työelämään. Vaikka jossain kohtaa olin huolissani substanssiosaamiseni kehittymisestä, koen pehmeiden taitojen kehittymisen vieläkin arvokkaammaksi. Taito antaa ja vastaanottaa palautetta, puhua asioista asioiden nimillä, tarkastella omaa ja tiimin toimintaa objektiivisesti, astua mukavuusalueen ulkopuolelle kerta toisensa jälkeen ja tehdä hommia, jotka tuntuvat hieman epämukavilta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Opin itsestäni niin hyviä kuin huonoja puolia. Opin toimimaan kärsivällisesti. Innostun uusista asioista, mutta minulle on aina ollut jonkinlainen haaste saada hommat päätökseen. Siinäkin mielessä valmistuminen on minulle suuri henkinen voitto. Sain sen valmiiksi. En ihan ajallaan, mutta lähes.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close