Tampere
28 Nov, Saturday
0° C

Proakatemian esseepankki

Antajat pärjäävät paremmin



Kirjoittanut: Petteri Kiuru - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Anna ja ota
The Go-giver
Adam Grant
Bob Burg
John David Man
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Oletko antaja vai ottaja? Ehkäpä olet peräti tasapainottelija, niin kuin suurin osa ihmisistä ovat. Nämä ovat kolme persoonatyyppiä, joita Adam Grant kirjassaan Anna ja Ota (2013) käsittelee.

Miten sijoittuvat ihmiset menestyksessä, mikäli he ovat valmiita aina ottamaan enemmän kuin antamaan. Miten menestyy ihminen, joka antaa enemmän kuin ottaa tai mikäli käyt tasaista vaihtokauppaa eli tasapainottelet. Voisi olettaa, että ihminen, joka on valmis ottamaan palveluksia enemmän kuin antamaan omaa apuaan, pärjäisi paremmin kuin ihminen, joka on valmis auttamaan enemmän kuin ottamaan palveluksia vastaan. Näin ei kuitenkaan ole. Miten se ei ole näin?

 

Proakatemian pääkääpä ja apuvalmentaja sekä kolmantena Hurman Juho, laittavat päät yhteen yhteisön hyväksi. Asiassa, miksi meidän olisi parempi auttaa enemmän kuin vaatia toisiltamme. Käsittelemme tässä esseessä myös omaa tekemistämme antamisen ja ottamisen kautta. Miten itse olemme toimineet Proakatemialla. Olemmeko antajia vai ottajia? Tuomme myös tässä esille, miten jokainen Proakatemialla opiskeleva voi kääntää omaa tekemistään antavampaan suuntaan ja menestyä sen avuin paremmin.

 

Ottaja vs. antaja

 

Käsitelkäämme ensin kahta keskeistä tyyppiä vertaillen keskenään. Anna ja ota (2013) kirjassa tuodaan ilmi tutkimustulosten pohjalta, että menestykseen pääsee paljon helpommin ottajan roolissa. Monet Yhdysvalloissa isoissa vastuutehtävissä työskentelevät näyttäisivät olevan ottajia. He pääsevät titteliinsä, koska surutta ottavat kaiken avun vastaan mitä saavat. Ilman, että heillä olisi aikomustakaan antaa takaisin. Tutkimuksissa ottajat ovat korkealla menestyksessä. Tasapainottelijat ovat keskikastia, mutta niin on myös paljon ottajia keskikastissa.

 

Missä sitten ovat antajat? Antajat ovat tutkimuksen mukaan aivan pohjalla. Yllätykseksi myös antajat ovat aivan menestyksen huipulla! Miten voi olla mahdollista, että antajat ovat sekä pohjalla, että myös aivan kärjessä menestyksessä. Se liittyy kuvaan mitä muut ihmiset näkevät heissä. Antajat nähdään erittäin kirkkaassa valossa. Mikäli olet ihminen, joka on aina valmis auttamaan. Ihmiset, joita autat muistavat aina sinut pyyteettömänä auttajana. Ihmisenä, joka laittaa muiden menestyksen oman menestyksen edelle.

 

Tällä on suunnaton vaikutus pidemmällä aikavälillä. Mikäli itse auttajana tarvitset joskus apua jossain. Ovat muut ihmiset, joita olet auttanut valmiita tekemään melkein mitä tahansa hyväksesi. Ellei nämä ihmiset ole ottajia. Ottajat saattavat myös auttaa erityisen paljon, mikäli he ovat hieman tasapainotteluun taipuvaisia. Miksi sitten ottajat eivät saa samankaltaista kohtelua?

 

Ottajien matka on nopeampi. Ottajat ottavat kaiken avun mitä ikinä saavatkaan, ja menevät nopeasti sen avulla eteenpäin. Antamatta kuitenkaan takaisin päin tai auttamatta muita. Tämä tekee pidemmällä aikavälillä sitä, että ottajat ruvetaan näkemään ottajina. Ihmisinä, jotka menestyvät muiden menestyksen kustannuksella. Mikä johtaa yhteistyö haluttomuuteen ottajien kanssa. Ottajat näin menettävät tukijoitaan pidemmällä aikavälillä. Siinä missä ottajien kanssa syntyy pidemmällä aikavälillä yhteistyö haluttomuutta. Syntyy antajien kanssa yhteistyö halukkuutta.

