Startti

Käytin tämän esseen muutamalla ihmisellä esiluettavana. Palaute oli hyvin selkeä; teksti ei ole helppolukuista, mutta juuri sen myötä ajattelua kiihdyttävää. Suosittelen tutustumaan mahdollisiin sivistyssanojen käsitteisiin ja lukemaan tekstiä mahdollisesti useampaan otteeseen. Käsittelen esseessä ajan valuuttaa, tulevaisuuden muotoilua sekä priorisoinnin ja johtamisen taitoa erilaisilta näkökulmilta. Olen kuunnellut Jari Sarasvuon monologeja useampaan otteeseen, tämä omaa elämääni halkaiseva tekstinpätkä on syntynyt useamman ajatteluketjun seurauksena. Toivottavasti tästä on iloa sinulle paremman tulevaisuuden muotoilemiseksi.

Psyykkinen ähky

Olen tässä viimeisen vuoden ajan kamppaillut paljon oman energiani ja sen riittävyyden kanssa. Luontaisesti minä, hyvin energinen hahmo koen harvoin energiakapasiteettini devalvaatiota. Hyvin ylläpitämäni rytmini akkuni lataamisen suhteen sekä valintani sijoittaa energiarikkaisiin ympäristöihin on pitänyt minua loitolla selviytymistilasta. Innostusruokavalioni ollessa suhteellisen laaja, nälkä on kasvanut syödessä. Monet kuvailevat resurssejaan lautasena, johon on asetettu tietty määrä kokonaisuuksia. Välillä on paljon lautasella, joskus taas sinne mahtuukin enemmän. Keväällä oma tilanteeni tuntui ensimmäistä kertaa olevan parhaiten kuvailtavan sanalla hälyttävä. Pidin käsissä tarjotinta, jossa olikin jo useampi lautanen, kaikki tietenkin enemmän tai vähemmän reunoja myöten täynnä. Aloin kokemaan ähkyä, vaikka se terminä onkin lähtöisin hevosen vatsaontelossa syntyvästä kiputilasta. Lajina me ihmiset käytämme samaa termiä täyttäessämme vatsalaukkumme äärimmäisen lähelle sen maksimikapasiteettia. Tietenkin viittaan omassa tilanteessani tekemiseen ja suorittamiseen, enkä ruokaan, ihan vaan näin välttääkseni epäselvyyksiä. Energiani alkoi vähitellen muuttamaan olomuotoa ja kyky ylläpitää hyvää positiivista energiaa alkoi murenemaan. Psyykkinen entropia vahvistui, luoden itselleni vahvistunutta ja pitkittynyttä stressiä tehden yksinkertaisimmatkin työtehtävät yllättävän paljon ponnistusta vaativiksi. Suhteemme rajoihimme on kovin yksilöllistä. Pidin mielessäni tätä tilannetta väliaikaisena. Nyt vajaan vuoden näitä ajatuksia jäsennellessäni huomaan, että kyseessä onkin suhde sosiaalisten sopimusten vallasta. Näissä sosiaalisissa sopimuksissa piilee perusoletus siitä, että osapuolet ovat tosissaan sen asian suhteen, josta sovimme. Olen asettanut itselleni korkeat standardit ja panostan tekemisiini, sillä oletan vastaavaa periaatetta muilta ihmisiltä samoissa kokonaisuuksissa. Tämä on vienyt itseäni ja monia muitakin nopeammin eteenpäin, kunnes sosiaalisista sopimuksista syntyvä kuormitus ylittää niistä vapautuvan energian määrän.

Tulevaisuuksia on useita, ja nykyhetkemme onkin ollut joskus menneisyydessä meidän tulevaisuutemme (Sarasvuo 2016). Nykyhetkemme on valikoitunut juuri menneisyydessä tehtyjen päätösten ja ympäristömme seurauksena. Olen tähän ajan käsitteeseen uppoutunut monia kertoja, aika ajoin ja aika monesti juuri silloin, kun aikaa suhteessa johonkin merkittävään on aika vähän. Tämä tiivis kokoelma lauseita ja virkkeitä, jota esseeksi voi kutsua, on saanut nähdä tulevaisuutta myös monta ja paljon aikaa.

