Tampere
15 Jan, Friday
-14° C

Proakatemian esseepankki

Arvostanko?



Kirjoittanut: Silvia Laurila - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Arvon porukka
Jaakko Heinimäki
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Luin Jaakko Heinimäen kirjan nimeltä Arvon porukka. Kirja käsittelee suomalaista työkulttuuria ja sen mukanaan tuomia arvokäsityksiä ja hyveitä. Mikä on arvo? Miten arvot muodostuvat?

Arvot ovat minulle yksi elämän peruspilareista. Tuen niihin toimintani ja päätökseni. Moraalini on pitkälti yhtä arvojeni kanssa, jotka myös perustuvat kiinteästi vakaumukseeni. Jos minulta kysyttäisi arvojani, luettelo olisi pitkä; rakkaus, rauha, ilo, vapaus, huumori, positiivinen elämänasenne, kiitollisuus, nöyryys, uskollisuus, urheus, rehellisyys, raittius, empatiakyky, armollisuus. Ja niin edelleen.

 

Oikeita arvoja vai hienoja sanoja?

Heinimäki mainitsi kirjassaan arvojen olevan etiikassa tavoittelemisen arvoisia asiaintiloja ja ihanteita. Olen samaa mieltä. Kiteyttäisin kaiken sanoihin arvot vastaavat kysymykseen ”mikä on tärkeää?”.  Ihmisen arvot muodostuvat pitkälti ympäristön mukaan; lapsena kotona ja koulussa opittu oikea ja väärä muokkaavat arvopohjasta arvostajansa näköisen. Arvoista voidaan puhua paljon, mutta lopulta teot ja valinnat osoittavat, millainen on ihmisen rehellinen arvomaailma. Heinimäki puhui kirjassaan yrityksistä, joiden nettisivuilla ja muilla alustoilla arvopohjaa korostetaan. Läpinäkyvyys, asiakaslähtöisyys ja vihreät arvot ovat varmasti meille kaikille tuttuja sanoja. Kuinka usein nuo arvot kuitenkaan toteutuvat niitä korostavissa yrityksissä? Ovatko ne vain sanahelinää, vai näkyvätkö ne oikeasti yrityksen toiminnassa?

Mieleeni jäi Heinimäen kommentti, joka kuului jota kuinkin näin; yritys, jonka toimitusjohtaja ei kykene heittämään lonkalta yrityksen arvoja, voi silti toimia niin sanottujen yleisten hyvien arvojen mukaan. Tämä vahvistaa sen todeksi, ettei arvomaailman korostamisella ole mitään tekemistä noiden arvojen mukaan toimimisen kanssa. Siksi, kun halutaan tietää ihmisen tai yrityksen todelliset arvot, ei kannata tyytyä annettuun vastaukseen. Kannattaa kysyä, pistää vastaus korvan taakse ja keskittyä sitten siihen, toteutuvatko nuo tai kenties jotkin muut arvot tuon ihmisen tai yrityksen arjessa. Ihmisen kohdalla voidaankin todeta, että tavallisissa oloissa ihminen puhuu arvojaan, ei arvoistaan. Tällä tarkoitan sitä, että puhuessaan luontevasti ja tiedostamatta sen enempää, ihminen tulee avanneeksi kuulijoille arvomaailmaansa. Ja toisaalta, kun tuolta ihmiseltä kysytään hänen arvoistaan, ja hänen puhuessaan arvoistaan tietoisesti, hän voi vastata arvojensa olevan mitä haluaa. Kyse on siis jälleen sanahelinästä – esiintyykö sitä vai ei?

 

Omatunto ja tunteminen

Heinimäki pohti kirjassaan arvoperustan syntyyn vaikuttavana tekijänä omaatuntoa. Hänen mukaansa se on jokaiselle syvästi oma ja henkilökohtainen, vaikka se heijastaakin yhteistä tietoa oikeasta ja väärästä. Omantunnonvapaus on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus olla toimimatta tavalla, mikä aiheuttaa huonoa omaatuntoa, samoin kuin toimia omantuntonsa mukaan.

