Tampere
28 Mar, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Bisneslookista takkutukaksi



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Saa mitä haluat
Ilkka Koppelomäki
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Jos palaan ajassa taaksepäin vuoteen 2019, kun aloitin opinnot Proakatemialla, on niistä ajoista, ajatuksista ja toimintatavoista tultu paljon eteenpäin. Tuolloin 2019 ajatukseni tulevaisuudesta olivat sellaiset, että haluan toimia jossakin yrityksessä merkittävässä roolissa ja tienata säännöllisesti ja paljon. Ajattelin, että tulevaisuuteni liittyisi vahvasti johonkin bisnekseen, asialliseen lookkiin ja ehkäpä hieman oravanpyörämäiseen tärkeilevään elämään.

 

Muuttuneet ajatukset

Nyt syksyllä 2022 ajatukset ovat täysin toiset. Huomaan kammoavani oravanpyörää, bisnespöhinää sekä asiallista bisneslookkia jakkuineen ja harjattuine hiuksineen. Omat nykyiset haaveeni ja tavoitteeni pyörivät melko kaukana tuosta edellä mainitusta. Matka vuodesta 2019 vuoteen 2022 on ollut melko pitkä, välillä todella kivinen ja joskus taas helppoa ja mielekästä. Opiskeluvuosien aikana olen oppinut haaveilemaan. Ennen tunnuin tekevän sitä, mitä minun odotettiin tekevän. Toisaalta taisin kyllä luoda odotukset aivan itse. Kun ympärillä olevat lähimmäiset elävät tietynlaista elämää, tulee itsekin ajateltua, että tuollaista se elämä sitten itsellänikin on tulevaisuudessa. Sitä ei oikein uskallakaan haaveilla muusta, saati toteuttaa.

Opintojen aikana tunnen oppineeni ja kehittyneeni eniten omana itsenäni. Olen kamppaillut paljon sen kanssa, millaista elämän ”kuuluisi” olla, mitä yhteiskunta odottaa sekä mitä odotuksia oletan muiden asettaneeni itselleni. Minun on ollut vaikea ymmärtää, että voin toteuttaa omanlaistani elämää ja silti pärjätä elämässä. Luultavasti pärjään paremmin, mikäli toteutan omaa itseäni, enkä muita. Itseni ja haaveiden toteuttaminen on kuitenkin haasteellista, sillä en oikein tiedä mistä aloittaa.

Stepit muutokseen

Itsensä johtamisen valmentaja Ilkka Koppelomäki (2019), kuvailee kirjassaan Saa mitä haluat, prosessia siitä, kuinka haluamansa asiat saa tapahtumaan. Ensimmäisenä on pysähdyttävä nauttimaan siitä elämäntilanteesta, joka sillä hetkellä on käsillä. Onnellisuutta ei voi jahdata, vaan sitä täytyy pyrkiä löytämään jokaisesta tilanteesta. Toisekseen on selvitettävä, mitä oikein haluaa. Jos ei tiedä, on sen hyvin vaikea toteutua. Kolmantena valitaan, mihin asioihin haluaa keskittyä. Neljäntenä kirkastetaan oma tavoitetila mahdollisimman selkeäksi. Viidentenä edetään askel kerrallaan varmistaen että askeleet ja eteneminen on jatkuvaa. Kuudentena on tärkeää valita oikeat ihmiset ympärilleen, sillä täysin yksin on vaikea edetä elämässään mihinkään suuntaan. Seitsemäntenä prosessissa varmistetaan, että ympäristö, jossa eletään ja toimitaan, on paras mahdollinen. (Koppelomäki 2019, 01.56.18.)

Oman elämäni suunnittelussa, haaveissa ja tavoitteissa on ollut vaikea määrittää tarkkaan sitä, mitä oikeasti haluan. Ehkä on ollut vaikea uskoa sellaiseen, josta ei ole nähnyt esimerkkiä lähempää. Syksyllä 2022 haaveilen elämästä, jossa saan liikkua ja seikkailla ympäriinsä sekä tehdä ja valmistaa käsillä jotakin kaunista ja muita ilahduttavaa. Aloittaminen on kuitenkin tuttuun tapaani vaikeaa, mikä on ensimmäinen askeleeni? Haluaisin kaiken jo olevan valmista ja toivon vain voivani hypätä kelkkaan sen ollessa jo vauhdissa. Tämä taitaa kertoa elämästäni sen, että olen elänyt melko valmista ja turvallista elämää tähän asti. Nyt täytyisi rakentaa jotain aivan itse, täysin omilla ehdoilla. Vastuussa vain minä.