Aika, valuutoista arvokkain

Mikään ei ole niin kallista kuin aika. Mietippä, mitä kaikkea maksat ajassa? Vaikket niin vielä hahmottaisikaan, niin esimerkiksi vuokrat, palkat, leasingit ja korot kuuluvat tähän, eikö vain? Ajan ja rahan suhde on vahva ja valtava. Siinä missä olen ennen maksanut ajatuksellisesti asioita rahassa, olenkin maksanut niitä ajassa. Ongelmaksi muodostuu juuri tämä, etten ole huomioinut aikaa kuluna. Elämän krediittien vähentyessä ja telomeerien lyhentyessä suhde aikaan muuttuu. Sarasvuon (2016) mukaan kokemus elämän syvyydestä syntyy suhteessa tulevaisuuteen. Kokemus karttuu, aikaa vähenee. Näin Proakatemian viimeisiä kuukausia nauttiessa huomaa, kuinka nopeasti se aika vaan kuluu. Kiitän itseäni siitä, että suurimmaksi osaksi koen sijoittaneeni aikaani juuri sinne, mistä minulle on enimmässä määrin ollut hyötyä sekä iloa. Monesti nämä ovat kehkeytymisen seurausta, jolloin aikaa sijoittaessaan ei ole voinut olla vielä varma, mitä sen seurauksesta todellisuudesta syntyy. Sietämättömältä tuntuvaa stressiä on toki lisännyt se, että ajankäyttöni ei ole ollut ehkä täysin suuntautunut kohti niitä unelmia, joita lähdin Proakatemialle jahtaamaan. Toisaalta taustalla on myös jatkuvien epäonnistumisten myötä visioiden murenemisen karu totuus, joka on laittanut asioita uuteen perspektiiviin. Jos menestys on kulkemista epäonnistumista toiseen menettämättä innokkuutta, on varmasti tervettä pohtia myös valintojaan, joita nämä epäonnistumiset edeltävät.

Vaurastumisessa on monesti kyse siitä, että muiden ihmisten aika ja panos sataa vauraan laariin. Toinen vaurastumisen muoto on muiden ihmisten onnistuminen sinun riskeeratessasi tähän onnistumiseen. Ensimmäinen lause liittyy enemmän yrittäjyyteen ja työnantajuuteen, missä toinen sijoittamiseen (Sarasvuo 2016.) Tiedämme jo, että saaminen velvoittaa antamisen periaatetta, joten tarkoitukseni ei ole lähestyä Jarin tiivistettyjä ajatuksia kapealta harkinnalta. Mutta kyllähän laittoi rehellisesti ajattelemaan sitä, että kuinka paljon olen saanut ja kuinka paljon olen antanut. En pidä ajatuksesta, että nallekarkit jaetaan tasan. Menestys on usein hyvien valintojen, ihmisten tai ajanjaksojen synnyttämää sattumaa, jossa tilanteita on enemmän tai vähemmän osattu kääntää eduksi. Mutta se mahdollisuus menestykseen, se ei ole sattumaa. Monesti hyvän ystäväni Juha Kankaanpäässä olemme todenneet sanat, että ”kyllä joku joskus maksaa takaisin”. Enemmän tätä lausahdusta pohtineena miettii, kuka on joku, milloin on joskus, ja mitä maksetaan takaisin? Omaa panostani ja aikaani on aika kevyin perustein ollut mahdollista hyödyntää. Se on ollut myös tietoinen valinta. Uskon edelleen, että Proakatemia siinä missä muukin maailma on erinomainen paikka synnyttää mahdollisuuksia. Olen antanut mahdollisuuden erilaisille asioille kehkeytyä, joka usein vaatii oman aikani uhraamista jostain muusta pois. Saan paljon positiivista palautetta, josta syystä myös ajattelen panokseni olevan ainakin jossain määrin arvokasta.

