Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Behavioristinen & konstruktivistinen oppimiskäsitys vertailussa



Kirjoittanut: Nea Systä - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Oppiminen ja koulutus
Ohjaus ja erityisopetus oppijoiden tukena
Puukari
Rauste-Von Wright
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Johdatus aiheeseen

Tässä tekstissä on vastakkainasettelussa behavioristinen sekä konstruktivistinen oppimiskäsitys, joiden historia kulkeutuu pitkälle ajassa taaksepäin. Konstruktivismin piirteitä on ollut havaittavissa jo antiikin Kreikassa jo 400-luvulla eKr. Behaviorismi kasvatti suosiotaan 1900-luvulla, jolloin useat psykologit toivat esiin erilaisia lähestymistapoja ihmisen oppimisesta ja käyttäytymisestä. (Rauste-Von Wright, Von-Wright & Soini 2003,148-152).

Behavioristisen käsityksen mukaan oppiminen tapahtuu oppijaa ”muokkaamalla”. Oppiminen on behavioristisen käsityksen mukaan mitattavissa ja näin ollen opetustyyli on luonteeltaan hyvin strukturoitua. Opiskelija on ympäristönsä muokkaama yksilö niin sanottu ”tyhjä taulu” ja omassa ympäristössään hänestä voidaan muokata tavoitteiden mukainen oikeanlaisilla kasvatuskeinoilla ja opetuksellisilla ratkaisuilla tahattomasti, jota kutsutaan informaaliseksi oppimiseksi (Valleala, U. M. 2012). Konstruktivistisessa käsityksessä ihmisen perustarpeiden lisäksi myös tiedonjano on yksilölle ominainen piirre, jota voidaan tukea luovilla opetusratkaisuilla ja opiskelijan oppimista ohjaamalla. Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä opiskelija on aktiivinen oppija, joka pohtimalla ja tietoa konstruoimalla voi oppia uutta. (Rauste-Von Wright, Von Wright & Soini 2003, 25–27.)

Tekstissä käydään läpi behavioristinen sekä konstruktivistinen oppimiskäsitys case esimerkkien avulla ja käsitellään, kuinka oppimiskäsitykset eroavat toisistaan ja kuinka opetustilanteita tulisi suunnitella ja toteuttaa molempien oppimiskäsitysten periaatteiden mukaisesti. Tekstissä käydään läpi myös molempien oppimiskäsityksien heikkouksia ja vahvuuksia. Tekstin lopussa pohditaan, miten nämä oppimiskäsitykset näkyvät Proakatemialla ja kuinka vanhoja oppeja voidaan hyödyntää tämän päivän opiskelussa ja miten oppimiskäsitykset voidaan heijastaa tähän hetkeen. Teksti pohjautuu kasvatustieteiden perusopintojen aikana läpikäytyihin materiaaleihin, osittain perusopetukseen ja kasvatustieteiden kurssimateriaaleihin. Olen pyrkinyt tuomaan tekstiä lähemmäksi Proakatemian arkea, mutta hyvinkin tieteellisistä lähtökohdista. Suosittelenkin hyödyntämään tässä oivaltavaa oppimista ja peilaamaan tekstin esimerkkejä ja oppeja omaan oppimiseen ja miettimään, millaisia opetustyylejä voisit itse hyödyntää jatkossa. Mikäli oppimiskäsitykset ovat täysin utopiaa, niin tekstistä voi esimerkkitapausten kautta mahdollisesti saada ymmärrystä aiheeseen oppimisen ja opettamisen näkökulmista.

Oppimistilanteet behavioristisen sekä konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta

Seuraavassa taulukossa on koostettuna vertailu behavioristisen sekä konstruktivistisen oppimiskäsityksien ominaispiirteitä opetustilanteiden näkökulmasta.

Behavioristinen oppimiskäsitys                               Konstruktivistinen oppimiskäsitys

Käyttäytymistavoitteiden asettaminen, tarkka suunnitelma opetukseen sekä opiskelijoiden tavoitteisiin, mitattavissa olevat tavoitteet. Ainostaan keskeiset tavoitteet kirjataan ylös. Ilmiökeskeinen suunnitelma.

 

Tavoitteiden mukaiset osiin pilkotut oppimateriaalit, jotka ohjaavat oppijaa kohti oikeita vastauksia (ärsyke->reaktio->palaute).