Hyvin yksinkertaista. Antajat nähdään ihmisinä, jotka haluavat mieluummin nähdä muiden menestyvän kuin itsensä. Tämä pitääkin täysin paikkansa. Antajat todella haluavat nähdä muiden menestystä mieluummin kuin itse. Antajat haluavat nähdä oikeastaan jokaisen menestyvän, jopa ihmisten, joita he eivät edes ole tavanneet. Koska antajat eivät pyydä vastapalveluksia itselleen. Antajat usein pyytävät vastapalveluksena omalle avulleen, että autettava auttaisi jotain muuta avun tarvitsijaa. Antajat itseasiassa ruokkivat omaa motivaatiotaan ja energiatasojaan auttamisella. Kun antajat näkevät heidän auttamisen tuloksen. He saavat suunnattomasti motivaatiota ja energiaa tästä. Mikä ei ole ihme, koska on tutkittu, että kaikki ihmiset saavat pidempi aikaista mielihyvää auttamisesta.

 

Jos sinulle annettaisiin 5 euroa rahaa ja saisit päättää, pidätkö rahat itselläsi vai antaisitko ne hyväntekeväisyyteen. Kumman näistä tekisit? Mikäli pitäisit itselläsi, saisit ehkä ihan hieman mielihyvää ilmaisesta vitosesta taskussasi. Ehkä jopa saisit pienen annoksen myös, kun käyttäisit sen johonkin mitä tarvitset. Mikäli antaisit vitosen hyväntekeväisyyteen, saisit itseasiassa pidempi kestoista mielihyvää. Koska muiden auttaminen itseasiassa saa ihmisen tuntemaan onnellisuutta.

 

Olenko minä antaja apuvalmentajana?

 

Kirjaa lukiessani, rupean auttamatta miettimään, olenko itse antaja, ottaja vai peräti tasapainottelija. Huolestun vielä enemmän, kun rupean pohtimaan omaa rooliani apuvalmentajana. Mitä jos olenkin ottaja? Antajilla ja ottajilla on tietynlaisia toimintamalleja mitä voi vertailla omaan tekemiseen. Itse lähdin pohtimaan asiaa omalta tunnepohjalta ja toimintapohjalta. Tuntuuko minusta siltä, että olen ottaja? Rehellisesti vastattuna jo pienen pohdinnan jälkeen ei tunnu siltä, että olisin.

 

Mietin, että olen auttanut ihmisiä monissa tilanteissa. Autan tiimini jäseniä heidän projekteissaan, esseissään ja huolissaan myös. Olen ollut hakemassa projekteihin tavaraa ihan Ikeasta asti joskus. Enkä liittynyt projektiin millään tavalla. Autan ystäviäni muutoissa, kyydityksissä kuskina tai ihan vaan kuuntelemalla huolia. Pyydän kyllä itsekin apua usein ja palveluksia. Näissä erona on kyllä se, että itse kun autan. En pyydä mitään takaisin.

Muutama viikko sitten ystäväni muutti Tampereelle ja pyysi apuani kantamaan tavaroita. Muuton jälkeen hän sanoi, että voi tarjota myöhemmin oluen ja pizzan avusta. Totesin, että mikäli niin haluat, mutta ei ole mikään välttämätön. Ihan mielelläni autan. Siinä kun pyydän palvelusta tai apua joltain. Olen aina kyllä valmis auttamaan takaisin.

 

Käyttäytymiseltäni olen tiimissä ja työympäristössä varsinkin erittäin kova sanainen välillä. Ajan etuja oli ne sitten tiimin, tietyn projektin tai yhteisön todella voimakkaasti, mikäli uskon niihin. Tämä vaikuttaa itselleni voimakkaasti siltä, että olisin ottaja. Antajan mahtavin työkalu on viestintä. Eikä mikä tahansa viestintä, vaan heikko viestintä. Heikolla viestinnällä tarkoitetaan kysymysten kautta asioiden perustelua ja noh myymistä. Se, että kiven kovaa väittäisi, että asia on näin. Ei ole paras ratkaisu ja siksi heikko viestintä toimii paljon paremmin, koska kysymyksiä kysymällä laittaa vastaajan ajattelemaan asioita minun kannaltani. Kuulostaa erittäin ottajamaiselta, mutta asia ei ole näin. Kovat viestijät ovat yleensä ottajia. He viestittävät pakottajamaisella asenteella oman asiansa läpi ilman, että antavat mahdollisuuksia muiden olla erimieltä tai tuoda omia ajatuksiaan esille. Antajat viestivät yleensä heikolla viestinnällä omaa ajatusmaailmaansa, jotta vastaajalla nimenomaan olisi mahdollisuus joko kertoa eriävä mielipide tai kasvattaa kysyjän ajatusta. Itse olen todellakin aloittanut akatemia polkuni omassa tiimissä voimakkaana viestijänä. Muistan vieläkin, miten ensimmäisen puolen vuoden aikana Hurmassa puhuttiin paljon äänestäni ja sain paljon palautetta siitä. Itseasiassa ehkä äänestä ei ollut kysymys, vaan siitä, että viestin todella voimakkaasti. Olenkin harjoitellut paljon kuuntelua ja kysymysten esittämistä sen sijaan, että esittäisin hirveästi mielipiteitä. Myös esitän paljon asioita, jotka perustuvat luettuun tietoon, eikä oman pään sisäiseen pohdintaan ja olettamuksiin. Silti tässäkin saralla on paljon tekemistä. Välillä silti tulee tunteita siitä, että viestinkö vieläkin todella voimakkaasti. Vaikka kyselen kysymyksiä ja jaan luettua tietoa. Miten voi olla, että siltikin tuntuu, että olisin ottaja. Kirjassa esitellään antaja-tyyppi, joka on kova luonne. Viestii tilanteissa karkealla äänensävyllä. On todella kova tavoitteissa ja siinä, että ihmiset yltävät niihin. Mutta auttaa ihmisiä saavuttamaan ne ja auttaa monissa muissa tilanteissa. Tällainen on niin sanottu rosoinen auttaja. Tunnistaisin itseni hyvinkin sellaiseksi.

