Pureudun esseessäni Revenan ensimmäiseen tiimidiiliin ja siihen, mikä onnistui, mikä meni pieleen ja missä on kehitettävää. Päivän aikana nimittäin koettiin monen kirjavia tunteita.  

Tiimidiili on Proakatemian opiskelijoiden välinen kilpailu, jossa pyritään ratkomaan ennalta tuntemattomia tehtäviä yhdessä tiiminä. Pinkkuina meillä ei tapahtumasta luonnollisesti ollut pientäkään tiedon murusta, emmekä olleet tehneet tiiminä mitään ennakkovalmisteluja päivää varten. Hyvä, jos kaikki tiesivät vielä edellisenä iltanakaan, mitä seuraavana päivänä tapahtuisi. Odotimme siis innolla tiimidiilin julkistushetkeä.  

“Tiimidiili vision contest 2020” 

Päivä alkoi projektipäällikön valitsemisella ja se sujuikin vaivattomasti. Saimme Johannan johtamaan tiimiämme sekä pitämään ohjia käsissään. Tässä Johannaa avusti Kaisa, ja voi, mikä kaksikko meillä olikaan. Vetäjät saivat hienosti päivän aikana pidettyä pakan kasassa ja johdateltua tiimin kohti relevantteja kysymyksiä ja konkreettisia tekoja. Se, missä kuitenkin mentiin metsään, oli tiimin asenne.  

Asenneongelmia vai silkkaa väsymystä?  

Tiimissä vallitsi päivän ensimmäisistä minuuteista lähtien selvä uupumus ja apaattisuus. Emme jaksaneet innostua tehtävänannosta yhdessä ja kävimme toimeen hitaasti ja väsyneesti. Tiimin uupumus on ymmärrettävää tässä vaiheessa vuotta, sillä etäopiskelu on vaatinut jokaiselta ponnisteluja ja muutoksia arkeen. Tämän lisäksi Revena on luonut jonkin sortin ennätyksen kalenterin tyhjien aukkojen täyttämisellä, joten viimeiset kouluviikot todellakin kuluvat pelkästään koulujuttuja tehdessä. Tiimin apaattisuus on silti turhauttavaa ja uuvuttavaa virkeämmillekin sankareille. Aamupäivästä zoomin näyttö vilkkui mustia ruutuja ja muutamien satunnaisten kasvot näkyivät näytöllä. Tiimin jäsenillä oli myös illan mittaan paljon menoja, ja tämä herätti minussakin tunteen “jos ei tuokaan tee, niin miksi minäkään sitten tekisin?”. Turhautti ja harmitti. Pohdin näitä tunteita tauolla ja muidenkin onneksi lepyin hieman. Tilanne on vaikea jokaiselle ja kalenterin huutaessa tekemättömiä menoja, on todella vaikeaa pystyä siirtämään fokus 12 tunniksi johonkin aivan muuhun. Tässä on kuitenkin meillekin paikka kehittää itseämme. Aina ei voi painaa tukka putkella paikasta toiseen, vaan meistä jokaisen tulee myös pystyä keskittymään ja syventymään yhteen asiaan kunnolla. Pitää pystyä pysähtymään, vaikka se on vaikeaa, sillä meillä Revenassa ei oikein ole tällaista kulttuuria. Niin tiimiläisten kuin myös valmentajan puolesta tiimissä vallitsee välillä liiankin hurja tekemisen kulttuuri, jonka vuoksi on vaikea pysähtyä aloilleen ja ottaa syvään henkeä.  

