Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee – En usko kaikkea mitä luen



Kirjoittanut: Jyri Lempinen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Viestintä on laaja käsite ja en avaa tässä aivan kaikkea, mitä kyseisestä aiheesta ajattelen. Idea tämän esseen kirjoittamiseen tuli meidän tiimin, entisen työpaikan ja Proakatemian viestintää seuranneena. Tarkoitus viestinnällä on puhtaasti tavoittaa oikeat ihmiset oikealla tavalla ja viesti on hyvä olla yksiselitteinen ja ymmärrettävä. Informaatiossa, ja teknologiassa sen ympärillä, on paljon eroja. Toiset sovellukset ovat parempia kuin toiset ja toisten viestit ovat parempia kuin toisen. En ole itse kovin hyvä kirjoittamaan ja minulle on vaikeaa saada teksti juuri sellaiseksi, että lukijat ymmärtävät täysin pointtini. Sanajärjestykset, virkkeet, virkkeiden pituus ja sanavalinnat vaikuttavat sanan saattamiseen. Eli käytännössä kaikki, mitä itse olen havainnut. Vaikeaksi tekstin ymmärtämisen tekee se, ettei pääse selkeästi havainnoimaan kirjoittajan ilmeitä, kehonkieltä ja äänenpainoa samalla tavalla kuin kasvotusten. Kirjoituksen pitää olla niin selkeää, että rivienvälistä pystyy ymmärtämään, onko kyseessä satiiri vai vakava aihe. Vika ei ainoastaan ole kirjoittajassa, jos hänet ymmärretään väärin. Lukijalla on yhtä paljon vastuuta, kuin kirjoittajallakin. Täytyy myös osata ymmärtää aihetta syvällisemmin, jotta asiaan pystyy ottaa fiksusti kantaa. Internetissä ja keskustelupalstoilla asia on usein päinvastainen. Lukijat ottavat kirjoitukset aivan liian kirjaimellisesti. Hyvä esimerkki on rakas Iltalehti. Moni artikkeli lehdessä perustuu jonkun muun aikaisemmin kirjoittamaan julkaisuun. Iltalehden kirjoittaja kertoo hänelle itselleen tärkeän osan lukemistaan artikkeleista ja pyrkii saaman tällä mahdollisimman monta lukijaa omalle artikkelilleen. Asiaa hieman pohtineena tästä tulee mieleen lapsuudessani pelattu peli nimeltään Rikkinäinen puhelin. Ihminen toisella puolella maailmaa yrittää kerätä mahdollisimman paljon tietoa, jotta saa artikkelistaan mahdollisimman mielenkiintoisen ja toinen kopioi sen omalle sivustolleen jälleen muokkaamalla sitä niin, että hänen lukijakuntaansa asia kiinnostaisi mahdollisimman paljon ja he lukisivat sen. Tämä toistuu lukuisilla sivustoilla. Osa kutsuu niitä roska- ja klikkimedioiksi. Suuri osa ihmisistä, omien havaintojeni mukaan, seuraa näitä medioita ”uutisten” lukemiseen bussimatkoilla kotoa töihin tai töistä kotiin. Voidaan sitten kotona tai työpaikalla keskustella asiasta lisää. Perusuutko tämä keskustelu faktaan vai vain jonkun näkökulmaan, missä ei tulekaan kaikki hedelmälliselle keskustelulle tarvittavat pointit julki?

Kauppalehden artikkeli: ”Venäjä voi lietsoa eripuraa myös Suomen presidenttivaaleissa”, kirjoittajana Elina Lappalainen 22.10.17 klo 18.29. Artikkelissa kerrotaan, kuinka Venäjä on pyrkinyt hakkerien avulla vaikuttamaan presidenttivaalien tulokseen. Venäjä on tietojen mukaan tehnyt ammattimaiselta näyttäviä nettisivustoja, joilla on ollut tarkoituksena vaikuttaa Yhdysvaltain kansalaisiin. Aiheena on ollut mm. Maahanmuuttopolitiikka ja työttömyys, eli aiheet joilla on helppo luoda eripuraa kansalaisten välillä. Nyt epäillään, että Suomen presidentinvaaleihin pyritään vaikuttamaan samalla tavalla. Suomi on monella muullakin tapaa kuin Yhdysvallat samanlaisessa tilanteessa. Mielenosoituksia on ollut muutaman vuoden aikana entistä enemmän tai niistä uutisoidaan jatkuvasti valtamedioissa. Hybridivaikuttamista pyritään tulevaisuudessakin hyödyntämään entistä enemmän poliittisella tasolla.

Ihmiset ovat internetissä nykyään koko ajan ja seuraavat paljon kirjoitettua mediaa. Itsellänikin on uutisvahti älypuhelimessani. Uutisten katsominen televisiosta on ainakin isolla osalla nuorisosta vähentynyt huomattavasti. En itse edes muista, koska viimeksi katsoin kympin uutiset. Isomman ongelman näen, kun nämä aikaisemmin uutisia katsoneet ihmiset siirtyvät internettiin ja alkavat lukea artikkeleita eivätkä aina välttämättä ymmärrä, milloin kirjoitus on mielipidekirjoitus ja milloin faktakirjoitus. Hyvä esimerkki on tästä, kun kuudenkympin hujakoilla oleva isäni sai päähänsä Facebookissa olleesta mainoksesta, että voit saada Iphone 6 puhelimen ainoastaan eurolla. Sivustolla oli automaattisesti generoituja kommentteja vahvistamassa mainoksen todenperäisyyttä. Onneksi isäni huomasi soittaa minulle ajoissa ja ehdin kertoa nähneeni saman mainoksen. Huomasin sen hyvinkin nopeasti kyseenalaiseksi markkinoinniksi. Säästyimme vahingolta, mutta tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, että netissä on todella vaikea kokemattomana ja vähemmän käyttäneenä huomata, mikä on todellista ja mikä ei. Koko kappale antaa mielestäni hyvän esimerkin siitä, kuinka ihmisten hyväuskoisuutta käytetään omaksi edukseen internetmaailmassa. Voimme lietsoa vihaa, mutta voimme tehdä myös hyvää. Medialla on valta, ole media.

Aihetunnisteet:
Kommentit
  • Elina Merviö

    Miten tällaista hakkerointia voidaan estää? Mitä se edellyttäisi yleisöltä?

    6.11.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close