Tampere
04 Dec, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Ensikosketus Italian fysioterapiaan



Kirjoittanut: Antony Benjamin - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Aloitin maanantaina 4.3.2019 kolmen kuukauden työharjoittelujakson Udinessa, Friuli-Venetzia-Giulian alueella Italian koillisosassa. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta tai tietämystä Etelä-Euroopan fysioterapian tasosta tai tilanteesta, joten suhtauduin avoimin mielin alkavaan jaksoon. Suoritan työharjoitteluni Gervasutta -nimisessä sairaalassa, jossa on esimerkiksi ei-akuutin vaiheen kuntoutusta sekä selkäydinosasto, ja neurologinen vuodeosasto. Harjoitteluni on jaksotettu siten, että ensimmäinen kuukausi menee palestra didatticalla, joka on eräänlainen opettajien – tai tutoreiden, kuten heitä täällä kutsutaan – vastaanotto. Palestra didattica on avoinna arkisin pääsääntöisesti klo 8:30-12:30, ja ymmärtääkseni kuntoutuspuolen sihteeri ohjaa asiakkaat vastaanotolle. Tutorit ottavat siis vastaan muutaman asiakkaan/potilaan päivässä. Terapiatilanteessa saattaa olla opiskelijoita mukana seuraamassa ja avustamassa, riippuen asiakkaan suostumuksesta.

Huomasin jo ensimmäisinä päivinä, että niin opiskelijat kuin tutoritkin olivat erittäin paljon kontaktissa asiakkaaseen. Terapia koostui paljolti passiivisista toimenpiteistä, kuten nivel- tai pehmytosamobilisoinnista. Toki asiakasta aktivoiviakin toimenpiteitä käytettiin, mutta lähes jokaisessa asiakastilanteessa oli jonkinlaista manuaalista tekemistä mukana. Myöskin siirtymisissä ollaan erittäin paljon potilaan ”turvana”, ettei vain hänelle kävisi mitään. Tämä käytäntö on lähtökohtaisesti hyvä, mutta sitä käytetään myös potilaille, joilla ei ole kaatumishistoriaa ja jotka ovat omin avuin kävelleet sisään. Tutorit osallistivat kyllä meitä opiskelijoita hyvin, mutta usein kysymys kuului, ”haluatko mobilisoida asiakkaalta lonkkaa/polvea/nilkkaa”. Osatekijänä tähän tyyliin voi olla fysioterapeuttien asema ammattihierarkiassa, joka on lääkäreihin nähden alempana. Lääkärin sana on laki, ja vaikka terapeutti olisikin diagnoosista eri mieltä, on epäkunnioittavaa sanoa lääkärille vastaan tai tehdä terapiaa oman pään mukaan. Jos potilaan anamneesissa lukee ”mobilisointi”, sitä hän tulee myös saamaan.

Asia, joka pisti silmään – tai korvaan – oli, kun eräs tutoreista kysyi, minkälaisia tyylejä meille Suomessa opetetaan. Hän käytti esimerkkinä Bobath-tyyliä, jota hän hyödyntää neurologisten asiakkaiden kanssa. Lisäksi, erilaisista käsittelyistä tai menetelmistä käytetään paljon juuri tyylisuuntien nimiä, kuten juuri edellä mainitsemani Bobath, tai faskiakäsittelyistä Luigi Steccon fascial manipulation -tekniikka (kotiin päin?). Tein eräälle asiakkaalle nilkan alueen mobilisointia, ja minulta kysyttiin, että mistä tyylistä tuo on. Kun sanoin, ettei meille Suomessa varsinaisesti opeteta tiettyjä tyylejä, se tuntui heistä hieman kummalliselta. Paikalliset tuntuvat myös olevan melko ylpeitä omasta ammattitaidostaan ja menetelmistään, joten selvästi ohjaavamman tyylin sisällyttäminen ei välttämättä ole helppoa.

Nyt kun harjoitteluni on kolmannella viikolla, olen edelleen sitä mieltä, että terapia täällä painottuu manuaalisiin tekniikoihin, ja pienempien palasten, kuten asentosymmetrian ja yksittäisen hypomobiilin nivelen, hoitamiseen. Kokonaisvaltainen toimintakyvyn parantaminen ei ainakaan näin äkkiseltään vaikuta olevan fysioterapiassa prioriteettilistalla kärjessä.

En ole missään nimessä sitä mieltä, että fysioterapia olisi mitenkään huonoa täällä, joskin vain erilaista. On varmasti asioita, joita täällä voitaisi hyödyntää Suomalaisesta fysioterapiasta, mutta vastaavasti Suomessa voitaisi myös hyötyä Italialaisten fysioterapiakäytännöistä. Täällä voitaisi olla hieman täsmällisempiä esimerkiksi potilaan yksityisyyden kanssa, joskin itse potilaita se ei vaikuta haittaavan. Suomessa puolestaan terapian ei tarvitsisi aina olla niin vakavaa, täällä Italiassa potilaiden kanssa ollaan hyvinkin tuttavallisesti, mikä myös osaltaan varmasti lisää fysioterapian vaikuttavuutta.

 

Lähteet:

Universita Degli Studi Di Udine. ND. Bachelor Degree Course. Physiotherapy. Luettu 22.3.2019. https://www.uniud.it/en/education/offer/courses/medical-area/bachelor-degree-courses-undergraduate-180-ects/physiotherapy?set_language=en

Day, JA., Stecco, C. 2010. The Fascial Manipulation Technique and Its Biomechanical Model: A Guide to the Human Fascial System. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3091422/

 

Aihetunnisteet:
Kommentit
  • Olli-Pekka Korhonen

    Vaikuttaa siltä, että Etelä-Euroopan fysioterapiassa on jonkin verran samankaltaisuuksia. Erityisesti hoitojen passiivisuus pistää taas silmään. Olen skeptinen sairaalassa hallitsevaa ammattihierarkiaa kohtaan. Kerroit kirjoituksessasi, että lääkärin sana on laki ja fysioterapeutti tekee sen mitä käsketään. Tällöin mielestäni lääkäri astuu fysioterapeutin tontille ja ottaa liikaa kantaa siihen mitä meidän alan ammattilaisten tulisi tehdä. Tämä rajoittaa mielestäni erityisesti opiskelijoiden oman osaamisen kriittistä arviointia kehittämistä. Potilas ei saa parasta mahdollista hoitoa, jos fysioterapeutti ei osaa reflektoida ja kyseenalaistaa omaa toimintaansa. Fysioterapeutin lyttääminen osaamisesta ja erilaisesta näkemyksestä johtuen vaikuttaa epäreilulta, jolloin työn merkityksellisyyskin todennäköisesti laskee. Myös erilaiset tyylisuuntaukset fysioterapiassa kuulostavat mielestäni häiritsevältä. En itse usko kaiken hoitamiseen yhtä tyylisuuntaa hyödyntäen. Joku voi saada paljonkin apua esim. faskiahoidosta, mutta sen ei pitäisi olla lähtökohta kaikille toiminnalle.

    26.11.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close