 

Oivaltavaa ja vuorovaikutuksellista oppimista. Oppija pohtii vaihtoehtoisia vastauksia ja luovaa ajattelua käyttämällä päätyy haluamaansa vastaukseen aiemmin opitun pohjalta. Oppija vaikuttaa itse omiin oppimistavoitteisiinsa.
Palkkiot ja rangaistukset: odotetut tulokset palkitaan, ei toivotuista annetaan rangaistus. Vaihe vaiheelta opettelua, kunnes aihe on täysin opittu, vaikeutetaan tehtäviä vähitellen. Opetellaan ulkoa pieniä yksityiskohtia. Tietojen oppiminen. Vääriä vastauksia ei ole. Opitaan ymmärtämään. Kokonaisuuksien hallinta. Vuorovaikutuksellisuus. Taitojen oppiminen->opitaan oppimaan.
Suunnitelman mukainen opetus, siirretään valmis tieto oppijalle -> passiivinen, ulkoisesti ohjattavissa oleva oppija. Opettaja on vastuussa oppimisesta. Aktiivinen, sisäisesti ohjautuva, tietoa konstruoiva oppija. Oppija on itse vastuussa omasta oppimisestaan. Opettaja/valmentaja antaa ajattelumalleihin ristiriitoja, jolloin oppimista tapahtuu ja oppija on aktiivinen oppimisessaan.
Aluksi asetettujen mitattavissa olevien tavoitteiden mukainen arviointi. Tavoitteiden mukaiset reaktiot oppijalta. Kokeiden arviointi. Oppimisprosessien arviointi. Oppija mukana arvioinnissa -> itsearviointi.

(Pylkkä, O.; Rauste-Von Wright, Von Wright & Soini 2003, 57, 148–149.)

Opetuksen suunnittelu

Opetustilanteen suunnittelu behavioristisesta näkökulmasta on hyvin tarkka prosessi, jossa oppimisen tavoitteet määritellään tarkasti opettajan johdolla yksityiskohtaiseksi jatkumoksi. Sekä opettajalle, että opiskelijalle on hyvin selkeää, mitä opetetaan ja mitä opitaan, ja millä tavalla koko oppimisprosessi etenee. Välitavoitteita seurataan jatkuvasti testeillä sekä kokeilla ja seuraavaan opittavaan aiheeseen siirrytään vasta, kun edellinen oppimistavoite on saavutettu. Opettaja on koko oppimisprosessin ”johtaja” ja oppija on vastaanottajan roolissa. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 150.)

Esimerkkitapaukseksi valikoin ruotsin kielen opiskelun, koska esimerkin pystyy yksinkertaistamaan melko helposti. Tavoitteena on oppia ruotsin kielen alkeita, perussanastoa sekä yksinkertaisia lauserakenteita. Behavioristisen näkökulman kautta opiskelun suunnittelu jaotellaan pieniin osiin; opetellaan perussanasto, yhdistetään opitut sanat lauseisiin opettajan antamilla vihjeillä lauserakenteista, käytetään lauseita puheessa opettajan korjatessa virheelliset lauseet ja lopuksi arvioidaan vielä suoritukset pisteytyksen avulla. Tässä esimerkkitapauksessa opetus on suunniteltu toteutettavaksi opintokirjan sekä tietokoneella suoritettavien tehtävien avulla niin, että virhemarginaali oppijan vastauksissa olisi mahdollisimman pieni. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 150.)

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta oppimisen lähtökohtana ja suunnittelun tukena on hyvä hyödyntää opislekijoiden aikaisemmin opittuja asioita. Opettajan kysymyksillä voidaan saada selville jatkossa hyödynnettäviä mielenkiinnon kohteita, joita voidaan peilata uuden oppimiseen ja muistaa uusia asioita aikaisemmin opittujen asioiden kautta (Rauste-Von Wright ym. 2003, 153). Esimerkkitapauksena tästä voisi olla esimerkiksi opiskeljoiden kokemukset laivamatkoilta Ruotsiin. Opiskelijat alkavat miettiä omaa matkaansa ja kuinka voisivat hyödyntää perussanastoa laivalla ja matkalla naapurimaassa ilman englanninkieltä. Voisiko perussanaston opettelu ja perus lauserakenteiden oppiminen hyödyntää heitä tulevilla matkoilla? Lähetetään opiskelijat mielikuvitusmatkalle ja sitä kautta lähdetään opettelemaan uusia sanoja sekä lauseita. Opiskelijalle asetetaan tässäkin tapauksessa selkeät tavoitteet, joita kohti hän alkaa saatua tietoa konstruoimalla tähtäämään.

