Asenne muutos näkyy

Kirjoitin aiemmin esseen ”Oman ajattelun voima”, jossa käsittelen täysin kirjan ”Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan” ideologiaa. En avannut esseessä omaa tilannettani silloin enkä tulevia muutoksia, joihin aioin panostaa tietoisesti sekä vähemmän tietoisesti. On kuitenkin myönnettävä, että tämä yksi kirja herätti minut nostamaan elämänlaatuani ja auttoi minua kasvamaan useasta kipeästä tilanteesta eteenpäin parempana versiona itsestäni. Vain minä olen vastuussa omasta suhtautumisestani menneeseen, nykyhetkeen sekä tulevaan.

Stressi

Kaikki ihmiset stressaavat joskus. Se toimii parhaimmillaan kirittäjänä tavoitteiden saavuttamiseen, mutta liiallisena ja tärkeimpänä liian pitkään kestäneenä, se voi johtaa työuupumukseen. Kohtuullinen stressi parantaa tarkkaavaisuutta ja suorituskykyä. Stressin tehtävänä on hyödyntää kaikki voimavarat kokonaisvaltaisesti käytettäviksi, jotta suoriudutaan ponnistuksesta. Ihminen valmistuu stressitilassa ponnistelemaan eikä havaitse muita asioita ympäriltään. Jos kehoa ja mieltä kuormitetaan stressitilassa liian kauan, se johtaa ennen pitkään uupumiseen. Negatiivinen stressi ilmenee ihmisillä eritavoin, mutta oireilee lähes poikkeuksetta sekä henkisesti että fyysisesti. Paras stressitason mittari on oma kokemus ja vain sinä ehdit pysäyttää negatiivisen kierteen ennen kuin on liian myöhäistä. (Mieli Ry)

Ennen kevättä 2020 puhuin paljon ja ajattelin vähän. Kerroin keskittyväni ajanhallintaani enkä hukuttaisi itseäni töihin. Totta, keskityin ajanhallintaan ja tein töitä, kun huvitti tehdä, eli usein ja useita tunteja päivässä. Tämä ei ole nykytilanteesta muuttunut mihinkään, teen yhä ”hulluja päiviä”, mutta en koe niitä enää kuormittavaksi suorittamiseksi. Toinen pointti – älä hukuta itseäsi töihin. Olen ollut todella huono sanomaan ei ja nykyäänkin syyllistyn usein ottamaan monta tehtävää samanaikaisesti, mutta kehitän sitä itse sekä tiimiläisteni avustuksella jatkuvasti.

Kerroin myös usein julkisesti, että minulle riittävät viiden tunnin yöunet. Totta, kyllä ne joskus riittävät ja joskus niiden on vain riitettävä. Nukuin kolmesta kuuteen tuntia yössä ja monta vuotta, kun sitä toistaa, niin rehellisesti luulin, että se on ok ja olen vain erilainen kuin muut. Unen määrä sekä laatu on parantunut tietoisesti tehtyjen valintojen myötä. Nykyään minua jopa väsyttää iltaisin normaalin ihmisen tavoin ja hakeudun nukkumaan ilman, että edes ajattelen ”yöllä pitää nukkua”. Tietoiset muutokset eivät ole kuitenkaan kohdistuneet nukkumaanmeno aikoihin enkä ole unta edes ajatellut.

Unen kasvava tarve sai minut kuitenkin kyseenalaistamaan myös keliakiani. Pohdin, onko keliakiani vain oire uupumisesta ja onko muut ongelmani, joilla olen Suomen terveydenhuoltoa kuormittanut vain seuraamuksia, kun kokonaisuus ei toimi. Pidemmän pohdiskelun jälkeen kuitenkin ymmärsin, ettei yläkouluikäinen minä ollut ongelmissa jaksamisensa kanssa ja silloin myös nukuin normaalisti, joten keliakiani on ainakin totta eikä vain oireilua.

