Tampere
27 Nov, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Kansainvälistymistä rennolla otteella Kosovossa?



Kirjoittanut: Karoliina Kovalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Olen aina tavallaan jännittänyt kansainvälistymistä ja ulkomaille lähtemistä. Ensimmäisellä lomamatkallanikin kävin vasta vuonna 2016 lukion päättymisen kunniaksi. En ole keksinyt mukavaa tapaa haastaa itseäni verkostoitumaan ulkomailla, mutta viime marraskuussa sellainen löytyi – päätimme 17Pron pikkujouluissa muutaman Hurman tytön kanssa repäistä ja lähteä mukaan TTO:n ekskursiolle Kosovoon! Matkakohde kuulosti todella erikoiselta, mutta ajatus uudesta ja kummallisesta maasta tuntui mielenkiintoiselta.

Odotin reissulta verkostoitumista muiden tradenomiopiskelijoiden kanssa. Oli hauska ajatus päästä tutustumaan muiden ajatusmaailmaan. Kosovo kuulosti maana melko erikoiselta, ehkä jopa kauhistuttavalta historiansa vuoksi. Koetin tutustua netissä pääkaupungin eli Pristinan nähtävyyksiin ja ajanviettopaikkoihin, mutta juuri mitään erikoista löytynyt. Maan hintatason tiesin olevan huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Odotinkin etenkin halpoja ostosapajia sekä ruokapaikkoja.

Nyt jaan päiväkirjamuistiinpanojani tuolta reissulta.

“Ensimmäinen päivä, 2.2.2019

Saavuimme Pristinaan lauantai-iltana melko myöhään. Asetuimme taloksi hostelliin, Buffalo Backpackersiin, joka ensivaikutelmaltaan oli todella kolkko ja luotaantyöntävä. Talon lämmitys oli laitettu päälle vasta pari päivää sitten, joten huoneet olivat todella kylmiä, ehkä jopa alle 10 asteisia, sillä puhuessa höyryä nousi suusta.

Hostellin omistaja otti meidät vastaan iloisesti ja tarjosi meille tervetuliaismaljana paikallista juomaa, hunajarakia. Tervetuliaismaljojen jälkeen päätimme lähteä syömään. Löysimme mukavan pienen kahvilan, jossa oli tarjolla erilaisia juomia ja lisäksi hampurilaisia alle kahden euron hintaan. Luulimme hintojen olevan jonkinlainen vitsi, mutta pian selvisi, että maan hintataso on oikeasti noin alhainen.

Kävimme nukkumaan todella kylmissä oloissa pukien päällemme todella paljon vaatetta, jotta emme paleltuisi. Yö meni melko karuissa oloissa palellen.

Toinen päivä, 3.2.2019

Aamu valkeni edelleen kylmissä oloissa. Kuulimme iloksemme, että vaihtaisimme hostellia, koska kyseinen hostelli ei ollut vaatimustasoltaan missään nimessä asuttavassa kunnossa. Kylmyyden lisäksi hostellissa oli todella kosteaa ja huomasimme seinissä ja tekstiileissä myös hometta. Sisäilma oli todella huono. Ensivaikutelma ei siis pettänyt tällä kertaa.

Kalle oli selvitellyt aamulla hostelleja, joissa olisi tilaa meille kaikille ja joissa olisi oikeasti myös lämmin. Hän oli löytänyt todella huikean hostellin nimeltään Prishtina Central Hostel, joka on ollut pystyssä kolme vuotta ja voittanut Pristinan parhaan hostellin palkinnon.

Vaihdoimme hostellia pikimmiten ja yllätykseksemme hostelli oli aivan loistavalla sijainnilla, se oli siisti ja myös todella viihtyisä. Omistaja otti meidät ilosylin vastaan. Majoituttuamme uuteen hostelliin lähdimme kiertämään kaupunkia etsien ruokapaikkoja ja tutustuen hieman lähistöön. Heti ensimmäisenä päivänä uudessa hostellissa tutustuimme piha-alueella elävään kulkukoirapopulaatioon, joista yhden, pienimmän ja iloisimman koiran nimesimme Pepe-Kaleviksi. Pienestä koirasta tulikin eräänlainen maskotti reissumme ajaksi.

