Akatemiaelämääni on jäljellä vielä lähes vuosi. Sen vuoksi halusinkin pysähtyä hetkeksi pohtimaan omia henkilökohtaisia tavoitteitani ja haasteitani viimeiselle vuodelle. Mitä haluan vielä oppia? Mitä kehittyminen vaatii ja missä olen tällä hetkellä kehityksessäni? Vuosi on niin lyhyt aika, mutta samalla niin pitkä ja täynnä mitä hienoimpia mahdollisuuksia. Kuten olen monesti valmentajilta ja alumneilta kuullut: viimeisenä vuotena tapahtuu kaikista eniten kehitystä ja kaikista hienoimpia juttuja.

Tässä esseessä kirjoitan myös paljon asioita, jotka koen tarpeelliseksi sanoittaa itselleni. Kun kirjoitan asiat julkisesti, niitä on pakko alkaa toteuttamaan. Monet asiat ovat vielä tällä hetkellä todella epäselviä ja ajatukset hakevat vielä paikkaa, joten esseekin todennäköisesti näyttää siltä.

Tällä hetkellä minulla on kolme päätavoitetta, joihin haluan keskittyä viimeisen vuoden ajan.

1. Bisnesosaamisen lisääminen

2. Itseluottamuksen ja itsevarmuuden nostaminen

3. Asennemuijan vapautus (tarkentuu myöhemmin)

Bisnesosaamisen lisääminen

Proakatemia on ennen kaikkea yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulu. Vaikka tässä kahden ja puolen vuoden aikana ymmärrykseni ja osaamiseni liiketoiminnasta ovat kasvaneet jo valtavasti, koen että vielä on todella paljon opittavaa ennen kuin voin hyvillä mielin valmistua. Ymmärrän perusasiat yrityksen pyörittämisestä, mutta haluaisin ymmärtää asioita syvemmin. Haluan oppia asioita, joita ei voi oppia kuin tekemällä ja kokeilemalla.

Viimeinen vuosi Samoassa on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Meillä on tavoitteet asetettu korkealle ja projekteja lähtenyt hyvin käyntiin. MELIINA, eli meidän kynttiläprokkis, on tällä hetkellä isoin projekti, jossa olen itse mukana ja uskonkin, että varsinkin siitä tulee vielä paljon oppia matkan varrella. Koko Samoan tahtotila on tällä hetkellä mielestäni ihailtava. On hienoa seurata, kuinka paljon ihmisten ajatusmaailma ja asenne ovat muuttuneet paremmaksi.

Haluan oppia tunnistamaan erilaiset mahdollisuudet ja ymmärtää, miten eri asioista voi tehdä bisnestä. Miten esimerkiksi oman intohimon voi muuttaa bisnekseksi? Miten tarttua niihin mahdollisuuksiin, joissa on järkeä ja tehdä ideasta bisnestä? Haluan oikeasti ymmärtää yrityksen taloutta, mistä kaikki luvut tulevat ja mihin ne menevät. Miten kaikki verotukselliset asiat toimivat ja miksi?

Itseluottamuksen ja itsevarmuuden nostaminen

Olen aina kokenut omaavani hyvän itseluottamuksen. En ole koskaan käynyt ”syvissä vesissä” omien epävarmuuksieni takia, vaan olen aina ollut ihan tyytyväinen itseeni kaikin puolin. Kuitenkin olen viime aikoina huomannut, että itseluottamuksessani on vielä paljon parantamisen varaa. (Puhun tässä esseessä itseluottamuksesta ja itsevarmuudesta vähän sekaisin.)

Olen huomannut, että vähättelen usein omia saavutuksiani ja osaamisiani, varsinkin omassa päässäni. Kehuja on vaikea ottaa vastaan, sillä en usein ajattele ansaitsevani niitä. Tämä on sellainen asia, jonka haluaisin oppia muuttamaan. Haluaisin pystyä olemaan oikeasti ylpeä saavutuksistani, osaamisestani sekä vahvuuksistani. Tietenkin osaan tunnistaa vahvuuksiani jo paljon paremmin, mutta päässäni on aina silti ääni, joka sanoo ”kuka tahansa muukin pystyy tuohon”.

Olen tässä asiassa lähiaikoina kehittynyt jo sen verran, että yleensä se vähättelevä ääni on enää päässäni. Jos saan kehuja, pystyn sanomaan ”kiitos”, enkä kieltämään asiaa. Olen myös huomannut, että asiat, joista olen useasti saanut kehuja, ovat nykyään myös itselleni helpompi sisäistää. Olen ehkä oikeasti hyvä kuuntelemaan ja olemaan muiden tukena. Osaan olla läsnä tilanteissa ja luoda avointa ilmapiiriä.