Itsensä johtaminen kiireen ja turhautuneisuuden keskellä 

Mitkä sitten ovat taitoja, joita hyvä tiimityö vaatisi? Revenalta sujuu tiimityö yleisesti ottaen erittäin hyvin ja mallikkaasti. Olemme kuitenkin ottaneet pientä takapakkia tammikuulta ja silloin meillä vallinneesta innostuksesta. Tämä on mielestäni silti täysin normaalia, etenkin poikkeusolot huomioiden. Jari Salmisen kirjassa “Onnistu tiimityössä – Tiimin jäsenen kirja” (2013) pohditaan juuri tiimin jäsenten vastuita sekä oikeuksia ja perehdytään tiimitaitojen kehittämiseen. Salminen (2013) tiivistääkin, että tiimityössä onnistumiseen tarvittavia taitoja ovat muun muassa taito motivoitua ryhmätyöhön sekä taito johtaa itseään. Jos jokainen meistä Revenassa olisi johtanut itseään hieman paremmin jo ennen tätä päivää, olisi kalenterimme ollut varmasti tyhjempi, sillä puuttuvia pajatunteja tai vaiheessa olevia esseepisteitä ei tällöin olisi niin paljon kirittävänä. Näin olisimme jokainen pystyneet keskittymään päivään täysillä. Myös, jos olisimme johtaneet tiimidiilin aikana itseämme paremmin, olisimme tulleet päivään hymy huulilla ja innostuneella asenteella. Tietenkin ryhmän asenne tarttuu ja vaikuttaa kaikkeen, myös positiivisesti. Tähän yritinkin päivän aikana vaikuttaa ja pyysin esimerkiksi tauon sellaiseen väliin, jossa huomasin apaattisuuden kasvavan ja keskustelun vähenevän. Tästä olen ylpeä, sillä harvemmin uskallan ottaa tilanteissa roolia, vaikka siihen olisi täysin mahdollisuus. On silti myönnettävä, että koko päivää en pystynyt minäkään peittämään tunteitani, sillä omat henkilökohtaiset tunteeni pyörivät loppu päivästä paljonkin turhautuneisuuden ja jopa pettymyksen ympärillä. Minullakin on siis paljon kehitettävää. Tämä on kuitenkin täysin inhimillistä.

Tiimityö vaatii itsensä johtamisen taitoa, jossa puolestaan tarvitaan muun muassa kykyä tunnistaa ja muokata omia asenteita (Salminen 2014, 117). Tunneälytaidot ovat siis tärkeät ja onneksi näistäkin on puhuttu tiimissämme pajan ja soluesseen tiimoilta. Tunneälytaidot eivät siis todellakaan ole vain turhaa tunteista jauhamista, vaan liittyvät vahvasti siihen, miten pystyy itseään johtamaan. Salminen (2013) täsmentää myös, että hyvä tiimin jäsen ei tuhlaa energiaansa valittamalla puutteista toiminnassa, vaan vaikuttaa näihin juuri oman hyvän esimerkkinsä avulla. Kiperän paikan tullen tulee siis pystyä sysäämään oma negatiivinen tunne sivuun tiimin edun vuoksi. Myös minun. Tärkeä ja varteenotettava vinkki, jonka lisääntyessä myös tiimin hyvinvointi ja tunnelma kohoaa. Yritän siis ainakin itse pyrkiä viimeiset kolme viikkoa toimimaan tämän mukaan enemmän! 