Tiedämme, että hinta on ilmiö osoittamaan kysynnän ja tarjonnan säätelyä. Miten sen oman hinnan pystyy sitten hahmottamaan? Ympärilläni huomaan myös hahmoja, joiden aika on reilusti rajatumpaa verrattuna omaani. Onko jonkun toisen aika kalliimpaa, jos sitä on hankala jakaa yhdessä? Jos kalenterini olisi konkreettinen rahasampo, paljonko siellä olisi kolikoita ja minkä arvoisia? Kuinka pitkä jono olisi pikalainoille, kuinka suurta korkoa pyytäisin ja mikä olisi takaisinmaksuaika? Eihän nyt tietenkään ihmissuhteita, yhteiskehittämistä tai johtamista pidä ajatella jonain korkoa korolle-ilmiönä, jonka riskit ja hyödyt laskelmoidaan ja kontrolloidaan excelissä. Tämä leikittelevä ajatus rahasammosta on silti kiehtova, sillä aikaan voidaan liittää myös tervettä tilivelvollisuutta. Tiedäthän, jotkut kokevat olevan ”kiitollisuudenvelassa” toisille ihmisille erilaisista asioista. Kiitollisuuden velkaan liittyy useasti ajatus siitä, että hyötyä on vaihdettu hyvää hyvyyttään ja ilman erikseen sovittuja tuottovaateita. Entä jos taseessani onkin valtava määrä kiitollisuuksien myyntisaamisia? Jos nyt joutuisin todella pulaan, kuinka paljon näistä myyntisaamisista realisoituisi? Olen itse aina valmis ensiksi antamaan, ennen kuin mitään saan. Sehän itsessään sisältää riskin siitä, että aika tulee tuhlatuksi. Niin se riski piilee vaan kaikessa ajankäytössä. Uskon riskini olevan kuitenkin pitkälti hyvin laskelmoituja ja tuovan todennäköisesti tulevaisuudessa niin uraani kuin muutenkin elämänlaatuuni laajemmin hyvinvointia, vaikka huitelenkin valinnoissani enemmän autopilotilla tiedostamattoman mieleni vallassa.

Oman elämäsi destinautti

”Jollei nykyhetki ole kahden ikuisuuden yhdistäjä, joka lausuu aamenen menneelle ja alkurukouksen tulevalle, niin se todellakin on melkoisen mitätön nykyhetki” (Sarasvuo 2016)

Jos haluat tutkia menneisyyttä, tutki olosuhteitasi nyt. Mitä olet ajatellut? Mitä päätöksiä olet tehnyt? Miten sinua on houkuteltu? Miten ympäristö on vaikuttanut sinuun, ja miten olet vaikuttanut ympäristöösi? Mitkä ovat olleet vahvimmat toteutuneet arvosi, jotka ovat konkretisoineet päätöksiäsi? On hyvä ymmärtää, että menneisyytesi voi olla koulu tai vankila. Antamalla mahdollisuuden itsellesi oppia menneisyydestä avaat sen valtavan kirjon toimia valmentajanasi. Vankilan vaihtoehto on väistämättömän helppo. Muuttumattomuuden asenne on helppo vaihtoehto. Helppo oppiminen ei vaan satu kehittämään vahvoja taitoja.