Auttajat saavat paljon motivaatiota ja energiaa auttamisesta. Silti on hyvä miettiä millä tavalla oma emotionaalinen polttoaine ilmenee. Itse ainakin koen, että jo auttamiseen lähteminen saa heti tuntemaan mielihyvää. Tulee sellainen pieni virne kasvoille, kun vaan suostuu auttamaan. Myös kun näkee autettavan onnistuman siinä mihin apua tarvitsee. Siitä saa suuren määrän polttoainetta itselleen. Auttajat palavat nimittäin helposti loppuun, mikäli he eivät näe tai kuule oman auttamisen tulosta.

 

Miten voi kasvaa antajaksi?

 

Mikäli haluaa tulla antajaksi, on hyvä viedä käytäntöön yllä olevia asioita yksi kerrallaan. Itse kokisin, että paras tapa on ruveta auttamaan joka viikko. Se voi olla viikossa, vaikka yksi päivä, jolloin autat jotakuta jossain asiassa. Toisena viestintä voisi olla hyvä muuttaa kyselevämmäksi, mikäli ei ole jo kova kyselijä. Koko organisaatio tasolla voi toimia näin:

 

Järjestä vastavuoroisuuden kehä. Mitä organisaatiosi voisi saada aikaan ja millaisia antamisen normeja voisi syntyä, jos erilaiset ryhmät kokoontuisivat viikossa auttamaan toisiaan 20 minuutin ajan?” (Grant 2013, 307).

 

Olenko minä antaja pääkääpänä ja hurmalaisena?

 

Koen itse olevani vahvasti antaja, joskin huonoina hetkinä ajaudun tasapainoilijan ajatuksiin. Akatemialla lisääntynyt bisnesajatteluni on harhauttanut minua miettimään, saanko tästä tarvittavan korvauksen tai onko tämä nyt aikani arvoista tällä viikolla. Kirjaa lukiessa pysähdyin taas useasti miettimään, kuinka turhia ajatukset loppujen lopuksi ovat. Raha ei ole missään nimessä suurin motivaattori minulle, tein sitten oikeastaan mitä tahansa. Arvoissani mainitsen aina ensimmäisenä muiden auttamisen ja saankin siitä erittäin suurta mielihyvää sekä koen onnistuvani siinä usein.

Haluan päästä pääkääwän roolissa olemaan apuna mitä useammalle esipinkulle ja myös kaikille yhteisön jäsenille. Käytän verkostojani aika huonosti itse hyödyksi, enemmän autan niillä tiimiä sekä ihmisiä, joiden koen hyötyvän niistä. Ihmisten yhdistäminen on hieno tapa auttaa yhteisön sisällä ja se johtaa monesti onnistuneisiin suorituksiin tai vähintään muiden ihmisten verkostojen kasvamiseen.

 

Pääkääwän rooli on siinä mielessä haitaksi toteuttamassani auttamisessa ja ihmisten kanssa keskustelussa, että välillä tekemiseni leimataan mahdollisesti roolista johtuvaksi. Oli tilanne, jossa juttelin yhteisön uusien jäsenten kanssa ja pyrin auttamaan mahdollisissa koulutehtävien probleemissa, mutta keskustelun päätteeksi joku hoksasikin yhdistää langat sanoen: ”Etkös sä oo se pääkääpä? Ainiin, siks sä tulit meille juttelemaan.” Jouduin yrittää sanoa, että olisin tullut muutenkin, koska koen sen olevan minulle luontainen tapa levähtää omasta puurtamisesta, kun saan auttaa vieressä tekevää.

