Tampere
30 Sep, Wednesday
14° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: "Alaiset"



Kirjoittanut: Eetu Kamppuri - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Huhhuh, akatemiauran toinen tiimidiili takana ja hauskaa oli! Nämä tiimien yhteiset haastetapahtuman vievät tiimejä yhdessäoloajasta tai tiiminkehitysvaiheesta riippumatta aina eteenpäin. Tänä vuonna noin 12 tunnin mittaisessa haasteessa oli tarkoitus luoda uusi tai kehittää jo olemassa olevaa liikeideaa kestäväksi liiketoiminnaksi. Toimeksianto oli laajuudessaan vähintäänkin haastava, mutta siitä henkilökohtaisesti ainakin pidän. Tiimidiili oli oikeastaan ensimmäinen tapahtuma, jossa voimme arvioida tiimimme kehitystä vuoden ajalta, sillä viime vuoden Kiinadiili oli ensimmäinen yhteinen tapahtumamme. Loogista kyllä, mutta kehitystä oli tapahtunut. Olimme todella paljon valmiimpia, ja roolit olivat paljon selkeämmät. Toki näimme toisemme nykyisellä kokoonpanolla ensimmäistä kertaa vasta Kiinadiilissä, joten hälyttävää olisi ollut, jos toiminta ei olisi vuodessa kehittynyt. Näin ei kuitenkaan ollut.

Ilmoittauduin projektipäälliköksi puhtaasti sen takia, että halusin hieman kartoittaa omia johtamistaitojani. Koska muita ehdokkaita ei ilmoittautunut, sain projektipäällikön roolin, ja aisaparikseni ilmoittautui Olli. Ennen tiimidiiliä olin päättänyt, että mahdollistaaksemme tehokkaan toiminnan, on muiden tiimin jäsenten ”alistuttava” projektipäälliköiden johdettavaksi. Koulutuksessa, jossa itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta pidetään korkeassa arvossa tällainen saattaa kuulostaa ahdistavalta. Olen kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että paineistetuissa lyhyen ajan ja korkean intensiteetin tilanteissa tällainen toimintatapa on ainoa oikea.

Tällainen karrikoitu ”alaisen” rooli yrittäjyyden koulutuksessa tekee välillä hyvää, sillä on tärkeää sekä tiedostaa että kokeilla millaista alaisen, johdettavana olevan roolissa on olla. Tämä tekee meistä tulevaisuudessa parempia esimiehiä. Olemmehan nähneet telkkarissa esimerkiksi sarjan ”Pomo piilossa”.

Kävimme tiimimme kanssa läpi tiimidiiliä haasteen alkamista edeltävänä päivänä, ja toin suoraan esille toiveeni siitä, että tiimiläiset ymmärtäisivät näkemykseni tulevan kahden päivän johtamistavasta. Aloitteellisuus ja proaktiivinen toiminta on toki sallittua ja suotavaakin, mutta näissä tilanteissa projektipäällikön sana on viimeinen. Valmentajamme Ellu tuki näkemystäni ja korosti myös alaisen asemassa olemisen tärkeyttä ja hyötyä.

Sen lisäksi, että tiimiläiset olivat jo edellisenä päivänä kanssani samaa mieltä, sain huomata myös haasteen aikana heidän omaksuneen loistavasti roolinsa johdettavana. Itse haaste meni mielestäni omalta osaltani jopa hämmentävän kevyesti, vaikka toki päivät olivat pitkiä. Tämä johtui mielestäni täysin siitä, että tiimitoverimme tekivät set helpoksi minulle ja Ollille. Mielipiteitä kyllä esitettiin ja käytiin läpi, mutta loppujen lopuksi tiimiläiset luottivat minun ja Ollin sanaan joka kerta. Annoimme myös toki tilaa johdettavillemme, sillä täydellinen diktatuurikaan ei toimi. Vaikka käytännössä päätimme Ollin kanssa pientiimien kokoonpanot, annoimme ehdotuksille tilaa. Pari pientiimiä koottiin jopa täysin alaisten toimesta, ja se toimi loistavasti.

Meidän projektipäälliköiden rooli oli kuitenkin loppujen lopuksi tarkastella kokonaiskuvaa ja pitää henkeä yllä. Lindan sanoin: ”Projektipäällikön tulee toimia mahdollistajana”. Myöhemmin kuulin sen myös onnistuneen. Itselleni delegointi on joskus ollut haaste, mutta nyt tein sitä jopa ylikorostetusti. Vaikka välillä tuntui suorastaan siltä, etten ole yhtään mitään tehnyt, lohdutin itseäni sillä, että ”tämä on se mun homma, muilla on omansa”. Ja sanoihan Hannu vielä tiimidiilin jälkimainingeissa, että olin tehnyt yhden haasteen tärkeimmistä asioista, jota ilman pitchaus ei olisi onnistunut: leikkelin Hannulle muistilaput lavalle.

 

#valuevaltaus

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close