Opetuksen toteutus

Behavioristisen oppimiskäsityksen näkökulmasta ruotsin kielen opetus toteutetaan suljetussa ympäristössä, tässä tilanteessa tietokoneen avulla, jossa perussanaston eri osat testataan opiskelijalla tietokoneohjelmalla, joka antaa oikeista vastauksista pisteet ja ilmoittaa vääristä vastauksista. Tietokoneohjelma päästää opiskelijan läpi jokaisesta suoritetusta osiosta läpi, kun kaikki tehtävät on suoritettu oikein. Tietokone antaa opiskelijalle jatkuvasti palautetta oikeista ja vääristä vastauksista. Mikäli opiskelija vastaa väärin, eikä muista oikeita vastauksia, on opiskelijan palattava kirjan pariin ja opiskeltava aihealue uudelleen läpäistäkseen sanastotestin. Sanastotestin läpäisemisen jälkeen opiskelija siirtyy lauseiden opetteluun, joita opettaja tai valmentaja antaa valmiina opiskelijalle suomeksi ja korjaa virheelliset lauserakenteet. Lauseissa käytetään aikaisemmin opittuja perussanoja, jotka tässä kohtaa tulisivat olla oppilaalla jo muistissa. Opiskelijan osatessa lauseet ja lauserakenteet sovelletaan harjoiteltuja lauseita ääneen lausuen. Opettaja toimii arvioijana ja korjaa tarvittaessa lausutut lauseet ja antaa palautteen opiskelijalle. Opiskelijaa tulisi motivoida tavoitteeseen, joka tässä tapauksessa on kurssin läpäiseminen. Vahvistamisen ja positiivisten kokemusten (välineellinen ehdollistuminen) kautta oppilas oppii tarvittavat aihealueet ja pystyy hyödyntämään niitä kurssin edetessä monimutkaisempiin tehtäviin. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 148; Valleala, U. M. 2012.)

Konstruktivistisen näkökulman mukainen opetustilanne voisi edetä niin, että jokainen oppija miettii retken tai tilanteen, joka on hänelle itselle tuttu ja joka on helppo linkittää uuden oppimiseen. Opettaja voi antaa esimerkkejä ja tilanteita, joihin harjoituksia voi soveltaa esimerkiksi lyhyitä lauseita tietyistä retken vaiheista suomeksi, jotka oppilaat kääntävät ruotsiksi. Aluksi voidaan opettajajohtoisesti käydä ”tarina” läpi, jonka jälkeen opiskelijat saavat keksiä uuden aihealueen, jossa käyttävät uusia sanoja. Alkuvaiheessa opettaja on apuna ja tukee opiskelijoita ongelmatilanteissa. Vähitellen siirrytään vaikeampiin lauserakenteisiin ja lopulta opettaja antaa opiskelijoiden toimia ryhmänä ratkaistakseen tehtävät. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 169–170.)

Oppimisen arviointi

Behavioristisesta näkökulmasta oppimisen arviointi on melko yksinkertaista. Tässä tapauksessa tietokoneohjelma kertoo suoraan opiskelijalle, milloin vastaus on oikea ja milloin väärä. Opettaja voi analysoida tuloksia tarkemmin ja antaa palautetta opiskelijalle esimerkiksi siitä, kuinka monta kertaa tehtäviin on vastattu väärin, ennen kuin yksittäisen osion läpi pääsee ja mitkä tehtävät tuottivat erityisiä vaikeuksia, jolloin näihin osiin voidaan palata vielä kertaamalla aiheet kunnolla läpi. Lähtökohtana behavioristisessa opetustyylissä on kuitenkin muokata tehtävät niin, että virheen mahdollisuudet ovat mahdollisimmat vähäiset. Oppilas saa tietokoneohjelman kautta kannustimia, jotka tässä tilanteessa toimivat palkkiona ja palkkiot saatuaan opiskelija pääsee jatkamaan kurssia eteenpäin. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 148.)

Konstruktivistisesta näkökulmasta ideaalitilanne opiskelijoiden ruotsin kurssin arviointiin olisi opintomatka Ruotsiin. Tällöin oppilaat pystyisivät itse tarkkailemaan oppimaansa: ”pystynkö suoriutumaan matkasta pelkällä ruotsin kielellä?” ja saavat näin suoraa palautetta itselleen oppimastaan. Oppilas pystyy analysoimaan oppimistaan koko matkan ajan ja palauttamaan mieleen mahdolliset opetustilanteen esimerkit. Opiskelijat saattaisivat myös matkan aikana huomata eri murre-erojen vaikutukset ja sitä kautta kiinnostua kielen opiskelusta enemmän. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 164–167.)

