Apinajohtajan käsikirja

Päätin valita ko. kirjan ainoastaan nimen perusteella, en edes lukenut kirjan takakantta vaan koin kirjan olevan juuri oikea minulle. Olen itse kiinnostunut johtamisesta erittäin paljon, siksi pyrin lukemaan aiheeseen liittyviä kirjoja. Kirjassa käsitellään johtajuutta hieman eri tavalla mitä olen tottunut lukemaan. Kirjassa verrataan siis nimensä mukaisesti ihmisiä ja simpansseja, miten he käsittelevät asioita omissa laumoissaan ja miten hämmästyttävän paljon siinä on samoja piirteitä vrt. työyhteisöjen toimintaan. Simpanssit kun ovat ihmisten lähimpiä sukulaisia – niiden perintötekijät ovat 98,6 prosenttisesti samat kuin meidän. (Lundberg & Berggren 19, 2014)

Kirjan ensimmäisellä sivulla kerrotaan jo itseäni hämmentävä fakta, mihin en ole itse edes tähän mennessä kiinnittänyt huomiota. Eläintarhassa apinoiden hoitaja menee aamuvarhain tervehtimään simpansseja, joista jokainen vastaa hoitajalle äännehtimällä eli tervehtimällä hoitajaa. Kirjan kirjoittaja toteaa, että näin pitäisi käydä jokaiselle työntekijälle tullessaan töihin. Eli että heitä tervehdittäisi, ja he kokevat olevansa tervetulleita työpaikalle. (Lundberg & Berggren 15, 2014)

Teen itse tällä hetkellä projektia WorkPowerille (henkilöstönvuokrausfirma) ja siellä olen törmännyt aivan mahtavaan toimitusjohtajaan. Työ mitä olen ko. firmassa tehnyt ei enää kehitä minua juurikaan, mutta kyseinen toimitusjohtaja saa tuntemaan minut tärkeäksi palaseksi hänen yritystään. Minulle ei ole koskaan ollut helppo myydä mitään, olen aina tunnistanut ne ”tekopyhät” ihmiset, jotka tulevat taputtamaan olkapäätä, kenellä samaan aikaan on oma lehmä ojassa. Ko. henkilössä on kuitenkin jotain, millä hän on saanut erittäin nopeasti minun luottamuksen puolelleen. Hän tulee joka päivä henkilökohtaisesti tervehtimään ja käyttää jokaiseen työntekijään noin minuutin aikaa, kysellen heidän kuulumisiaan. Kesken työpäivän hän tulee kysymään, miten työt etenevät ja yrittää samalla auttaa mahdollisissa vastoinkäymisissä.

Olen siis tarkoin seurannut hänen tapaansa toimia ja koitan ottaa hänestä mahdollisimman paljon oppia omaa uraani varten.
Olen myös kysellyt muilta kollegoiltani, että mitä he ovat mieltä kyseistä henkilöstä ja ylipäänsä yrityksen työilmapiiristä. Jokainen vastaa minulle, että ei haluaisi työskennellä päivääkään kenenkään muun alaisuudessa eikä kenellekään muulle. Tuo on mielestäni todella iso meriitti toimitusjohtajalle, kun pystyy pitämään työntekijänsä noin tyytyväisenä. Ei mikään ihme, että numerot viivan alla jatkavat kasvua vuosivuodelta.
”Monet johtajat tuntevat syyllisyyttä siitä, että he pelkäävät ristiriitoja. Onko se ongelma? Sen ei tarvitse olla. Ristiriitojen välttäminen ei ole kielteinen asia. Kielteistä on se, että välttelemme niitä siinä vaiheessa, kun ne ovat jo puhjenneet. Ja ryhmissä on aina ristiriitoja” (Lundberg & Berggren 104, 2014) Itse olen työskennellyt esimies roolissa kaksi kesää peräkkäin ja alaisia minulla on ollut noin 20 henkilöä, emme voineet välttyneet konflikteilta. Saatoin olla joskus alaisteni kanssa erimieltä asioista, ja siitä saattoi syttyä jonkinlainen konflikti. Alaiseni olivat pääosin naisia ja heidän reaktionsa useimmiten oli, että antaa olla en jaksa vängätä. He halusivat välttää tilanteen, jossa he joutuvat perustelemaan väitteitään mistä konflikti on syntynyt. En antanut koskaan heidän lähteä pois töistä ennen kuin konflikti oli selvitetty. Mielestäni minulla esimiehenä oli vastuu siitä, että asia oli selvitettävä perinpohjaisesti. Kaikista huonoin vaihtoehto on mielestäni se, että asia lakaistaisiin kokonaan maton alle ja sitä ei ollenkaan käsiteltäisi. Mielestäni se, jos joku jättää vihaa kytemään toista kohtaan. Voihan sekin olla mahdollista, että koko konflikti on saanut alkunsa väärinymmärryksestä.