Illalla menimme koko porukalla syömään ihanaan ravintolaan nimeltä Gresa. Saimme ravintolassa kolmen ruokalajin maittavan illallisen juomineen hintaan 15 euroa per henkilö. Ilta oli mukava ja ruoka maittavaa, ja oli kiva tutustua hiljalleen muihin ryhmän jäseniin.

Kolmas päivä, 4.2.2019

Kolmantena päivänä menimme yritysvierailulle konsultaatioyritykseen, Recuraan. Kävelimme karun kaupungin katuja pitkin hienoon toimistoon, jossa kuulimme yrityksen johtajan ajatuksia yrityksen perustamisesta ja osittain myös tiimityöskentelystä. Hyvänä pointtina vierailusta jäi mieleen samaistuttava ajatus siitä, miten tiimiyrittäjyys on todella vaikea tie yrittäjyyteen, mutta yksin tekeminen on taas todella tylsää ja haastavaa omalla tavallaan. Recuran liikevaihto on noususuhdanteinen, noin miljoona euroa. Vierailulla sivuttiin myös Kosovon korruptoituneisuutta, joka tavallaan vaikuttaa myös konsultaatioalalla. Mies, joka esitteli yritystä meille, tykkäsi kovasti puhua ja vastailla kysymyksiin, ja vierailu kestikin lopulta lähemmäs kaksi tuntia.

Vierailun jälkeen hajaannuimme kaupunkiin ostoksille ja jotkut lähtivät myös Makedoniaan päiväreissulle.

Neljäs päivä, 5.2.2019

Neljännen päivän yritysvierailu tehtiin Gjirafaan. Gjirafa on verkkoalusta, joka pitää sisällään verkkokaupan. Yritys on lähtenyt alun perin käyntiin Innovation Center Kosovosta startup-yrityksenä.

Gjirafan toimisto oli todella saman tyylinen ratkaisu, kuin meillä Proakatemialla. Siellä oli todella innovatiiviset tilat, avokonttori ja hiljaisia tiloja. Toimiston seiniä koristivat monenmoiset ohjenuorat ja tsemppilauseet työntekijöille ja asiakkaille. Yksi suurimmista teksteistä seinillä oli ”Growth is not optional. Individual growth, team growth and company growth. – Stay humble!” Teksti olikin yksi yrityksen isoimmista suuntaa näyttävistä ohjeista. Gjirafassa puhuttiin paljon juuri siitä, kuinka heillä halutaan, että yksilöt kehittyvät. Ajan kanssa se johtaa siihen, että koko yritys kasvaa ja kehittyy.

Gjirafan suurimmista voimavaroista on ehdottomasti tiimityöskentely. Yrityksen rakenne perustuu pienempiin tiimeihin, joista osa tekee markkinointia ja osa esimerkiksi koodausta sekä muita tietoteknisiä tehtäviä. Meillä Proakatemialla puhutaan paljon luottamuksesta, joten esitin Gjirafassa toimitusjohtajalle kysymyksen: ”Mikä on mielestäsi paras mahdollinen tapa rakentaa luottamusta sekä tiimin että asiakkaiden kanssa?” Vastaukseksi sain, että sitä ei voi tietää, mutta keinoja selvitetään jatkuvasti. Helpoiten selvittäminen käy kokeilemalla. Tuohon ajatukseen samaistumme myös omassa tiimiyrityksessämme.

Vierailun jälkeen lähdimme takseilla ostoksille Pristinan suurimaan ostoskeskukseen, Albiin. Albissa kului tovi jos toinenkin, ja sen jälkeen lähdimme tutustumaan Kosovon yöelämään.

