Arman Alizad, Kick-off -tapahtuma 5.12

Päätin kirjoittaa ensimmäisen blogiesseeni Arman Alizadista, joka oli puhumassa Proakatemian Kick-off tapahtumassa 5.12.2017. Hänen elämäntarinansa oli todella mielenkiintoista kuunneltavaa ja hänellä oli paljon kokemuksia, joista koen, että jokainen meistä voisi varmasti poimia asioita omaan elämäänsä. Arman oli myös kokenut ja nähnyt asioita, mistä suurimmalla osalla ihmisiä ei ole minkäänlaista käsitystäkään. Puheen aiheena oli kuitenkin verkostoituminen, joka tuli hyvin ilmi Armanin kertomien tarinoiden ja kokemuksien pohjalta. Näiden vuoksi koen, että tästä puheesta on mielenkiintoista kirjoittaa sekä pohtia, mitä verkostoituminen ja eteenpäin pyrkiminen elämässä oikeasti vaatii?

Kuka arman?

Arman Alizad, on tv-persoona, joka on tullut tutuksi mm. tv-sarjoista Kill arman, Arman ja viimeinen ristiretki, Arman pohjantähden alla sekä Arman ja Suomen rikosmysteerit. Ennen media uralle lähtemistä hän on kuitenkin toiminut mm. räätälinä, kunnes suuntasi televisioon. Ura televisiossa alkoi vuonna 2001, jolloin hän siirtyi MoonTV:lle juontamaan muotiohjelmaa nimeltä ”Dresscode”.  Arman kertoi aloittaneensa ensimmäisen oman tv-tuotantonsa, yhdessä kaverinsa kanssa, ”Kill Arman” nimisellä sarjalla. Sarjassa ideana on tavata eri taistelulajien mestareita ympäri maailmaa. Hän kertoi puheessaan, minkälaisia vaikeuksia liittyi ensimmäisen ohjelman televisioon saamisessa. Puheessa korostuikin heti alusta lähtien, kuinka kontaktien luominen on erittäin tärkeää eteenpäin pyrkiessä. Kill Arman -sarjan aikana Arman kertoi heränneensä siihen, minkälaisessa maailmassa me oikeastaan elämme. Maailmaa kiertäessä hän näki maailman karuja olosuhteita ja kiinnostus heräsi aivan uudenlaiseen formaattiin. Näin syntyi idea ”Arman ja viimeinen ristiretki” ohjelmasta, joka on ollut Armanin katsotuin ja seuratuin tv-ohjelma.

Sinnikkyys palkitaan

Olen itse seurannut jonkun verran Armanin tekemiä tv-ohjelmia, etenkin viimeistä ristiretkeä ja oli nyt mielenkiintoista kuulla, mitä kaikkea ohjelman tekeminen oikeastaan vaatii. Viimeisessä ristiretkessä Arman tapaa mm. palkkamurhaajia, lapsityöntekijöitä ja erittäin köyhiä ihmisiä maailman karuissa olosuhteissa. Verkostoituminen nousi juuri tällöin erittäin hyvin esille, koska kuten Arman itsekin sanoi, googlesta ei listaa mm. palkkamurhaajista ole saatavilla. Arman kertoi, että se aika, jota hän on käyttänyt puhelimessa soitellen, sähköposteja lähetellen ja ylipäätänsä kontakteja luoden, on ollut monen kertainen verrattuna mitä koko kuvausprosessi on ajallisesti ottanut. Omien sanojensa mukaan hän on vain ampunut haulikolla joka suuntaan ja toivonut jonkun osuvan. Mutta, miten hän on sitten onnistunut? Vastaus tähän kysymykseen on siinä, ettei pidä antaa periksi, mikäli jotain haluaa. Monet kerrat voi turhautua ja saada iskun vasten kasvoja, mutta sinnikkyys on juurikin se, joka lopuksi palkitaan. Vaikka Arman joutui välillä odottamaan jopa useita viikkoja vastausten saamista, lopulta periksi antamattomuus palkittiin.

Yhteenveto

Puheesta jäi useita kohtia mieleen, joita painotettiin. Muun muassa. korostettiin sitä, kuinka pitää muistaa olla rehellinen ja pitää annetut lupaukset sekä täytyy muistaa olla aina avoin, vaikka ei olisikaan hyvää sanottavaa. Ihmiset arvostavat kuitenkin avoimuutta sekä rehellisyyttä ja nämä täytyy olla kunnossa, kun rakennetaan verkostoja ja luodaan suhteita. Tiimityöhön viitaten Arman kertoi, että on hyvä muistaa, että erimielisyydet ovat monesti se suurin rikkaus, joka opettaa eniten. Voin samaistua Armanin ideoihin ja oppeihin täysin. Koen, että meidän omassa tiimissämme erimielisyydet ovat usein se mikä rikastuttaa tiimiämme ja koen, että jokaisen meistä tulisikin usein kyseenalaistaa ja esittää kysymyksiä kaverille hyvässä hengessä. Tämän avulla saadaan aikaiseksi asioita, joita on mietitty jo suunnittelu vaiheessa astetta pitemmälle.

Oli hienoa huomata, kuinka ajatusmaailma kohtasi Armanin kanssa. Hän oli erittäin varma ja luonteva esiintyjä, josta huokui aitous sekä avoimuus. Koin, että sain itselleni hienoja vinkkejä, niin verkostoitumiseen, kuin elämään ylipäätänsä. Myös tarinat ja kuvat karuista maailman olosuhteista pistivät minut miettimään, että onko asiat sittenkään aina täällä niin huonosti mitä välillä ajattelee. Arman on mielestäni hyvä esikuva siitä, että oikeasti mikä vain on mahdollista, kun on halua ja motivaatiota asiaan. Se voi useasti vaatia lukuisia työtunteja, pään seinään lyömistä, jatkuvaa yrittämistä sekä virheistä oppimista. Unelmat pystyvät olemaan mahdollisia, siitä voin päättää minä itse.

Kaiken kaikkiaan Armanin esiintyminen ei ollut vain oppeja verkostoitumisesta, vaan hieno tarina siitä, miten uskomalla omiin unelmiin voi nousta räätälin työstä koko kansan tuntemaksi ja arvostetuksi media persoonaksi.