Peilaten Massiveen, itse ainakin henkilökohtaisesti haluan, että mahdolliset erimielisyydet käsitellään heti eikä muutama päivä sen jälkeen, kun konflikti on jo tapahtunut. Olemme kuitenkin tiimissämme mielestäni onnistuneet käsittelemään erimielisyydet hyvin, tai sekin on myös mahdollista, että kunnon konfliktia emme ole vielä edes nähneet.

Ihmisten pitää vain muistaa se, että asiat on pidettävä asioina.
”Harjoittele johtamista, Apinoiden maailmassa voi olla johtaja vain niin kauan kuin lauman jäsenet pitävät sen arvoisena. Johtajan on ansaittava joka päivä ryhmänsä luottamus.” (Lundberg & Berggren 152, 2014)
Vaikka kirjassa verrataankin apinoihin, pätee myös ko. lainalaisuudet työpaikoilla, urheilujoukkueissa jne. Mielestäni on mahdollista, että alaiset voivat neuvoa johtajaansa joissakin asioissa. Mutta jos neuvominen on toistuvaa ja vielä samasta asiasta, on johtaja mielestäni tällöin menettänyt työntekijöidensä arvostuksen. En itse ole onneksi työ- tai kouluelämässä törmännyt kyseiseen asiaan, mutta harrastuksessani kylläkin. Olen itse joutunut, kädestä pitäen näyttämään valmentajalle, miten joku kuvio tai harjoitus pitäisi tehdä. Tämä kyseinen tapahtuma tapahtui vielä alkukaudesta, joten voitte vain kuvitella miten vaikeaa minun ja muun joukkueen oli suhtautua häneen tämän kyseisen tapahtuman jälkeen. Loppujen lopuksi valmentaja saikin joukkueesta kenkää.

Kirjasta minulle jäi mieleen muutama mietelause ja tässä yksi niistä parhaista, ”Ellei yritys satsaa työntekijöihinsä, miksi työntekijät satsaisivat työhönsä”? (Lundberg & Berggren 180, 2014)

Mielestäni aivan loistava lause, siitä mihinkä jokaisen yritysjohtajan/esimiehen pitäisi kiinnittää huomiota. Olen itse työskennellyt yrityksessä, missä yrittäjä katsoi vain ja ainoastaan oman napansa ympärille. Puhuin työntekijöiden kanssa, että mitä he ovat mieltä yrityksen toimitusjohtajastaan. Kaikkien vastaus tuli hieman alakuloiseen äänensävyyn vastaten, onhan se ihan hyvä tyyppi, mutta joitakin toimintatyylejä hän voisi hieman parantaa. Haluaisin taas nostaa tähän esimerkkinä WorkPowerin, missä toimitusjohtaja antaa jokaiselle työntekijälle huomionsa vuoden jokaisena työpäivänä, jos vaan aika niin sallii. Kun itse tulen joskus olemaan johtaja/esimiesroolissa, haluan antaa samalla tavalla työntekijöilleni huomion ja huomioida jokaisen yksilön joka työskentelee alaisuudessani. Tämä on mielestäni paras keino siihen, että esimiehen ja työntekijöiden välinen suhde pysyy hyvänä ja molemmat arvostavat toisiaan.

Oli erittäin jännittävä lukea kirjaa, missä ihmiskuntaa verrattiin lähimpiin sukulaisiin, eli siis simpansseihin. Oli mielenkiintoista huomata se, että kuinka paljon ihmisellä ja simpanssilla on oikeasti yhteisiä ajattelutapoja. Mielestäni kirjassa tuotiin ehkä hieman liikaa asiaa liittyen eläimiin johtajuuden sijaan. Olisin siis toivonut hieman enemmän tietoa liittyen johtajuuteen.