Tätä minä haluan tehdä

Rakastan tehdä käsilläni, silloin saavutan sen kuuluisan flow -tilan, jossa kaikki muu ympäriltä häviää ja saan keskittyä pikkutarkkoihin seikkoihin sekä hioa ja viilata viimeiseen asti. Rakastan sitä tunnetta, kun näen jonkun aloittamani projektin etenevän ja viimein valmistuvan. Tätä haluaisin tehdä enemmän, mutta miksi en sitten tee? Pelkään asettaa omia töitäni muiden näytille, sillä ajattelen heidän etsivän ja löytävän jokaisen virheen, joka työssäni on. Kuulen omassa päässäni muiden ajattelevan ”Miksi tuo edes tekee tuollaisia töitä, kun ei edes osaa?”. Tiedän olevani hyvä ja tarkka töissäni ja asetan itse itselleni aivan liian suuret paineet – jälleen kerran. Tuskin kukaan syynäisi töitäni pikkutarkasti ja mikäli syynäisi, voisihan hän sitten kai itse tehdä itselleen paremman version. Myös korvauksen pyytäminen omasta työstäni on haastavaa, sillä en osaa arvottaa aikaani ja panostani rahaksi. Ajatus, joka soi usein omassa päässäni on ”Miksi joku maksaisi minun tekemästäni, eikä tekisi itse?”. Tiedostan kyllä, ettei kaikilla ole osaamista, aikaa, intoa tai mahdollisuuksia tehdä itse, mutta silti tuo rasittava levy soi päässäni. Levy lähtee vaihtoon ja pistän jatkossa tilalle soimaan jotain miellyttävämpää.

Tiedän, että seuraava askeleeni on tehdä julkisesti näitä töitä. Mikäli haluan tehdä käsitöitä enemmän ja tienata elantoani, on muiden tietenkin tiedettävä siitä. Minun tulisi keskittyä tekemään oikeita asioita, eikä kaikkia asioita aina oikein. Pyrin liikaan täydellisyyteen, joka puolestaan estää minua tekemästä.

Tässä pieni askel eteenpäin ja työni näytille. Tein kaksi kuutiopöytää mittalaskelmista valmiiksi tuotoksiksi asti (iskän pienellä avustuksella työkalujen kanssa). Tällaisia töitä tykkään tehdä, jossa prosessi ei ole liian pitkä ja edistymisen näkee jatkuvasti. Homma on pikkutarkkaa, ainakin minulle, sillä haluan että saumat ovat kauniit sekä laatat mahollisimman suorissa riveissä.

 

 

Haaveena omannäköiset seikkailut

Toinen tämänhetkinen haaveeni ja tavoitteeni on rakentaa ensi kesäksi itselleni sellainen pakettiauto, jolla voisin seikkailla sekä jossa voisin yöpyä ja elää hieman pidempiä aikoja kerrallaan. Kesäkodin rakentaminen olisi sellainen projekti, jossa saisin myös toteuttaa luovuuttani sekä kädentaitojani. Rakastan luontoa, uusien paikkojen tutkiskelua sekä kiireettömyyden tuntua. En ole elänyt tai kokeillut tällaista elämää sen suuremmissa mittakaavoissa ja siksi aina päädyn siihen ajatukseen ”Tykkäänköhän oikeasti siitä vai kuvittelenko vain pitäväni?”. Pyrin vastaamaan ajatuksiini, ettei se selviä kuin kokemalla, eikä haaveitaan pysty elämään etukäteen. Haaveet ja tavoitteet muovautuvat matkalla 100 % varmasti joko enemmän tai vähemmän ja saatan päätyä aivan eri paikkaan ja tilanteeseen, kuin mitä tällä hetkellä ajattelen, mutta jotain kohti on lähdettävä. On myös hyvä muistaa, ettei mikään ole lopullista.

Pyrin tällä hetkellä tekemään asioita, jotka edesauttavat haaveideni ja tavoitteideni toteutumista. Usein on vaikeaa nauttia siitä elämäntilanteesta, jota parhaillaan elän. Ajattelen helposti, että sitten on siistiä, kivaa ja onnellista elämää, kun teen sitä, tätä ja tota. En varmasti ole ainoa, joka syyllistyy tähän. Koppelomäki toteaa kirjassaan, että mikään saavutus tai tekeminen ei takaa onnea, vaan onni tulee löytää niistä hetkistä ja tilanteista, joita parhaillaan elää (Koppelomäki 2019, 02.01.00). Pyrin nauttimaan viimeisistä kuukausista opiskelijana sekä katsomaan rohkeasti jo pidemmälle ensivuoteen. Olen ottanut tavaksi kirjoittaa päiväkirjaa, johon kirjoitan kaikkia elämäni tapahtumia, samalla kirjaten niitä pieniä askelia ja onnistumisia, joita olen ottanut tavoitteideni saavuttamiseksi. Jatkan elämääni onnellisena takkutukkana, kädet maalissa sekä oravanpyörän kaukaa kiertäen niin kauan, kun se tuntuu hyvältä ja oikealta.

 

 

LÄHTEET

Koppelomäki, I. 2019. Saa mitä haluat. Opas omannäköisen elämän toteuttamiseen. Helsinki: Viisas elämä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close