Saimme Hurmalle myytävän tuotteen ensimmäisiä omia myyntipäiviä varten. Tuotteen nimi on EatPass, ja se on Turusta lähtöisin oleva, ravintoloille ja kahviloille suunnattu leimakorttisovellus. Eatpass kokoaa ravintoloiden ja kahviloiden leimakortit, asiakaspalautteen ja tarjoukset yhden sovelluksen alle. Asiakas kerää leimoja samalla tavalla kuin paperiseenkin leimakorttiin – ravintola määrittelee tarvittavien leimojen määrän ja palkinnon, jonka asiakas saa leimakortin täyteen kerättyään. Ratkaisevana erona paperisiin leimakortteihin Eatpassissa on kuitenkin asiakaspalaute. Kun asiakas on saanut leimakorttinsa täyteen, hänen tulee täyttää ravintolalle pieni palautelomake. Näin ravintola saa rahan arvoista palautetta, ja asiakkaan kynnystä antaa palautetta madalletaan.

EatPassin toimitusjohtaja tuli Turusta asti pitämään meille sovelluksesta laajan esittelyn, jonka jälkeen uskoimme koko porukka jo tuotteeseen vahvasti. Jäljelle jäi vain yksi kysymys: miksi joku kieltäytyisi lähtemästä mukaan? Eatpass-järjestelmä on ravintoloille naurettavan halpa siihen nähden, että he saavat loistavasti näkyvyyttä sovelluksen kautta. Erilaiset tarjoukset houkuttelevat asiakkaita, ja asiakaspalaute auttaa kehittämään liiketoimintaa. Turussa parissa kuukaudessa mukaan oli lähtenyt jo 40 ravintolaa. Mikä voisi mennä vikaan?
Soittelimme Tampereen ravintoloihin ja kahviloihin kolme päivää putkeen sopiaksemme tapaamisia ravintoloitsijoiden kanssa. Jo ensimmäisen päivän aikana jouduimme toteamaan, ettei tuotteen myyminen olisikaan ehkä niin helppoa kuin olimme ajatelleet. Vaikkei tarkoituksemme ollutkaan myydä EatPassia ravintoloille heti puhelimessa, olivat monet puhelimeen vastanneista alusta asti todella vastahakoisia millekään ehdotuksille. Monet vetosivat siihen, että markkinoilla on jo niin montaa eri applikaatiota ja muita vippaskonsteja, joiden muka pitäisi tuoda hirveästi asiakkaita mukanaan, mutta eivät oikeasti sitä tee. Monet toivoivat uutta yhteydenottoa sitten, kun sovelluksen kannattavuudesta olisi enemmän näyttöä. Jotkut taas väittivät, ettei sovellus sopisi heidän asiakasryhmälleen ollenkaan. Näin ollen läheskään kaikkien kanssa ei saatu edes tapaamisia sovittua.
Toisena päivänä homma rullasi jo paljon paremmin. Löysimme kukin omiin suihimme sopivat spiikit, joiden avulla sovimme monen monta tapaamista. Tuntui, kuin yhden nukutun yön aikana olisi oppinut tuntemaan tuotteen vieläkin syvemmin, ja siitä osasi jo puhua asiakkaille rennommin ja asiantuntevammin. Ei tarvinnut enää takellella sanoissaan tai hakea hikinoro otsalla informaatiota EatPassin nettisivuilta, kun ei osannutkaan vastata asiakkaan kysymykseen. Toisen päivän jälkeen kertyneitä asiakastapaamisia oli noin 15. EatPassin toimitusjohtajan mukaan meillä oli jo ”hyvä buugi”, ja 15 tapaamista oli hänen mukaansa parissa päivässä hyvä saavutus.
Kolmantena päivänä muutama meistä sai vielä paljon hyviä tapaamisia sovittua, kun taas osalla homma hieman hyytyi. Kolmen päivän aikana saimme tapaamisia sovittua yhteensä 24. Olimme ihan tyytyväisiä suoritukseemme, varsinkin, kun teimme joka päivä hommia vajaalla miehityksellä osan ollessa tekemässä muita projekteja ja osan käydessä jo sovituilla asiakastapaamisilla.
Asiakastapaamiset ovat edelleen käynnissä. Ne ovat toistaiseksi menneet hyvin, ja nyt olemme saaneet tehtyä jo muutamat kaupat. Tapaamisilla käytyäni olen huomannut, että kaikkein tärkeintä on kuitenkin loppujen lopuksi saada asiakas jollakin tapaa vakuuttuneeksi tuotteesta jo puhelimessa tapaamista sovittaessa. Jos asiakkaalle on puhelimessa jäänyt epäselväksi, millaisesta tuotteesta on kyse, on hänen vaikea suhtautua ns. oikealla tavalla siihen tapaamisessakaan. Jos taas asiakkaalle on selittänyt perusteellisesti ja selkeästi tuotteen ja sen hyödyt ennen tapaamista, hän tulee tapaamiseen toiveikkaana ja saadakseen syvempää informaatiota. Tällöin hänelle on myös helpompi myydä tuote, kun ei tarvitse taas aloittaa koko tuotteen ja konseptin selittämistä alusta.
Myyntipäivät olivat, kuten sanottu, Hurman ensimmäiset, ja tekivät todella hyvää tiimillemme ja itsetunnollemme myyjinä. Tiimissämme on monta, jotka eivät ole minkäänlaista myyntityötä tehneet ennen Akatemia-aikaa, ja myynti onkin ollut pienoinen mörkö tiimissämme tähän asti, vaikka sitä olemmekin tehneet eri muodoissa koko kevään ajan. Myös puhelinkammo on ollut tiimissämme todella käsin kosketeltavaa, ja ennen myyntipäiviä koko tiimin puhelinsoitot olisi voinut laskea varmasti kahden käden sormilla. EatPassia myydessä puhelinkokemustakin tuli mukavasti, ja voin väittää, että kaikkien kynnys soitella laski huomattavasti noiden kolmen päivän aikana.
Itse olisin mielestäni voinut tehdä kyllä parempaakin työtä myyntipäivillä. Joka päivä starttasi hieman hitaasti, kun yön aikana puhelinkammo oli taas kasvanut ihmeesti. En saanut niin montaa tapaamista sovituksi kuin olisin toivonut, enkä toistaiseksi ole tehnyt vielä yhtään kauppaakaan. Olen kuitenkin todella ylpeä Hurmasta ja siitä, miten meitä vähemmän myyntityötä tehneitä arvostetaan ja patistetaan vähän väkisinkin tekemään ja oppimaan. Olen varma, että meistä Hurmureista tulee vielä aikamoisia myyntitykkejä seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana, siitä ei ole epäilystäkään!