Antaminen työtiimissä ja työyhteisössä?

 

Kirjasta löytyi monia hyviä antamisen esimerkkejä tiimissä tai yhteisössä. Näissä esimerkeissä antaja sai paljon, mutta ei läheskään aina kaikkea kunniaa. Antajalle on ominaista, että hän uskoo vahvasti yhteistyön merkitykseen, ja siihen kuinka sen voimalla on mahdollista saavuttaa enemmän asioita myös yksilönä.

 

Kirjassa kerrotaan hienoa tarinaa Simpsonit sarjan kirjoittajasta George Meyerista. Tiimityöläisenä hän oli ihminen, joka antoi muiden valita ensin työnsä ja täydensi tiimiään antamalla omat apunsa niihin vaikeimpiin tai ei niin mieluisiin tehtäviin. Hän jakoi omia ideoitaan avoimesti muille, eikä niinkään seurannut mihin ne johtavat tai onko hän saamassa kunniaa tuosta hauskasta sketsistä. Nämä asiat ovat antajien parhaita ominaisuuksia mielestäni tiimissä toimiessa.

 

Antaminen tiimissä kerryttää myös kirjassa kuvailtuja ”uskottavuuspisteitä” ja näin ollen myös vapauksia toteuttaa itseään ilman muiden jatkuvia epäilyä tai katseita. Ryhmässä olevat tasapainoilijat kokevat olevansa tuon palveluksen velkaa paljon heille antaneelle tiimiläiselle. Kirjassa tehdyn tutkimuksen mukaan ottajien esittämiä parannusehdotuksia pidettiin enemmän itsekkäinä pyrkimyksinä, kun taas antajien esitellessä ideoitaan ihmiset olivat avoimempia tietäen motiivien olevan hyvät.

 

Näillä teoilla George myös vakuutti oman paikkansa tiimityöläisenä, eikä taistellut ”parhaanpelaajan” tittelistä muiden kirjoittajien kanssa. Tiimiläiset arvostivat hänen työtään todella korkealle, kuitenkaan herättämättä kateutta tai muuta negatiivista ajatusta tiimin ilmapiiriin.

Koen, että näitä asioita on tärkeä jokaisen akatemialla pohtia, kun katsotaan kuvaa tiimien ja koko yhteisön tasolla. Olen herkkä aistimaan muista ihmisistä ja kokenutkin välillä pahoinvointia ajatuksesta, että ihmiset haluavat hyötyä toisistaan välittömästi tai ovat vailla vastapalvelusta tai palkkiota mitä pienemmistäkin uhrauksista yhteisössä. Auttamisen halun tulisi mielestäni näkyä kulttuurissa vielä nykyistäkin suuremmin ja ihmiset kaiken ”ajanhallinnan” keskellä miettisivät niitä pieniä viiden minuutin avunantoja vielä kerran uudelleen. Paljon on hyvääkin, oma akatemia taipaleeni ei missään nimessä olisi tässä vaiheessa, jos en olisi saanut apua antajilta maksamatta ihan jokaista palvelusta henkilökohtaisesti takaisin.

Auttaminen yhteisössä Proakatemialla näkyy mielestäni hienosti esimerkiksi vanhempien ja nuorempien vuosikurssien välisessä yhteistyössä, ja lämmittää siksi istuvan pääkääwän sydäntä. Vanhemmat opiskelijat ovat aina valmiita auttamaan uusia taloon tulevia ja suurin osa tasapainoilijoistakin myöntää olevansa palveluksen velkaa uusille tulokkaille. Pottuja ei maksetakaan takaisin niille, keneltä ne on alun perin saatu, vaan heille, jotka niitä seuraavaksi tarvitsevat. ”Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat” on yksi akatemialla kaikuvista sanonnoista. Yksi niistä, jonka pitäisi kuulua entistä enemmän ja upota myös ihmisten ajatteluun yksilötasolla. Muistanhan antaa niin paljon kuin saan? Milloin saan yhteisöltä? Kuinka kauas antaminen voikaan kantaa? Filosofista ajatusta niin ottajalle, antajalle kuin tasapainoilijallekin.

