Minä rakastan vapautta; se on parasta mitä minulla on. Vapaus on riippumattomuutta kenestäkään muusta, mutta se on myös juuri oman näköisen elämän elämistä. Oli kyse sitten omakotitalosta ja perheen perustamisesta tai ulkomailla ympäriinsä reissaamisesta, olet täydellisen vapaa silloin, kun saat elää haluamallasi tavalla. Olen kuitenkin viime aikoina huomannut, että vapauden arvostus on hukassa pelottavan monella.

Tein jokin aika sitten itselleni tyypillisen, impulsiivisen päätöksen ja lähdin kuukaudeksi Lappiin etäopiskelemaan. Tämän päätöksen jälkeen olen saanut kuulla häkellyttävän paljon kommentteja siitä, kuinka nyt vietän unelmaelämää ja kuinka joka toinen tuttu tuntui olevan tästä kateellinen. Ennen kuin alan jauhamaan unelmaelämästä yhtään sen enempää, tehdään heti kättelyssä yksi asia selväksi: myös tunturissa vituttaa. Ei tosin ihan niin paljon, kuin kaupungissa, mutta arki se on täälläkin. Itken silti mieluummin talven ihmemaassa, kuin kaupungin loskassa, ja tiedättekö mitä? Kuka tahansa voi valita niin. Tästä päästäänkin itse asiaan, sillä kaikkien kateuskommenttien jälkeen olen jäänyt miettimään, miksi jokainen ei elä unelmaelämäänsä. Mikä meitä estää olemaan vapaa?

Se on liian vaikeaa ja pelottavaa. Onko joku sitten sanonut, että se olisi helppoa? Kun ensimmäisen kerran lähdin sesonkitöihin, olin kauhusta kankeana, sillä en tiennyt yhtään, mitä odottaa. En tiennyt, millaisia ihmisiä täällä olisi ja kuinka pärjäisin kiireisinä sesonkipäivinä töissä. Ja missä olen nyt? Tämä tunturi on minulle kuin toinen koti ja maailman ainoa paikka, jossa onnellisuus tuntuu sielussa asti. Jos pysyt koko elämäsi ajan omalla mukavuusalueellasi, et ole koskaan oikeasti maistanut vapautta.

Se vie rahaa. No eikä vie, jos yhtään tiedät, kuinka korttisi pelaat. Otetaanpa esimerkiksi taas tämä Lappiin lähteminen. Tottakai se maksaa, jos päätät vuokrata turistimökin kaikilla mukavuuksilla kuukaudeksi, mutta tulepa tänne töihin. Se työ ei välttämättä ole sitä unelmahommaasi, mutta sillä työllä lunastat unelmasi erittäin halpaan hintaan. Olen ajellut maailman ainoassa saunagondolissa, juonut kuohuviiniä Ylläksen huipulla olevassa paljussa ja yöpynyt lumihotellissa. Helvetin hienoja asioita – ja kalliita. Minulla ei todellakaan ole varaa maksella tuollaisia asioita huvikseni, joten saavutan ne muilla keinoin. Saavutan ne rautaisella työmoraalilla, hyvällä asenteella ja ennakkoluulottomuudella. Raha ei aina ole vastaus kaikkeen, onnen eteen on tehtävä töitä ja käytettävä mielikuvitusta. Opettele tuntemaan oikeat ihmiset, opettele laittamaan itsesi likoon ja miettimään, miten voit saavuttaa tavoitteesi ilman, että sinulla on miljoonaperintö.

Se vaatii suunnitelmallisuutta. Helvettiin suunnitelmat! Joskus pitää vain mennä ja elää. Hyvät jutut tapahtuvat yllättäen ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella, vaikka niitä ei kuukausitolkulla vatvoisikaan. Olen lukemattomia kertoja kuunnellut niitä ”olisipa kiva lähteä tunturiin” -kommentteja, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Ei, vaikka tarjoaisin apuani hopealautaselta, vaikka järjestäisin työhaastattelun, asunnon ja kuljetuksenkin. Aina löytyy se yksi ”mutta”, mikä estää lähtemästä. Unohtakaa nyt hitto soikoon edes yhden kerran se ”mutta”! Unohtakaa edes kerran kaikki ne kauhuskenaariot ja käytännön asiat ja ne pirun suunnitelmat, jotka kuitenkin muuttuvat. Ei elämää voi suunnitella kuin kauppalistaa, jossain kohtaa kuitenkin huomaat ostavasi hedelmien sijasta suklaalevyn. Ja harvemmin se suklaalevy kaduttaa.

Vituiksi menee kuitenkin. Eikä mene, jos päätät niin. Eräs ystäväni totesi minulle jokin aika sitten, että minulla käy usein hyvä tuuri. Sanoin hänelle, ettei tuurilla ole mitään tekemistä sisun kanssa.

Ei muuta kuin elämään sitten vaan
Mieti nyt hetki, miksi et itse ole vapaa elämään unelmaasi. Mikä on se ”mutta”, joka estää sinua tekemästä elämästäsi itsesi näköistä? Mikä on se jarru, joka hidastaa sinua? Tai ehkä vikana ei olekaan jarru, vaan kaasu, jota olet unohtanut painaa. Kuinka kauan olet valmis odottamaan, että ”ehkä vielä joskus”, mikset ala elä elämääsi juuri nyt?

Olen nyt viettänyt Lapissa kaksi viikkoa ja tein hetki sitten toisenkin impulsiivisen päätöksen: päätin jäädä tänne vielä 1,5 kuukaudeksi. Tunturi tekee minut onnelliseksi, joten miksi en jäisi? Maailman kaunein sana, ainakin minulle, on vapaus.