Yhdeksän tiimiroolia 

Olemme puhuneet tiimissä osuuskunnan rooleista ja lähes jokainen kuuluu johonkin tiimiin: markkinointi, talous, hr, projekti… Tiimejä on monia, mutta emme silti ole juurikaan puhuneet tiimirooleista tammikuun jälkeen. Tiimirooli tarkoittaa tapaa, jolla ihminen toimii tiimissä ja vaikuttaa siihen. Tiimirooleja on yhdeksän: ideoija, vauhdittaja, verkostoituja, viimeistelijä, toteuttaja, tiimivalmentaja, sovittelija, asiantuntija ja arvioija. (Salminen 2013, 87-88.) Voi, miten mielenkiintoista ja antoisaa olisikaan ollut, jos olisimme pitäneet kyseisistä rooleista ja niiden ilmenemisestä pajan ennen tiimidiiliä. Näin meillä olisi ollut tiedossa jokaisen taipumukset toimia joidenkin roolien mukaan ja meidän olisi ollut helpompi hyödyntää niitä, jolloin myös rajallinen aikamme olisi käytetty täysin hyödyksi. Ihminen toimiikin parhaiten roolissa, joka sopii hänen luonteelleen (Salminen 2013, 91). Vaikka Proakatemialla meidän tarkoituksemme on kehittyä ja harjoitella erilaisia rooleja, voisi juuri tiimidiilin kaltaisena päivänä olla järkevää ja tehokasta käyttää hyödyksi jokaisen luontaisia taipumuksia tiettyihin rooleihin. Tiimirooleista minuun pätee parhaiten sovittelija, joka huolehtii henkilösuhteiden toimimisesta sekä lukee ilmapiiriä ja sen muutoksia. Olen myös arvioija, joka suhtautuu asioihin objektiivisesti ja pohtii eri vaihtoehtojen seurauksia. Harvoin muodostan jyrkkää mielipidettä mistään, vaan olen usein avoin kaikille perustelluille vaihtoehdoille. Tätä pohtiessa huomaan, että toimin itseasiassa juuri näin tiimidiilin aikana, sillä huomasin tauon tarpeen ja tutkin puolueettomasti jokaista ideaa ja vaihtoehtoa. Olen siis jo tietämättäni toiminut näiden roolien mukaan, mutta jos tiimi olisi ollut näistä tietoinen, olisi sen ollut varmasti helpompi kysyä mielipidettäni kiperissä kysymyksissä ja pyytää minua huolehtimaan siitä, että tunnelma pysyy hyvänä. Onneksi Proakatemia on kuitenkin jatkuvaa tiimityön ja itsensä kehittämisen ilotulitusta, joten tiimirooleja päästään varmasti vielä viemään käytäntöön enemmän tulevaisuudessa.  

Palautteen anto ja sen merkitys 

Hyvä tiimi pystyy kuitenkin kääntämään ongelmat pieniksikin voitoksi. Näin mekin teimme ja kuten sanonta “pidot paranee, kun väki vähenee” kuuluu, niin kävi meilläkin. Oleellista oli, että jäljelle jäänyt porukka muutti asennettaan ja jaksoi vielä illan viimeiset tunnit tsempata ja iloita kaikesta. Hioimme loppurutistuksen pienemmällä porukalla kuntoon ja saimme luotua selkeän ja hyvän esityksen. Hienointa oli se, kuinka yksi tiimimme jäsen uskaltautui ylittämään itsensä ja hoitamaan pitchauksen, vaikka se häntä jännittikin. Tiimimme supermimmi Kaisa hoiti livepitchauksen maaliin ja sijoituimme jaetulle 5. sijalle! Tämä oli paljon parempi, kuin mitä uskalsimme odottaa päivän aikana. Kaisa, teit huikeaa työtä ja ylitit myös koko tiimin odotukset! Aion pitää huolen, että sanon tämän ääneen ja nostan esiin seuraavassa pajassa, jonka aihe onkin juuri osuvasti palautteen antaminen ja vastaanottaminen. 

Hyvän tiimin tärkeä ominaisuus on juuri palautteen anto ja sen rehellisyys (Salminen 2013, 103). Kauppalehden vuonna 2014 julkaistussa blogitekstissä “Jokainen ihminen on palautteen arvoinen” ollaan asiasta samaa mieltä ja kiteytetään, että palautteen saaminen vie meitä eteenpäin ja auttaa kehittymään. Salminen (2013) tiivistääkin, että tiimin kehittymisen elinehto on juuri avoin palaute. Olen samaa mieltä tästä, sillä ilman palautetta ei koskaan saa tietää, mitä teki hyvin ja missä on parannettavaa. Toivonkin, että palautteen määrää lisätään tiimissämme, jotta kaikki saavat mahdollisuuden kehittyä ja viedä näin tiimiä eteenpäin. Muistetaan siis antaa rakentavaa ja positiivista palautetta, etenkin näinä aikoina, kun kovin moni muu asia ympärillä on negatiivissävytteistä.  

Lähteet: 

Salminen, J. 2013. Onnistu tiimityössä – Tiimin jäsenen kirja. 2. painos. Helsinki: J-Impact. 

Silvo, M. 2014. Jokainen ihminen on palautteen arvoinen. Kauppalehti. Luettu 22.4.2020. https://blog.kauppalehti.fi/muutoksen-ammattilaiset/jokainen-ihminen-on-palautteen-arvoinen