Tampere
28 Mar, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Johtaja, lopeta alaisten motivointi



Kirjoittanut: Marianne Murto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Motivaatio; tuo kaiken aikaansaamisen pohja – halu tehdä jotakin. Voiko motivaatiota antaa muille vai onko jokaisen löydettävä oma motivaationsa? Entä voiko motivaatiota löytää vai pitääkö sen olla sisäsyntyistä? Työelämässä motivaatiota pyritään lisäämään erilaisten ulkoisten tekijöiden, kuten palkkioiden ja bonusten kautta. Ovatko tämän kaltaiset ulkoiset motivaattorit kuitenkaan kauaskantoisia – ainakaan jos verrataan yksilön sisältä tulevaan motivaatioon.

Talouselämän artikkelissa ”Johtaja, lopeta alaisten motivointi” puhutaan juuri tästä ulkoapäin tulevasta motivaatiosta nykyajan johtamisessa. Kirjoituksen mukaan vikaan mennään yleensä siinä vaiheessa, kun johtaja ottaa ”vanhemman roolin” käskyttäessään alaisiaan. Henkilöstölle tarjotaan ratkaisua ja toimintatapaa suoraan tarjottimella, ilman että heille aikuisina ihmisinä annettaisiin mahdollisuutta selvittää sitä itse. Toki kaikenlainen hierarkia ja valta-asettelu aiheuttavat aina eriarvoisuutta nostaen toisen toista korkeammalle. Ratkaisuksi nykyjohtamiseen tarjotaankin seuraavaa: ”Nykyjohtajien tärkein taito olisi kyky kohdella alaisiaan kuin aikuisia – eli antaa alaisten motivoida itse itsensä ja löytää ratkaisut vaikeissa tilanteissa.” Mutta toimiiko tämä? Väitän, että ihmiset kaipaavat hallinnan tunnetta, joka syntyy siitä, että pystyy itse vaikuttamaan asioiden kulkuun. Edellä mainittu malli mahdollistaa tämän, joten varmasti osalle se on toivottava ja tehokas tapa johtaa – käytännössä siirtää vastuu ajatustyöstä ja toteutuksesta työntekijälle itselleen ja luottaa siihen, että hän ratkaisee asian parhaalla mahdollisella tavalla. Kuvaan astuvat siis myös seuraavat tärkeät asiat: vastuun antaminen ja sitä kautta luottamuksen osoitus. Osalle ihmisistä itseohjautuvuus on kuitenkin vaikeampi asia ja tämän vuoksi he voivat kokea näin suuren vastuun jopa ahdistavaksi. Olisiko tarvetta siis kehittää tärkeintä pääomaamme eli sosiaalista kyvykkyyttä ja opetella tunnistamaan erilaisia johtamistarpeita? Näin ollen pystymme paitsi motivoimaan erilaisia ihmisiä eri keinoin, saamme mahdollisuuden johtaa jokaista yksilöllisesti, heidän tarpeensa huomioiden. Tai jättää johtamatta.

Artikkelissa nostetaan esiin myös psykologisen turvallisuuden tärkeys työyhteisössä – kuten missä tahansa muussakin yhteisössä. Kokemus turvallisuudesta mahdollistaa avoimen kanssakäymisen niin hyvissä kuin huonommissakin asioissa. Epäkohtia uskalletaan nostaa esiin tarkoituksena nimenomaan kehittää työyhteisöä. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä ei tarvitse pelätä johtajaa tai ketään muutakaan, vaan kaikkien toiminta pyrkii viemään organisaatiota kohti yhteistä päämäärää. Ylhäältä päin tulevat tavoitteet ja toimintatavat paitsi rajoittavat yksilön vapautta, asettavat epäilyksen siitä, etteikö ihmisen omiin kykyihin luoteta. Tavoitteet tuodaan usein myös esiin firman päämääränä, jonka toteutumiseen työntekijä on välttämättömyys. Entä jos nuo päämäärät olisivatkin samoja työntekijällä itsellään? Jos motivaatio työn tekemiseen tulisikin hänen sisältään, jolloin tavoitteiden saavuttaminen olisi henkilökohtainen tehtävä, jonka suorittamisen vastuu on luottamuksen kautta työntekijällä itsellään. Tämä ihanteellinen tila ei kuitenkaan toteudu käskyttämällä ja paineistamalla – se syntyy luottamuksen ja vastuun antamisen kautta. Kun saa koottua ympärilleen tiimin, jonka kaikki jäsenet haluavat tavoitella samaa unelmaa – huolimatta siitä kenen alkuperäinen idea oli – ei jää tilaa pomottamiselle. Eikä sitä tarvitakaan, kun motivoituneet ihmiset johtavat itse itseään. Ja kuten tiimityössäkin, johtajan rooli voi vaihdella henkilöltä toiselle tilanteiden niin vaatiessa.

 

Lähde: https://www.talouselama.fi/uutiset/johtaja-lopeta-alaisten-motivointi/9902112e-f880-3b24-9ccf-b5d3f5bd72cb

Kommentit
  • Eetu Kamppuri

    Oikein kiva teksti Marianne!
    Olen itsekin pohtinut viimeaikoina johtajan roolia nykymaailman työyhteisöissä, ja sain itsekin sitä harjoitella juuri toisena tiimidiiliin projektipäälliköistä.
    Olen samaa mieltä artikkelin ja Sinun kanssasi, sillä on todistettu, että vahvin motivaatiosyntyy ihmisestä itsestään. Ulkoisen motivaation tarkoitusperät ja tavoitteetkin ovat usein kovin pinnallisia. Johtajan tulisi olla johtamassa sellaisen työympäristön luontia, jossa sisäistä motivaatiota ruokittaisiin ja työntekijät haluaisivat itse omaehtoisesti päästä parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen.
    Tämän aiheen tiimoilta niin omalla tiimillämme, kuin varmasti muillakin akatemian tiimeillä on vielä opittavaa sisäisen motivaation ruokkimisesta!

    3.5.2018
Post a Reply to Eetu Kamppuri cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Eetu Kamppuri Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close