Omatunto liitetään usein vahvasti etiikkaan ja uskontoon. Se onkin niin varma osa ihmistä kuin isä ja äiti; jokaisella on tai on ollut sellaiset. Toisilla tuo omatunto on herkempi, toisilla se on vaimennettu lähes kokonaan. Omatunto heijastaa omaksuttuja arvoja. Koska se ääni on ihmiskohtainen, arvotkin ovat. Tästä syystä arvoihin ei voida pakottaa ketään. Minun ei tarvitsisi arvostaa armollisuutta, ellen itse kokisi sitä elämän perusperiaatteeksi. Minun ei tarvitsisi arvostaa raittiutta, ellen tosiaan haluaisi. Kukaan ei pakota – valitsemme arvomme aina itse. Yrityksen johto voi valita hienolle roll up:ille painettavat sanan (läpinäkyvyys, asiakaslähtöisyys ja niin edelleen), mutta jokainen työyhteisön jäsen kuitenkin valitsee itse, toimiiko noiden arvojen mukaisesti; arvostaako niitä todella.

Omatunto on kuitenkin muokattavissa; siksi omia arvoja olisi hyvä pohtia ja keskustella niistä ympäröivien ihmisten kanssa; rakentaa arvopohjaa yhteisymmärryksessä.

Englanninkielinen käännös sanalle omatunto on conscience eli yhdessä tunteminen. Se tarkoittaa ihmiseen jäävää muistijälkeä siitä, millaisessa moraaliympäristössä hän on kasvanut. Jotta arvot ja opittu moraalikäsitys säilyvät, niitä tulee vahvistaa.

Omatunto linkittyy taasen sanaan tunto, josta sanaan tunteet. Heinimäki puhuu tunteista. Kuinka niihin on vaikeaa vaikuttaa. Kuinka ne ovat vahvoja ja omantunnon lailla osa ihmistä. Mietin, onko tunteisiin vaikuttaminen ylimalkaan järkevää? Eikö sitä silloin kiellä sisimmän reaktionsa asioihin? Tunteisiin vaikuttaminen ja tunteiden hallinta ovat kuitenkin räikeästi eri asioita. Tunteisiin vaikuttaminen on niin sanotusti niiden peukalointia. Tunteiden hallinta puolestaan on niiden hyväksymistä ja ikään kuin valjastamista.

Arvot tuottavat tunteita. Jos joku käyttäytyy vastoin arvojasi, saatat tuntea esimerkiksi kiukkua, vihaa tai myötähäpeää. Jos joku toimii tavalla, jota arvostat, voit kokea kiitollisuutta, iloa ja onnellisuutta.

Tunteet ovat vahvoja. Okei. Mainitsin tunteiden hallinnan eli valjastamisen. Koetapa valjastaa tunteesi arvoillasi. Valjasta kiukku kunnioituksella. Valjasta suuttumus armollisuudella. Se ei ole helppoa, mutta se on juuri osa ihmisyyden haastetta. Nuo asiat ovat liki toistensa vastakohtia.

Oletan, että arvoihisi kuuluu toisen kunnioittaminen. Suuttuessasi toiselle ja toimiessasi tuon tunteen mukaan huutamalla tai loukkaamalla toisen tunteita, tulet toimineeksi vastoin arvojasi. Tämä on se mainitsemani haaste. Tähän kiteytyvät sanat arvot ohjaavat toimintaamme. Ne ohjaavat, mutta me emme ole aina talttuvaisia niiden ohjaukseen. Siksi, kun väistämättä joudumme kasvotusten omien arvojemme kanssa, tulee usein katumus. Omatunto sanoo, että et toiminut oikein. Et toiminut arvojesi mukaan. Vahvat tunteet saavat ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja omien arvojensa vastaisesti. Arvot ovat omantunnon ovia, ja niitä paiskottaessa omatunto ilmoittaa itsestään.

