Luin vähän aikaa sitten Ylen sivuilta artikkelin kiireestä. Artikkelia varten oli haastateltu Hoppu on hanurista -kirjan kirjoittajaa, Maarika Maurya, ja siinä käsiteltiin nykypäivän kiireen ihannoimista. Kiirettä ja to do -listoja ihaillaan nykyään niinkin paljon, että asiat tehdään mieluummin puoliteholla kuin siirretään myöhemmäksi.
Mauryn ainoa neuvo kiireen hallintaan on karsiminen. Enemmän saa aikaan, kun tekee hieman vähemmän, mutta täysillä. Jatkuva kiire saa usein aikaan entistä pahempaa lamaannusta, ja viimeistään sitten pitää herätä, kun vuorokauden 24 tuntia eivät tunnu riittävän. ”Tekemistä on liikaa, jos ei ehdi nukkua tai nauttia elämästä.” (Maury) Maury neuvoo poistamaan kiireen sanana kokonaan sanavarastosta, myös sisäisestä puheesta. Kiireen hokeminen ja sen ajatteleminen vaikuttavat mielialaan negatiivisesti ja tartuttavat paineen tunteen myös muihin. Kiireessä ajatukset poukkoilevat helposti seuraavaksi tehtävissä asioissa jo ennen kuin edelliset on saatu hoidettua. Siksi onkin tärkeää välillä hellittää ja koittaa olla läsnä nykyhetkessä. Maury kuitenkin painottaa, että välillä on tärkeää asettaa itselleen pientä paineen tuntua. Onkin hyvä tehdä asioita limittäin: kirjoittaa tehtävät asiat ylös, ja tehdä ne ripeästi silloin, kun niiden aika on. Välissä voi ottaa rauhassa ja keskittyä hetkeen.
Yksi eniten kiireen tuntua lisäävistä asioista Mauryn mielestä on tehtävälistat eri kanavilla: post it -laput, kalenterit, pikamuistutukset yms. Tehtävät ja tapaamiset on helpompi muistaa ja pitää hallussa, kun ne ovat muistissa yhdessä ja samassa paikassa.
Muutama viikko sitten Proakatemian Pajojen yössä osallistuin stressipajaan. Pajassa puhuttiin siitä, miten kiireen aiheuttama stressi näkyy ja miten sitä voi lievittää. Taisin tuolloin mainita, etten ole mitään stressaavaa tyyppiä, päinvastoin. Jos minun pitää tehdä jotakin, teen sen kunnolla, mutta mahdollisimman nopeasti. Mutta heti, jos paine kasvaa liian suureksi, hiljennän mieluummin tahtia kuin jatkan puurtamista väkisin. Tunnen kuitenkin monta ihmistä, jotka vaikuttavat ihannoivan jatkuvaa tehtävien suorittamista. Mitä enemmän on to do -listalla mittaa, sen parempi. Tehtävät päivitetään somekanavilla, ja sitten yhdessä seuraajien kanssa lasketaan, kuinka monta asiaa on vielä tekemättä. Nukkumaan ei mennä ennen kuin on kaikki saatu hoidettua. Seuraavana päivänä valitellaan väsymystä ja pahaa mieltä, kun ei vain osaa mennä aikaisin nukkumaan.
Kiireiseen elämäntapaan olen itse tutustunut vasta nyt Proakatemia-aikoina. Sen kummempia ajattelematta on monena päivänä tullut vietettyä koululla kymmenenkin tuntia, ihan vain koska ”on ollut niin paljon hommaa”. Toisaalta, voiko kiireeksi kutsua sitä, että jutustelee mukavia tiimiläisen kanssa ja samalla tekee hommia pikkuhiljaa? Enpä usko. Kai kyseessä on juuri se, mistä lukemani artikkelikin kertoo: kiireen tekaiseminen. Olisin varmasti voinut hoitaa tehtäväni lyhyemmässäkin ajassa, mutta jollain tapaa sitä vain tuntee itsensä tärkeämmäksi silloin, kun kiireen tunne on jatkuvaa. Voin kuvitella, että ne ihmiset, jotka elävät hektistä elämää suorituksesta toiseen, tuntevat itsensä tarpeettomiksi sillä sekunnilla, kun to do -lista on tyhjänä. Tyhjiö pitää täyttää aina uudella työllä, ettei vain tulisi toimeton olo.
Sitä paitsi, olen nauttinut suunnattomasti siitä, että ensimmäistä kertaa käyn koulua, jossa olen valmis viettämään aikaa kymmenenkin tuntia päivästä. En olisi koskaan uskonut, että koulunkäynti voisi olla näin koukuttavaa. Aion kuitenkin yrittää pitää mielessä, että kiire kannattaa pitää hallinnassa, ja tehtävät kannattaa tehdä tehokkaasti ja täydellä panoksella. En halua löytää itseäni vuoden päästä sängyn pohjalta vain siksi, etten osannut ottaa rauhassa silloin, kun siihen olisi oikeasti ollut mahdollisuus.
” Elimistön jatkuva stressitila altistaa monille sairauksille ja aiheuttaa uupumusta. Kiire aiheuttaa virheitä, joista puolestaan seuraa lisää kiirettä, jopa onnettomuuksia. Se hiertää myös ihmissuhteita: toisiin ihmisiin suhtaudutaan kireästi eikä olla oikeasti läsnä. Siksi hoppu on hanurista.” (Maury, Hoppu on hanurista)