Kirjassaan Big Potential (2018), Shawn Achor kertoo, mitä tarvitaan saavuttaaksemme oma suurin mahdollinen potentiaalimme. Kotona, koulussa ja harrastuksissa kannustetaan yksilöitä pyrkimään omaan parhaaseen, mutta mitä jos kääntäisimmekin tämän ajatusmallin toisin päin? Entä, jos oman saavutuksen sijasta, pyrkisimmekin ajattelemaan koko ryhmän parasta ja toivoisimme oman menestyksemme lisäksi myös kavereiden ja aiempien ”kilpakumppaneiden” onnistumista?

Koko koulu-urani, aina lukioon asti, olen ollut hyvien numeroiden perässä. Minulle on ollut valtavan tärkeää näyttäytyä joukosta osaavana ja fiksuna. Opiskelin kokeisiin yksin ja opettelin vaikeita asioita kirjasta ulkoa silläkin uhalla, että ne unohtuvat kokeen jälkeen saman tien. Peruskoulussa taktiikka toimi, ja olinkin aina kympin oppilas. Sellaisena minut tunnettiin, ja olin siitä kovin ylpeä. Lukiossa sen sijaan opiskeltavat aiheet vaikeutuivat, eikä ulkoa opettelu tuonut enää toivottua lopputulosta. Saatoin joutua lukemaan samaa kirjan sivua uudestaan ja uudestaan, ennen kuin ymmärsin mistä siinä puhuttiin. Aloin muistella erilaisia opiskelutekniikoita, joista olimme koulussa puhuneet. Olen aina pitänyt lukemisesta, joten pidin itsestään selvänä sitä, että olen visuaalinen oppija ja oppisin parhaiten lukemalla. Näin asia ei kuitenkaan ollut. Onneksi ymmärsin sen, ennen kuin olisin palanut puhki kaikesta siitä tuloksettomasta pänttäämisestä. Ymmärsin olevani sittenkin auditiivinen oppija.

Aloimme pitää ystävieni kanssa lukupiiriä aina ennen kokeita. Ryhmässä jokainen toi esiin omia näkökulmiaan ja perusteluita opiskellulle asialle. Koealueen aiheista keskustelu, kuunteleminen ja kertominen auttoivat sisäistämään niitä huomattavasti. Autoimme toinen toisiamme ja kannustimme jaksamaan. Ymmärsin vihdoin, ettei toisen erinomainen arvosana ollut omastani pois. Olimme iloisia ja ylpeitä toistemme puolesta – olimmehan saavuttaneet arvosanat yhdessä. Tämä on se teema, jota Achor kirjassaan käsittelee. Jos haluamme suoriutua tehtävistä yksin, pystymme saavuttamaan vain pienen potentiaalin kaikesta siitä, mihin pystyisimme. Stressaannumme, palamme loppuun ja vieraannumme muista. Jos työskentelemme sen sijaan yhdessä, autamme toisiamme tuomaan parhaat puolemme esiin ja puskemme toinen toisiamme eteenpäin, pystymme yhdessä saavuttamaan kaikista suurimman potentiaalin.

Vaikka menestys tuntuukin aina hyvältä, kestää onni vain hetken, jos olet saavuttanut sen itse. Ryhmän saavutuksista on taas monta ihmistä muistuttamassa. Monen ihmisen voittoa pystyykin juhlistamaan pidempään, kuin vain yhden. Uskallan väittää, että onnellinen ihminen kokee itsensä menestyneeksi, olivat hänen saavutuksensa mitä tahansa. Sen takia on tärkeää ympäröidä itsemme onnellisilla, motivoituneilla, rohkeilla ja määrätietoisilla ihmisillä. Achor väittää jokaisen yksilön olevan viiden läheisen ihmisen summa. Olen asiasta samaa mieltä. Väsyneiden ja stressaantuneiden ihmisten mieliala leviää ympäristöön kulovalkean tavoin. On hyvä muistaa niin käyvän myös energisten ja iloisten ihmisten kohdalla. Positiivinen oravanpyörä syntyy, kun säteilemme positiivista energiaa aina vuorollaan toisiimme. Achor muistuttaa myös, että suurta potentiaalia tavoitellessa matkalla voi aueta monia uusia mahdollisuuksia, joihin ei olisi välttämättä muuten törmännyt. Omasta mielestäni tämä liittyy myös siihen, että aidosti mukaville ihmisille on mielekkäämpää tarjota tilaisuuksia kukoistaa.

Hyvä tiimi toimii, kun jokainen kokee olevansa sen arvostettu jäsen. Toistemme huomioiminen ja kiitollisuuden näyttäminen ovat tärkeitä luodessamme turvallista ympäristöä erilaisille ajatuksille ja mielipiteille. Erilaiset ajatukset ja mielipiteet mahdollistavat luovan lopputuloksen. Sellaisen, jota kukaan olisi tuskin yksin keksinyt. Kirjan Big potential opetus on valtavan tärkeä: ”On parempi olla osana mahtavaa tiimiä, kuin tähtipelaaja keskinkertaisessa joukkueessa”.

Lähde: Achor, S. 2018. Big Potential – five secrets of reaching higher by powering those around you.  Äänikirja (BookBeat).