Haluan pystyä jatkossa olemaan ylpeä saavutuksistani ja kertomaan omista vahvuuksistani kiusaantumatta. Haluan oppia näkemään oman arvoni.

Asennemuijan vapautus

Tämä onkin ehkä näistä tavoitteistani se vaikein ja hähmäisin tavoite. Kävin alkukeväästä kehityskeskustelun valmentajamme Veijon kanssa ja hän sanoi minulle, että nyt olisi aika vapauttaa se asennemuija. Olen samaa mieltä, mutta en silti itsekään tiedä mitä kaikkea se konkreettisesti voikaan tarkoittaa. Mitä kaikkea se vaatii ja mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan?

Koko akatemia-ajan (ja ehkä aiemminkin) olen pidätellyt itseäni tiedostamatta. En päästä kaikkea itsestäni ”valloilleen”, enkä edes tiedä miksi. Olen itse huomannut tämän jo aiemminkin. Nyt joku muukin huomaa sen, eli se on oikeasti totta. Olen pohtinut paljon asiaa ja miettinyt, että mitä pelkään. Pelkäänkö, että en muiden silmissä enää olekaan se kiva ja ihana tyyppi, joka on aina mukava? Pelkäänkö, että nähdessään ”todellisen minän” muut lähtevät ympäriltäni? Häpeänkö omia mielipiteitäni? Pelkäänkö epäonnistua vai kenties onnistua? Kestääkö minulla vain kauan alkaa luottamaan ihmisiin niin paljon, että uskaltaisin olla täysin oma itseni? Eikö minussa vain ole sitä ”asennemuijaa”, jonka voisi päästää valloilleen? Tarvitseeko olla? Ja tarkoittaako asennemuijan vapauttaminen sitä, etten enää olisi se kiva ja ihana tyyppi?

Kaikki nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat päässäni pyörineet jo pitkään. Olen pohtinut omien rajojeni asettamista ja omien tarpeideni näyttämistä, sitä mitä voin vaatia tiimiläisiltäni sekä itseltäni. Ainakin tällä hetkellä vielä uskon, että nämä kaikki liittyvät vahvasti asennemuijan vapauttamiseen.

Rajojen asettamista olen pohtinut ja harjoitellut paljon – ja harjoitukset tulevat jatkumaan vielä pitkään. Omien puolien pitäminen on vieläkin ajoittain suuri haaste. Kuitenkin joidenkin ihmisten seurassa, joissain tilanteissa sujuu jo helpommin.

Yksi asia, joka asennemuijan vapauttamiseen liittyy, on täysillä tekeminen. Aion sanoa ”kyllä” usein ja asioille, jotka ovat mielenkiintoisia. Tartun mahdollisuuksiin ja otan kaiken irti viimeisestä vuodesta. Kutsun muut mukaan ja yritän parhaani, että saisin ihmisiä ympärilläni innostettua mukaan. Vaikka jokin asia pelottaisi, teen sen silti.

Nämä kaikki ovat asioita, jotka itse liitän vahvasti ”asennemuijan” vapauttamiseen. Asennemuija uskaltaa päästää itsensä valloilleen sekä uskaltaa kertoa mielipiteistään, tarvittaessa kovaankin ääneen. Laittaa välillä myös oman hyvinvoinnin muiden edelle ja uskaltaa vaatia asioita muilta. Asennemuija pitää omia puoliaan, tekee töitä omien unelmiensa eteen, mutta myös muiden unelmien eteen. Päästää oman johtajuuden näkyville silloin kun sitä tarvitaan ja tarvittaessa herättelee ja innostaa muita. Näitä asioita aion opetella vielä lisää viimeisen Proakatemiavuoteni aikana.

Olen varma siitä, että Samoa on minulle todella hyvä paikka näiden asioiden harjoittelemiselle.

Samoan visiona onkin: ”Bisnesälykäs ja merkityksellinen tiimi jäätävällä itseluottamuksella”. Visio on tällä hetkellä ehkä jopa vielä paremman kuuloinen omaan korvaani kuin sitä tehdessä. Vasta tätä esseetä kirjoittaessani tajusin, että visio linkittyy todella hyvin myös omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiini, joten Samoan tavoitteet tukevat loistavasti omia tavoitteitani – ja toisinpäin.