 

Behavioristisen oppimiskäsitykset heikkoudet ja vahvuudet

Behavioristisen oppimiskäsityksen vahvuuksia on esimerkiksi se, että opeteltava asia opetellaan pienissä osissa ja oppiminen varmistetaan kokeilla. Tällainen oppimistyyli voi sopia myös monille, joilla ilmenee oppimisvaikeuksia ja kokonaisuuksien hahmottaminen sekä syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on hankalaa. Opettaja varmistaa opitun ja opeteltavat aiheet tulevat opiskelijoille valmiina ulkoa opeteltavina osina. Tällainen opetustyyli voi sopia myös tilanteeseen, jossa jokin tietty aihe tulee oppia nopeasti ulkoa. Behavioristinen arviointityyli on myös hyvin johdonmukaista. Tehtävät ovat alun perin tarkasti määriteltyjä, jolloin sekä opiskelijalla että opettajalla on hyvin selkeä tavoite. Palaute oikeista ja vääristä vastauksista on helppo selvittää. Behavioristisen oppimiskäsityksen vahvuutena voidaan nähdä palautteen saaminen, sillä ihminen kaipaa luonnostaan palautetta (Rauste-Von Wright ym. 2003, 50). Behavioristisen oppimiskäsityksen mukainen opetustyyli on myös melko helppo tapa opettaa asioita. Opettajan ei tarvitse käyttää luovuutta opetustyylissään, sillä opiskelijat ovat vain vastaanottavia osapuolia, joille tieto annetaan valmiina ja valmiiksi suunniteltuna kokonaisuutena. Toki opettajan tarvitsee myös itse osata aihe ja asettaa selkeät tavoitteet, mutta opettajalähtöinen opetustyyli on muihin opetustyyleihin nähden melko yksinkertainen tapa opettaa, jonka vuoksi opettajat nykypäivänäkin saattavat käyttää paljon behaviorististä lähestymistapaa opettaessaan. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 150.)

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen heikkoudet ja vahvuudet

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukainen opetustyyli vaatii sen, että ymmärretään oppijoiden tapaa hahmottaa maailmaa. Joillakin opiskelijoilla on kyky nähdä ja oppia asioita mielikuvina, joka helpottaa oppimista konstruktivistisesta näkökulmasta, mutta opettajan tulisi olla hyvin perillä siitä, miten opiskelija näkee ympäröivän maailman ja kuinka tätä tietoa voidaan hyödyntää oppimisessa. Tästä syystä konstruktivistinen oppimiskäsitys vaatii hieman enemmän tutkiskelua, pohdintaa ja suunnittelua kuin behavioristisen tyylin mukainen opetus. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 162–163.)

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen yhdeksi heikkoudeksi voidaan lukea myös opiskelijan oman itsetunnon heikkous. Konstruktivistinen oppimistyyli vaatii aktiivisuutta, pohdintaa ja varmuutta siitä, että ”minä opin”, jolloin opiskelija osaa käyttää oppismisstrategioita monipuolisesti ja rohkeasti. Mikäli opiskelijalla on erittäin huono itsetunto ja kokee opeteltavat asiat liian haastavina, voi opiskelijan aktiivisuus jäädä liian pieneksi, jolloin myös oppiminen häiriintyy. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 164.) Konstruktivistisen oppimiskäsityksen ehdoton vahvuus on se, että opiskelija oppii oppimaan. Oivaltavan oppimisen kautta opiskelija osaa pohtia asioita laajasti ja kiinnostuu opeteltavasta aiheesta mahdollisesti enemmän käyttämällä omia muistikuviaan apuna. Tästä oppimiskäsityksestä ja sen hyödyntämisestä opiskelija oppii myös oivaltamisen taitoja, eikä vain opeteltavaa aihetta. Riittävällä tuen määrällä taitava opettaja pystyy myös vaikuttamaan opiskelijan huonoon itsetuntoon ja parantamaan näin ollen opiskelijan oppimisvalmiuksia. Aina ei ole kuitenkaan välttämätöntä, että opettaja on se, joka tukea ja neuvoja antaa, kuten olemme varmasti Proakatemialla huomanneet. (Rauste-Von Wright ym. 2003, 172–173.)

Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja Proakatemia

Näkisin edellisissä esimerkeissä yhtäläisyyksiä Proakatemian opiskelijoiden oppimisen haasteisiin. Moni on saattanut tulla opiskelemaan Proakatemialle suoraan esimerkiksi lukiosta. Onko nuorilla opiskelijoilla riittäviä valmiuksia oppia, jos opetustyyli lukiossa on pohjautunut enemmän tiedon ”kaatamiseen” suoraan opiskelijoiden päähän? Sama pätee vanhempiin opiskelijoihin, jotka ovat saattaneet kouluttautua silloin, kun opetustyylit olivat vielä lähempänä behavioristista tyyliä. Haastaako Proakatemian opiskelun malli liikaa oppilaita, jotka eivät ole vielä harjoitelleet oivaltavaa oppimista niin sanotusti kevyemmällä mallilla vai puuttuuko joiltakin yksinkertaisesti rohkeus luottaa omiin kykyihin ja löytää omia vahvuuksia? Aktiivinen pohdinta ja reflektointi vaatii aikaa ja myös reflektointia pitää harjoitella. Tässä tulee esiin jo melko monta osa-aluetta, jotka tulisi olla hallussa Proakatemian tiimioppimisen mallin näkökulmasta.

Loppupohdintaa

Oppimiskäsityksiä vertaillessa nousee hyvin esiin behavioristisen ja konstruktivistisen näkökulmien erot. Karrikoidusti ajateltuna behavioristi kokee, että valmiiksi annetulla tiedolla, jota harjoittelee tarpeeksi, voi oppia uutta, kunhan palkkiot ovat motivoivia. Konstruktivisti taas kokee, että aikaisempien kokemusten avulla voi oppia uutta, kunhan joku on opastamassa oikeaan suuntaan opinnoissa, varsinkin alkuvaiheessa. Konstruktivistinen tyyli vaatii aktiivista tiedon prosessointia ja ponnisteluita, jossa paraskaan opettaja tai mentori ei voi tehdä sitä sinun puolestasi. (Peda 2020.)

Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaisessa opetuksessa opiskelija on täysin opettajan, valmentajan tai jopa toisen oppilaan armoilla ja suoriutuu tehtävistään tavoitetta kohti yksi asia kerrallaan. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tiettyyn oppimistavoitteeseen voi olla monta reittiä ja jokainen opiskelija voi saavuttaa sen omien kokemusten kautta, jossa opettaja, valmentaja tai tiimikaveri on lähinnä sivustaseuraajana ja opastajana.

Voisimmeko mahdollisesti hyödyntää historian ja tutkimusten tuomaa informaatiota oppimiskäsityksistä Proakatemialla, jotta ymmärtäisimme paremmin mistä oppiminen on aikaisemmin koostunut ja mitä mielleyhtymiä ihmisillä saattaa oppimisesta olla? Miten voimme hyödyntää eri opetustyylejä arjessamme ja rohkaista tiimikavereita oivaltavaan oppimiseen? Tästä on hyvä jatkaa pohdintaa….

 

LÄHTEET:

Puukari, S., Lappalainen, K. & Kuorelahti, M. (toim.) 2017. Ohjaus ja erityisopetus oppijoiden tukena. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Puukari, S. & Parkkinen, J. 2017. Kuinka auttaa nuorta löytämään oppimisen mielekkyys ja merkitys? Teoksessa S. Puukari, K. Lappalainen & M. Kuorelahti (toim.) Ohjaus ja eritysopetus oppijoiden tukena. Jyväskylä: PS-Kustannus, 129-141.

Rauste-Von Wright, M., Von Wright, J., Soini, T. 2003. Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY.

Peda 2020. Oppiminen ja opiskelutekniikat. Luettu: 8.4.2020. https://peda.net/kankaanpää/ky/oppiaineet/opinto-ohjaus/ojo.

Pylkkä, O. Oppimiskäsitykset. Behavioristinen oppimiskäsitys ja oppimisen ohjaaminen. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu. Viitattu: 8.4.2020: https://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasityksista-oppimisen-ohjaamiseen/behavioristinen-oppimiskasitys-ja-oppimisen-ohjaaminen/.

Valleala, U. M. 2012. Näkökulmia oppimiseen. Luentotallenne. Viitattu 21.6.2018: https://connect.jyu.fi/p7c2wa7g7gh/?launcher=false&fcsContent=true&pbMode=normal.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close