Viides päivä, 6.2.2019

Keskiviikon vierailu tehtiin Suomen suurlähetystöön. Meidät vastaanotti Ulla, joka oli ollut nyt pari vuotta Kosovossa Suomen suurlähetystössä töissä. Hän kertoi suurlähetystön toiminnasta mukaan lukien sen, että esimerkiksi viime vuonna Suomen viisumia haki noin 5 000 kosovolaista. Viisumit työllistävät suurlähetystöä tällä hetkellä todella paljon, mutta kuulemma pian on mahdollisesti tulossa muutos, jonka mukaan kosovolaiset eivät enää tarvitsisi viisumia Shengen-maihin. Kosovo on ilmeisesti ainoa Baltian maa, josta viisumi vielä tarvitaan.

Ullan puheenvuoron jälkeen aikoinaan kymmenen vuotta Suomessa asunut kosovolainen mies, Arsim, kertoi meille Kosovon ja Jugoslavian historiasta. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Kosovon historia on oikeastaan aika samantyylinen kuin Suomen, mutta maa tulee silti periaatteessa sata vuotta Suomea jäljessä. Tästä ajatusmaailmasta saimme kuulla useammassakin yrityksessä.

Kun Arsim oli saanut esityksensä päätökseen, proakatemialainen Henri kertoi meille sekä kosovolaiselle opiskelijajoukolle Proakatemiasta. Monet kosovolaiset kiinnostuivat tiimioppimismallistamme, mutta myös kyseenalaistivat sitä, koska heitä ihmetytti, miten saamme liiketoiminnan toimimaan, jos tiimiläisillä ei ole yhteneväistä liikeideaa. Myös kansainvälisten opiskelijoiden asema oli paikallisten mielessä paljon. Me proakatemialaiset kerroimme heille sitten, miten homma käytännössä toimii.

Esityksen jälkeen siirryimme nauttimaan tapaksia ja viiniä sekä juttelemaan kosovolaisten opiskelijoiden kanssa. Itse keskustelin Proakatemian toiminnasta paikallisen keski-ikäisen opiskelijan, Bajramin kanssa. Hän oli kiinnostunut tekemään hakemuksen Proakatemialle, mutta oli huolissaan siitä, miten perhe saadaan Suomeen ja miten hakuvideo tehdään, sekä miten ulkomaalainen otetaan vastaan.

Vierailu kesti useamman tunnin, ja sen jälkeen lähdimme viettämään Joonaksen 23-vuotissyntymäpäivää hostellin viereiseen ravintolaan.

Kuudes päivä, 7.2.2019

Kuudennen päivän vierailu tehtiin Innovation Center Kosovoon, josta aiemmin tutuksi tullut Gjirafakin on saanut alkunsa. ICK:lla nuori mies kertoi meille yrityksen toiminnasta, eli siitä, miten heillä syntyy startupeja ja he saavat vertaistukea isossa yhteisössä. Mies painotti esittelyn aikana paljon naisten asemaa, ja sitä miten heillä on jo yllättävän paljon naisyrittäjiä sekä -työntekijöitä. Kuulimme myös eräänlaisen sloganin: ”No, this is not my brothers computer.” mikä viittaa siihen, että naisia koitetaan ICK:n toimesta saada opiskelemaan konservatiivisesta ajattelumaailmasta huolimatta tietotekniikkaa, koska he ovat siinä tutkitusti parempia kuin miehet. Innovation Centerillä onkin jo paljon naisinsinöörejä.

Esittelyn jälkeen kiersimme pienemmissä ryhmissä Innovation Centerin startupeja. Niistä päällimmäisenä jäi mieleen Shopifyn kanssa yhteistyössä toimiva naisten koodausyritys. Yrityksen kautta saa verkkokauppaan koodausapua vain kirjoittamalla Shopifyn sivuilla, mitä täytyy muuttaa, ja noin 24 tunnin sisällä tehtävä on yrityksen toimesta hoidettu. Tämä kosketti minua eniten, koska olen juuri tiimikaverini kanssa laittamassa pystyyn verkkokauppaa paperituotteillemme.

Toinen mieleen jäänyt startup oli yritys, joka kehittelee etenkin Kosovoon viherseiniä, joiden ympärillä voi istua nauttien vaikkapa kahvia keskellä kiireistä bulevardia. Yrityksestä tuli paljon mieleen suomalainen startup, Naava, joka kehittää myös viherseiniä, mutta jo hieman suuremmassa mittakaavassa.

