Monen mielestä artistin elämä voi vaikuttaa helpolta keikistelyltä parrasvaloissa. Musiikkibisnes on kuitenkin täysin rinnastettavissa tavalliseen liiketoimintaan, jossa on ripaus taiteellisuutta ja omaa herkkyyttä. Myynnin, markkinoinnin ja palvelumuotoilun säännöt pätevät yhtälailla artistin päivittäisessä työssä. Suomessa piirit ovat sen verran pienet, ettei siltoja ole varaa polttaa toisiin artisteihin tai isoihin markkinointijätteihin.  

Kaikkien tuntema Nelonen Media on alkanut vallata alaa viihdebisneksessä ostamalla isoja tapahtumia ja radioita televisiotuotantojen lisäksi. Viimeisimpänä kirsikkana kakun päällä oli levy-yhtiö Kaiku Entertainmentin ostaminen, mikä tarkoittaa jalansijaa tapahtumatuotannon, radion lisäksi nyt levy-yhtiötoiminnan alalla. Tämä tarkoittaa että Nelonen voi kasvattaa uuden oman artistin täysin omilla resursseilla tai painostaa vanhempia artisteja siirtymään heidän talliin. Varjostaako mediajätin tumma pilvi jo liian monen artistin elämää? 

Mikko Räsänen kirjoitti kolumnissaan Onko Suomeen syntynyt musiikkihirviö (Iltalehti, 2.2.2019) mediajätin varoittavista esimerkeistä artistien syrjinnässä. Varoittavaksi esimerkiksi joutui Mikael Gabriel, joka oli Nelosen omistamassa Idols televisio-ohjelmassa ja halusi vaihtaa MTV:n omistamaan X-factoriin. Tämän seurauksena Nelonen löi kaikkien omistamiensa radiokanavien hanat kiinni Mikael Gabrielin osalta. Samalla keikkakalenterista häipyi kaikki Nelosen omistamat festivaalit. Ei tunnu reilulta, että jos et suostu lähtemään Nelosen kelkkaan niin artisti voidaan blokata televisiosta, radiosta ja tapahtumista.  

Nousevan artistin ura ei voi lähteä lentoon vain tekemällä biisejä kellarissa ja tekemällä pieniä klubikeikkoja, vaan se vaatii todella kovan markkinoinnin, tehokasta myyntiä ja ihmisten kiinnostuksen herättämistä. Musiikkialalla toimivia henkilöitä tarvitaan siis moneen lähtöön. Nostan esimerkiksi Jare Tiihosen eli Cheekin, joka osasi brändätä artistihahmonsa täydellisesti irtauttamalla alter-egonsa henkilökohtaisesta elämästään. Hänellä oli apunaan bisnesalan huiput, jotka toivat normaalin liiketoiminnan työkalut musiikkibisnekseen. Asiat tehtiin heti isosti ja hankittiin ison markkinoinnin yhteistyökumppanit ennen suurta median yksinvaltiasta.  

Valta-aseman kyseenalaistaminen alkoi Vain elämää-ohjelmaformaatin alettua. Kauden artistit olivat lähtökohtaisesti samasta levy-yhtiöstä ja monia tunnettuja artisteja painostettiin ohjelmaan uhkailemalla radiosoiton ja keikkamäärien pudottamisella. Monen silmään varmasti pisti fakta siitä kuinka isojen ja tunnettujen artistien seassa oli aina pari tuntemattomampaa artistia, jotka taikaiskun lailla lähtivät nousemaan ohjelman päätyttyä. Sattumaa vai bisnessuunnittelua?  

Räsänen oli ensimmäinen joka nosti kissan pöydälle julkisesti, mutta edelleen artistit eivät uskalla nousta barrikaadeille mediajätin vaikutusten pelossa. Nelonen on niin kauan turvassa, kunnes he tekevät ensimmäisen virheliikkeen, jota voi epäillä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. 

Lähde:  

Mikko Räsänen, IL-analyysi, “Onko Suomeen syntynyt musiikkihirviö?” 2.2.2019