 

Järjen ääni

Järki, tuo tunteiden vastakohta. Se on osatekijä arvomaailmassa. Järki on ikään kuin puntari, joka mittaa toiminnan seurauksia ja sitä, ovatko seurausten hyvät ja huonot puolet keskenään oikeassa suhteessa. Järki tasapainottaa ihmistä tunteellisena olentona. Järki arvona taitaa kuulua sanana järkevyys. Heinimäki osuu maaliin lausahduksellaan; ”järkevyys on tulevaisuudelle uskollista harkintaa”. Harkinta, pitkäjänteisyys, ymmärrys, asioiden asettaminen oikeisiin mittasuhteisiin, mitä niitä nyt on. Nuo kaikki ovat järkevyyttä. Järkevyys ja viisaus ovat sitten asia erikseen. Viisauskin voi olla arvo, mutta mielestäni se vastaa enemmänkin kirjaviisautta ja opiskelemalla saatavaa tietotaitoa. Viisaus ei ole puntari, vaan pikemminkin kapasiteetiltaan korkea varasto, jonne tallennetaan tietoa.

 

Sipulimalli

Miellän kaiken seuraavanlaiseksi malliksi: ihmisen etiikka on kolmiulotteinen kokonaisuus; sipulimalli. Uloimpana kaikista ovat järki ja tunteet, tasavertaisina ja ihannetilassa käsikädessä kulkeva kaksikko. Keskimmäisenä ovat arvot. Ja sisin osa tuosta kokonaisuudesta on omatunto. Omatunto ohjaa arvoja, arvot ohjaavat tunteita ja järkeä.

Yrityksen etiikka on sekin miellettävissä moniulotteiseksi kokonaisuudeksi; päättäjiä ohjaa heidän etiikkansa. He ohjaavat yrityksen suuntaa ja sitä, millä perustein mitäkin lähdetään toteuttamaan. Työntekijöillä on oma moraalikäsityksensä ja etiikkansa, jotka ohjaavat heitä toimimaan mahdollisesti päättäjiä kunnioittaen, eli kunnioittaen samalla päättäjien arvoja. Tässä skenaariona voidaan pitää edellä mainitsemaani sanahelinää. Toteutuvatko nuo arvot oikeasti yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa? Ja mikäli eivät toteudu, missä piilee syy? Se voi olla päättäjien omalla käytöksellään teennäiseksi tekemä arvomaailma (niitä hienoja roll up:ja, joissa luetellaan sanoja vastuullisuus, kunnioitus, läpinäkyvyys ja niin edelleen). Tämä tarkoittaa sitä, etteivät päättäjät itsekään noudata korostamiaan arvoja. Se näkyy arjessa ja peilautuu helposti työntekijöissä. Tuloksena on sanahelinä.

Kuvaamani malli on oma visioni, joka muodostui tätä esseetä kirjoittaessani. Muistutan, että ihminen on valtavan moniulotteinen toimija, samoin yritys ja työyhteisö. Arvot ja arvoperusta ovat aihe, josta riittäisi keskusteltavaa ja ajateltavaa useammalle vuodelle. Omia arvoja onkin hyvä pohtia. Ihmisyys tuo mukanaan haasteen, joka osoittaa kerta toisensa jälkeen, miten epätäydellinen ihminen on; kompastuskivi saattaa olla sama monta kertaa; jokin arvo, joka kohtaa piittaamattomuutta. Saatamme syyllistyä epärehellisyyteen tai ylimielisyyteen, vaikka arvoistamme suurimpia saattavat olla nimenomaan rehellisyys ja nöyryys. Sitä on inhimillisyys, ja siksi toiveikkuus eli uuden mahdollisuuden antaminen ja armollisuus (sekä itseään että muita kohtaan) olisivat tärkeitä osia arvojen listassa. Jokaisella on omat arvomme. Emme saa tuomita muiden arvoja etenkään perustelemalla tuomiota omilla arvoillamme. Asettukaamme toinen toistemme asemaan ja keskustelkaamme paljon. Älkäämme milloinkaan unohtako omia arvojamme, älkäämme milloinkaan jyrätkö niillä muiden parhaaksi katsomia. Kohdatkaamme toisiamme, kuunnelkaamme muiden tarinoita. Vain niin voimme oppia arvoista todella jotakin.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close