Vierailu oli mukava ja jäi mieleen, sillä siellä oli todella lämmin vastaanotto ja pääsimme oikeasti näkemään yrittäjiä ja työntekijöitä työn touhussa. Yrittäjät tunsivat Suomea ja kulttuuriamme jo jonkin verran, koska olivat vierailleet aiemmin Suomessa. Saimmekin aikaan hyvää vertailukeskustelua Kosovon ja Suomen välillä.

Vierailun jälkeen kävimme kiertelemässä kaupunkia ja kävimme katsomassa Pristinan suurta kirjastoa, joka ulospäin näytti todella karmivalta. Sisälle asti emme menneet.

Seitsemäs päivä, 8.2.2019

Viimeinen yritysvierailu tehtiin toiseen konsultaatioyritykseen, ACAan, joka työllisti tällä hetkellä alle 15 työntekijää. Vierailulla toimitusjohtaja puhui lähinnä Kallelle, joten oli vaikea saada ylös yrityksen toimintaa. Kuulin kuitenkin jotain esimerkiksi yrityksen liikevaihdosta, joka on kuulemma kasvusuuntainen. Viime vuonna liikevaihto oli 300 000 €. Tuo summa hämmästytti, koska koetin laskea, miten paljon siitä saadaan palkkaa työntekijöille, ja summa jäi aika pieneksi. Palkat Kosovossa ovat kyllä alhaisia. Keskimääräinen palkka on kuulemma vaivaiset 300 € kuukaudessa, ja pääministerinkin palkka on vain 1 500 €. Suomen palkkatasoon nähden tuo on todella alhainen summa. Vierailun päätteeksi yrittäjä tarjosi meille kahvit viereisessä kahvilassa ja jakoi meille käyntikortit.

Viimeisenä iltana kävimme yhdessä syömässä ja juhlimassa reissun päätteeksi.

Kahdeksas päivä, 9.2.2019

Kahdeksas päivä meni lähinnä odotteluun ja matkustamiseen. Bussikuljetus lähti hostellin lähettyviltä klo 17.30 ja kone Osloon klo 20.05. Kone oli kuitenkin tunnin myöhässä, ja lopulta olimme perillä Oslossa vasta yhden maissa yöllä. Majoituimme Oslossa Clarion Hotel & Congress -hotelliin. Hotelli oli todella viihtyisä ja olikin mukava päästä raittiiseen ilmaan ja puhtaisiin lakanoihin Kosovon saasteisen ilman ja tupakansavuisten ravintoloiden jälkeen. Kosovon ilmasto jättikin osalle meistä – minä mukaan lukien – ikävän flunssan ja pahan yskän.

Yhdeksäs päivä, 10.2.2019

Yhdeksännen päivän aamu aukeni mukavasti kauniin lumisissa maisemissa. Hotellimajoitukseen kuului maittava ja todella runsas aamupala, josta nautimmekin tyttöjen kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Huoneet luovutettiin klo 12 ja siitä jatkoimmekin takaisin Oslon kentälle. Lennon Helsinkiin oli tarkoitus lähteä klo 15.35, mutta lento oli jälleen myöhässä ja saavuimme Helsinkiin lähes tunnin myöhässä.

Helsingin kentällä osa ryhmästä lähti juosten busseihin, mutta minä ja muutama muu oltiin varattu varalta myöhäisempi juna Tampereelle. Juna lähti klo 20.26 ja nyt olemme junassa matkalla kotiin. Reissusta jäi kyllä kotiin viemiseksi paljon hienoja muistoja sekä tietysti ennen kaikkea uusia, mahtavia tuttavuuksia.”

Kosovon kokemusten jälkeen kannustan ehdottomasti muitakin kokeilemaan erikoisia ja pienempiä maita Euroopassa ja sen ympäristössä. Kosovo ylitti odotukset täysin ja mietinkin jo, mihin lähtisin seuraavaksi ja voisiko Hurma kenties tehdä jonkin projektin Kosovoon tai muuhun erikoisempaan pikkumaahan!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close