Ihmisellä on eräs kyky, mitä millään muulla eläinlajilla ei tällä planeetalla ole. Tämän kyvyn takia olemme ravintoketjun huipulla. Se maaginen taito on kyky innovoida ja luoda uutta. Meille akatemialaisille tulee vähintään viikoittain vastaan tilanteita, joissa joudumme keksimään tai luomaan jotakin uutta. Toki mekään emme kaikki ole niitä jotka luovat uusia innovaatioita ja saavat päähänsä mitä ihmeellisimpiä ideoita. Mutta innovaattoreilla on todella suuri merkitys akatemialla ja ylipäätään yritysmaailmassa.

Palataan kuitenkin aivan ensimmäisiin sanoihin ja meidän kykyymme luoda uutta. Karkeasti sanottuna muiden eläinten sisään- ja ulostulo ovat vierekkäin. Eli esimerkiksi jos hamsteri näkee ruokaa, reaktio tapahtuu saman tien ja hamsteri alkaa syömään. Ihminen kuitenkin pystyy paljon enempään. Me voimme nähdä ruoan taiteena, työkaluna tai jopa aseena (tomaattisota). Meille tulevat ärsykkeet sekoittuvat jo aivoissa olevaan tietoon. Aivomme kykenevät luomaan uusia reittejä sekä kytköksiä, jonka seurauksena pystymme pohtimaan ideoita ja harkitsemaan vaihtoehtoja. Eli yhdistelemällä jo olemassa olevaa tietoa ja uusia ärsykkeitä mielikuvituksemme voi olla käytännössä loputon.

Jotta voimme saada uusia ideoita ja päästää mielikuvituksemme valloilleen, tarvitsemme paljon uusia ärsykkeitä. Tästä syystä on oikeasti tärkeää aika-ajoin poistua tavanomaisesta työympäristöstä, sillä todennäköisesti siellä uusien ärsykkeiden määrä on pudonnut merkittävästi kuluneiden vuosien aikana. Tästä minulle tulikin mieleen, että pitäisikö akatemialle ottaa käyttöön ärsykkeidenvaihtopäivät? Tuoda esimerkiksi pajatiloihin uusia värejä, muotoja, sanoja, mietelauseita, ihan mitä vaan, mikä saa mielikuvituksemme liikkeelle, joka rikkoo sitä akatemia normia, johon olemme jo tottuneet? Esimerkiksi legot ovat hyvä tapa saada mielikuvitus valloilleen. Miksi emme ole koskaan käyttäneet niitä esimerkiksi pajassa?

Blogi löytyy osoitteesta matkassamatiaksen.blogspot.com