Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Arvioijan keskeiset hyveet



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Samassa tekstissä, jossa Päivi Atjonen käsittelee arvioinnin eettisiä periaatteita, hän paneutuu hyvin myös siihen millaisia hyveitä arvioijalla tulisi olla. Etiikan piirissä on monenlaisia ihmisiä, jotka perustelevat eettistä ja moraalista toimintaa eritavoin. Toiset ajattelevat, että meistä jokaisen tulisi toimia tavalla jossa toiminta pätee kaikkiin ihmisiin kaikissa oloissa. Toiset taas näkevät seuraukset oleellisiksi, eli ihmisten tulisi tehdä sitä, mistä seuraa mahdollisimman monelle mahdollisimman paljon hyvää. Utilitaristeiksi kutsutut puolestaan ajattelevat, että hyödyn tavoitteleminen on kaikista tärkeintä. Tässä kohdassa tekstiä asioita tarkastellaan hyveteoreettisesti, sillä hyve-etiikan näkökulma on aivan toinen kuin velvollisuus- tai seurausetiikan joissa keskitytään ihmisten toimintaan ja aikaansaannoksiin. Hyve-etiikkaan kuuluu tärkeänä osana teologinen näkemys henkilön persoonan toivotusta päämäärästä. Kuten tekstissäkin mainitaan, eettisen henkilön määrittely on monimutkaista, sillä eri tutkijat näkevät tässäkin tapauksessa asioita todella monella tapaa. Starrat on kuitenkin päätynyt käyttökelpoiseen kuvaukseen siitä, että eettinen persoona on kehittänyt itsessään suhteellisen kypsän kyvyn autonomiaan, yhteydessä oloon ja itsensä ylittämiseen.

Yksi tärkeimmistä arvioijan piirteistä on Atjosen tekstissä autonomia. Autonomian tärkeyttä ei voi turhaan korostaa erityisesti sellaisissa tehtävissä, joissa joutuu olemaan erilaisten toiveiden ja ristikkäisten odotusten välimaastossa. Eettisiä toiveita, paremman elämän rakentamista ei voi toteuttaa ilman mahdollisimman suurta riippumattomuutta. Tekstissä mainitaan siitä, kuinka autonomiastaan luopunut opettaja voi toimia vain teknisenä operanttina ja todellisuuden uusintajana. Hyvä arvioija kykenee arvioimaan, mikä on oikein tai sopivaa tietyssä tilanteessa, hän ei toimi rutiininomaisesti tai vain pelosta, velvollisuudesta tai siten kuin käsketään. Autonomian säilyttämisestä seuraa persoonallisen valinnan tunne, omista teoista vastuun ottaminen ja omien tekojen omistajuus. Tästä voidaan käyttää esimerkkinä mm. sitä, että opettaja ei koulun johdon tai oppilaiden huoltajien painostuksesta ala parantelemaan todistusten numeroita, vaikka koulun maine kohenisikin tai oppilaan vanhemmille tulisi parempi mieli. Arvioijan on hyvä osoittaa jo heti alussa toimintavapaus määrätietoisesti.

Toisena piirteenä puhutaan kyvystä suhteessa oloon. Opettajan tai arvioijan kannalta on todella oleellinen kysymys pohtia kasvatuksen vuorovaikutusta oppilaisiin. Opettaja vaikuttaa paljon persoonallisuudellaan ja hän rakentaa luottamussuhdetta oppilaisiin joskus varsin vaikeissakin oloissa. Arviointi saattaa aiheuttaa säröjä tähän suhteeseen, sillä oppilas saattaa kuvitella, että opettaja ei ollutkaan hänen puolellaan, sillä tämä antoi huonon arvosanan, vaikka oppimistilanteessa olisikin ehkä toisin koska opettaja yrittää vain auttaa oppilastaan vaikeuksien yli. Suhteessa olo tarkoittaa myös sitä, että kykenee kuuntelemaan, tekemään selkeyttäviä kysymyksiä ja aistii ilmapiirin sosiaalisia viestejä. Arvioijan on hyvä myös antaa tilaa toiselle, mutta huolehtia myös siitä että hänen oma toimintatilansa säilyy. Arvioijat eivät siis saa liikaa uppoutua arvioitavan maailmaan, mutta toisaalta hän ei saa myöskään vetäytyä tarkastelemaan sitä liian etäälle. Ystävällisyys on näissä tapauksissa kanssakäymisen ydin, sillä esimerkiksi uhkaava ilmapiiri ei rohkaise arvioitavaa välttämättä kertomaan arvioinnin kannalta oleellisia tietoja.

Kolmas hyve on itsensä ylittämisen kyky. Starratin mukaan tällä ei tarkoiteta mitään yli-inhimillistä tai henkisesti erityisen ylevää asiaa. Itsensä ylittäminen tarkoittaa jonkin ”erinomaisuuden” etsimistä, eli sitä että pyrkii tekemään jotain sellaista mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Itsensä ylittämisessä on kysymys siitä, että pystyy ajattelemaan elämäänsä suhteessa johonkin toiseen. Hyvin yksinkertaisesti se tarkoittaa toisten huolten kantamiseen osallistumista, huolehtimista, asettumista toisen asemaan ja heidän tarpeisiinsa vastaamista. Itsensä ylittämiseen liittyy myös jollain määrin tietynlainen sankarillinen tavoitteleminen. Kun ymmärtää toisten tarpeet ja se menee riittävän pitkälle, tehdään asioita jotenkin ”sankarillisesti”.

Viimeisimpänä mainintana tekstissä tuodaan esille tietynlainen asiakaspalveluasenne. On totta että opetus- ja arviointityötä on vaikea tehdä ilman tietynlaista asiakaspalveluasennetta, millä ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoiteta kaupallista asiakkuus- ja yrittäjyyskonseptin mukaista tulkintaa. On hyvä ymmärtää, että jos opettaja ei ole kiinnostunut olemaan aidosti oppilaan kasvun palveluksessa, konsultti yrityksen kehittämisessä tai Koulutuksen arviointineuvoston jäsen maan koulutusasioiden parantamisen palveluksessa, ovat asiat pahasti pielessä. Oman edun tai intressin puolustaminen on tässä tapauksessa aivan toissijainen kysymys.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close