Jos haluat tuntevan tulevan, tutki nykyisiä tekoja. Jokainen päätöksesi vaikuttaa tulevaisuuteesi. Analysoimalla nykyisyydessä tapahtuvia valintojasi pystyy hyvin tutkimaan, millä todennäköisyydellä mikä versio tulevaisuudestasi tulee realisoitumaan. Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta. Tästä syystä tulisi keskittyneesti ohjata itseämme ennakoinnin perustein. Toimimalla nyt sellaisten tärkeiden asioiden puolesta, jotka eivät ole ajankohtaisia ja ovat kiireettömiä, pidennämme ennakointijännettämme. Pidempi ennakointijänne on avaintekijänä menestykselle ja hyvinvoinnille. (Sarasvuo 2016.)

Tutkimalla tietoa, johtamisella muutosta.

Ihmisen on hankala nähdä käsillä olevia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, kun heikkous on hakemassa otetta sinusta. Voimamme eivät riitä aina tekemään parempia valintoja, joka on tietenkin kovin luonnollista. Tunnistat varmaan persoonan, joka selittää ja purkaa oloaan sellaisissa tilanteissa, jossa vain toiminta tuottaa aitoa vapautta. Puhuminen on pakenemista, ja vain toiminta lisää vapautta (Sarasvuo 2018).

Strategia vastaa kysymykseen, että mitä tekemällä asemamme vahvistuisi entisestään. Hyvä strategia päätyy lopputulokseen, jossa sinua on mahdotonta päihittää tai sen hinta käy niin kalliiksi, ettei siihen ole kannattavaa lähteä. Siinä missä taktiikka on taito voittaa taisteluita, on strategia taitoa valita taistelut. (Sarasvuo 2018.) Ohjautuminen ennakoinnin perusteella on hyvinvoinnin kehittäjä. Toimimalla nyt sellaisten kiireettömien mutta tärkeiden asioiden puolesta, jotka voivat tuntua hieman ikäviltä, tarjoavat elämän täyttymystä tulevaisuudessa. Pitkä ennakointijänne tarjoaa runsaammat eväät menestykseen. Johtajuus elämässä perustuu ennakointiin. Ajan suhteen meillä on eniten valtaa tulevaisuuteen, sillä menneisyys on jo väistämättömästi tapahtunut. (Sarasvuo 2016.)

Johtaminen keskittyy niin omassa kuin muiden elämässä aikaan, tilaisuuksiin sekä energiaan. Jos johdat aikaasi kehnosti tai sivuutat sen tärkeyttä, arki käy koko ajan ahtaammaksi. Ajan johtaminen on aluksi hentoa, voimavarojen sekä kompetenssien haurauden takia. Viisauden karttuessa menneisyys on koulu, tulevaisuus syy elää ja nykyhetkessä toiminta johtaa parempaan suuntaan. Vastuu ja valta ohjaa aikaa kohti elämässä eteen tulevien tilaisuuksien hyödyntämistä. Tilaisuuksia tulee jatkuvasti, mutta aikaa huonosti johtavan on hankala tarttua näihin mahdollisuuksiin. (Sarasvuo 2018.) Energia on kolmas johtamisen osakokonaisuus. Energinen ympäristö vetää enemmän puoleensa tilaisuuksia ja suhtautuminen aikaan muuttuu. On pysyttävä uteliaana ja myötätuntoisena. Optimistisuus on energisyyden polttoainetta.

Pysähtymisen paikka

Valitettavan paljon ihmiset itkevät tuloksistaan, jota he saavat työstä, jota he eivät koskaan tehneet. Arjen tuottaessa enemmän ahtautta stressitekijöiden vallatessa psyykettä on olennaista nähdä vaihtoehtoja, valita paremmin ja toimia. Miekkaa ei ole syytä teroittaa energiaa lamaannuttaviin merkityksettömiin taisteluihin. Hyvinvointia syntyy taistelemalla paremman elämän puolesta, ei ratsastamalla menneisyyden syövereissä.

Lähteet:

Sarasvuo, J. 2016. Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta. Podcast. https://areena.yle.fi/podcastit/1-3362064

Sarasvuo, J. 2018. Strategia on luopumisen taidetta. Podcast. https://areena.yle.fi/podcastit/1-4528440