 

Top 5 – vinkit auttamisen kulttuurin edistämiseen työssä ja arjessa ala ”pääapuwa”:

  1. Viikossa kalenteriin 20 minuuttia toisten auttamiselle työpaikalla
  2. Juttele ihmisille agendanasi selvittää, voitko ratkaista jonkin hänen arjen haasteen heti?
  3. Tarkkaile omaa ajatustasi, kun joku pyytää apuasi. Pyydätkö jotain takaisin? Mietitkö miten välttää tilanne?
  4. Mieti yksi asia viikossa, jonka korjaamalla voit edistää muiden pärjäämistä työssään.
  5. Pyydä apua muilta yhteisön jäseniltä ajatustyöhön tai yksittäiseen matalan kynnyksen tehtävään. Auttajalle tulee varmasti tärkeämpi fiilis.

 

Ottajasta antajaksi

 

Kaikki eivät ole luontaisia antajia. Toisille antaminen, eli toisten auttaminen voi tuntua todella oudolta, eikä siitä saa minkäänlaista mielihyvää. Mikäli toisen edun laittaminen omasi edelle tuntuu epäluontevalta, sinun kannattaa perehtyä aiheeseen pienin askelin.

Tätä aihetta käsittelevä Bob Burgin ja John David Mannin teos The Go-Giver kertoi tarinan nuoresta kunnianhimoisesta myyntimiehestä, joka koki merkittävän elämänmuutoksen sisäistäessään antamisen ajatuksen.

 

”Useimmat ihmiset nauravat kuullessaan, että suurin menestymisen salaisuus on antaminen. Silti useimmat ihmiset eivät ole yhtään niin menestyneitä, kuin toivoisivat” (Burg & Mann, 1.)

 

Ihmiset, jotka antavat muille, saavat myös itse. Antaminen tekee heistä vetovoimaisia ihmisiä ja näin ollen heille halutaan myös antaa. Burg ja Mann toteavat hyvin selkeästi, että antaminen on tie menestykseen ja esittelevät stratosfäärisen menestyksen lait. Näihin lakeihin perehtymällä meistä jokainen voi ottaa askeleen menestyksekkäämpään elämään.

 

The law of value

Sinun todellinen arvosi määräytyy sen mukaan, miten paljon enemmän tuotat arvoa,

kuin otat itse. Pyri siis antamaan enemmän, niin sinulle halutaan myös antaa enemmän (Burg & Mann, 27.).

 

The law of compensation

Oma menestyksesi määräytyy sen mukaan, mitä enemmän ihmisiä palvelet ja miten palvelet heitä. Mitä suurempaa joukkoa pystyt auttamaan, sitä enemmän saat takaisin (Burg & Mann, 43.).

 

The law of influence

Vaikutusvaltasi määräytyy sen mukaan, miten usein laitat toisten edun oman etusi edelle. Jos sinulla on tapana laittaa toisten etu etusijalle, niin aina löytyy joku, joka haluaa toimia sinun eduksesi (Burg & Mann, 64.).

 

The law of authenticity

Arvokkain lahja mitä voit antaa, olet sinä itse. Sinun pitää unohtaa esittäminen ja olla oma itsesi. Jos haluat hyvät ihmistaidot, ole ihminen. Ole aito. (Burg & Mann, 88.)

 

The law of receptivity

Tärkein tekijä vaikuttavaan antamiseen on olla itse avoin vastaanottamaan. Maailma toimii siten, että aina kun joku antaa, joku muu saa. Burg ja Mann kertoivat yksinkertaisena esimerkkinä eläinten ja kasvien välisen suhteen, jossa ihminen hengittäessään ottaa happea ja antaa hiilidioksidia kasveille, jotka tarvitsevat hiilidioksidia ja tuottavat siitä happea. Jos et itse ole valmis ottamaan jotakin vastaan, katkaiset kierteen ja eväät toiselta oikeuden antaa. Ole siis valmis ottamaan vastaan apua, tukea, lahjoja tai mitä hyvänsä sinulle ollaankaan antamassa (Burg & Mann, 105.).

 

Tarinassa käytiin läpi jokainen laki eri henkilöiden kautta, jotka toimivat elävinä esimerkkeinä näistä ajatuksista. Henkilöt olivat menestyneitä, sillä he olivat ymmärtäneet antamisen vievän heidät pitkälle elämässä. Viimeisen lain sanoma on erityisen tärkeä. Pitää olla avoin ottamaan vastaan, sillä jos et ota, niin kiellät toista antamasta. Lakien kuvattiin olevan kuin sormet, neljä ensimmäistä ovat sormet pikkurillistä etusormeen ja viimeinen kuvastaa peukaloa. Ei ole helppoa käyttää kynää tai vasaraa ilman peukaloa, eli lait toimivat ainoastaan, kun niitä kaikkia noudattaa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close