Kohti parempaa

Juurisyy eli syvin ongelmani oli kuitenkin stressi. Elin useamman vuoden ajan, ainakin töissä ja koulussa, stressin peittämän sumuharson alla. En saanut itseäni rauhoittumaan. Hiljaisuudessa tekemättömät työt ja ahdistavat ajatukset valtasivat minut. Vedin turhaa kivirekeä kuukaudesta toiseen mukanani ja tekemättömät työt loivat kiireen tunteen. Stressasin myös tehdyistä töistä ja pelkäsin epäonnistuvani. Tein usein töitä viime tipassa ja palautin ne jokseenkin valmiina, koska kuvittelin, että on parempi epäonnistua yrittämättä. Ajatukset loivat negatiivisen kierteen, joka oli täysin kiinni omasta suhtautumisestani tilanteisiin ja tunteisiini. Pidin kaikkea ja erityisesti itseäni erityisen tärkeänä ja korvaamattomana. Kaikessa oli oltava mukana ja kaikki oli tehtävä itse. Äitini mukaan oppini on yleensä iän tuomaa, mutta on helpompaa tajuta se jo parikymppisenä kuin vasta keski-iän saavuttaessa, jos edes silloinkaan olisin sitä tajunnut.

Lähdin tietoisesti valjastamaan ajatusta: ”Minä olen korvattavissa. Parhaani riittää, enkä voi vaatia itseltäni enkä muilta sen enempää. Tilanteet tulee ja menee, eivätkä ne oikeasti ole niin tärkeitä tai merkityksellisiä. Kaikessa ei voi onnistua.” Enkä tarkoita tällä millään tapaa välinpitämättömyyttä, vaan ennemminkin tervettä huolettomuutta. Elämässäni tulee yhä tilanteita, jotka ovat kiperiä, mutta niille ei vain voi mitään.

Tämä ajatus auttoi minut päästämään myös irti töistä, joista en kokenut saavani iloa ja onnea. Ajattelin ennen, etten voi jäädä pois, mutta ”kaikki ovat korvattavissa, myös minä”. Kyseenalaistin tietoisesti jokaisen tehtäväni, joissa olin vapaaehtoisesti eli koulun, työt, harrastukset ja ei niin oleelliset askareet. Miksi teen mitä teen?

Nostan esimerkiksi rakkaan harrastukseni – valmentamisen. Olin hyvin väsynyt, kyllästynyt ja patoutuneen vihan peittämä. ”Kaikki” olivat minua vastaan, eikä kukaan ymmärtänyt, joten kyseenalaistin: Miksi valmennan? ”Pidän roolistani esimerkkinä ja luotettavana aikuisena. Haluan olla mukana joukkueeni kasvaessa aikuisiksi ja haluan auttaa heitä menestymään. Opin heiltä enemmän kuin huomaankaan.” Jo tässä vaiheessa ymmärsin, että ajatukseni pyörivät vain yhden ryhmän ympärillä. Valinta oli siis tehtävä, jätän muut ryhmät pois ja pidän vain yhden, jolle haluan antaa kaikkeni. Pois jättäytyminen vuosien jälkeen ei ollut helppoa, mutta tekisin saman päätöksen nyt uudestaan. Jos päätös olisi ollut väärä, voisin yhtä hyvin perua päätöksen ja aloittaa uudestaan, kun minut korvanneet jäävät pois tai minulle aukeaisi uusi paikka.

Seuraavaksi tuli priorisointiakin tärkeämpi kohta: asenne muutos. Olen itse päättänyt jatkaa tässä, joten haluan tehdä tätä myös silloin, kun en jaksaisi. Alkuun muistutin itseäni tietoisesti ajattelemaan tilanteiden positiivista puolta ja nykyään se tulee automaattisesti. On otettava voittamaton asenne ja yrittää täysillä, niin mitään ei jää tehtäväksi ja silloin voi rentoutua.

Siirrytään viimeiseen vaiheeseen: ”Välitä ja valita, jos voit vaikuttaa”. Voin aina palata negatiiviseen kierteeseen ja kokea tilanteet ylisuurina sekä liian merkityksellisinä. Voin syyttää kaikkia muita, etten jaksa toimia tässä enää tai voin olla hieman huolettomampi ja antaa elämän viedä keskittyen asioihin, joihin voin vaikuttaa.

Haluan sanoa vielä jokaiselle lukijalle. Älä ole välinpitämätön, mutta ymmärrä, ettet tilanteeseen voi välttämättä vaikuttaa, jolloin sen on parempi antaa mennä samaan tahtiin kuin tulikin. Älä ryhdy laiskaksi, vaikka olet korvattavissa, mutta ymmärrä, että maailmassa on tehtävääsi ihmisiä, jotka hoitavat sen yhtä hyvin. Älä pyri täydellisyyteen, vaan tee parhaasi niillä resursseilla, jotka sinulla silloin on. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja omasta asenteestasi kohdata tilanteita. Hyväksy ja jatka matkaa.