Tampere
12 May, Wednesday
23° C

Proakatemian esseepankki

Anna tunnustusta!



Kirjoittanut: Siiri Hyytinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tunnustuksen ja kiitoksen antaminen suomalaisessa kulttuurissa saattaa olla hiukan takapajuista, mikä näkyy selkeästi organisaatioiden toiminnassa. Kiitos on kuitenkin pieni sana, jolla voidaan saada ihmeitä aikaan. Kuten Samuli Putro kappaleessaan älkää unohtako toisianne laulaa:  

“Yhdessä hetkessä lausuttu kiitos, 

Voi taipua kuukausia. 

Tunnustuksen antaminen ei kuitenkaan ole helppoa, mikäli on aina oppinut kulttuuriin, jossa keskitytään jatkuvaan kehityskohteiden etsimiseen. Tämä essee pohjautuu Hannu Heikkisen ja Rauno Huttusen artikkeliin (2002) sekä psykiatri Ben Furmanin (2018) videoon palautteen merkityksestä koulumaailmassa.  

 

Jos tunnustusta ei anneta työyhteisössä sen jäsenille, saattaa se murentaa merkittävästi ihmisten kykyä työskennellä siinä. Sama toimii myös toisin päin, sillä tunnustamisen avulla voidaan parhaimmillaan saada ihmiset motivoitumaan ja sitoutumaan työhönsä entistä paremmin. Lisäksi systemaattisella tunnustuksen antamisella työyhteisössä, on todettu olevan yhteys työuupumuksen vähentymiseen. Pienillä teoilla ja arkipäiväisillä kiitoksilla voidaan saada siis todellakin ihmeitä aikaan. (Heikkinen & Huttunen 2002.)  

 

Tunnustuksen antaminen ja saaminen on aina vuorovaikutteista toimintaa ja siitä voi syntyä joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Synnyttämällä organisaatioon positiivisen tunnustuksen kierteen, voidaan sen jäsenten välistä kunnioitusta parantaa merkittävästi pitkällä aikavälillä. Tunnustuksen antaminen on sosiaalisen toiminnan jäsentäjä sekä tärkeä identiteetin rakentumisväline ja niin kutsuttu “elintärkeä inhimillinen tarve”. Kun henkilö saa tunnustusta muilta häneen liittyvästä ominaisuudesta tai taidosta, alkaa hänelle rakentua myönteinen kuva omasta itsestään. Tästä syystä tunnustuksen puute saattaa pahimmillaan näkyä ihmisissä persoonan psyykkisenä haavoittumisena, mikä voi ilmetä muun muassa vihamielisyytenä, häpeänä, rikkomuksina tai halveksuntana. (Heikkinen & Huttunen 2002.) 

 

Tunnustus ei tule ikinä ilmaiseksi, sillä sen eteen joutuu aina ponnistella. Kamppailu tunnustuksesta ei välttämättä ole aina veristä ja väkivaltaista, vaan se voi olla myös positiivista. Positiivisen kamppailun mahdollistavat henkilölle myönteiset ympäristöt, kuten esimerkiksi rakastava perhe, myönteinen julkisuus ja kannustava oppimis- tai työyhteisö. Kuten tekstissä aiemmin mainittiin, tunnustusten saaminen on elintärkeä inhimillinen tarve ihmisille, jonka vuoksi monet saattavat ajautua negatiiviseen kierteeseen tunnustusta havitellakseen. Kierre sysää ihmisiä hakemaan tunnustusta yhä negatiivisemmin ja negatiivisemmin keinoin. Tämän kierteen taustalla on epätoivoinen ihminen, joka haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi. (Heikkinen & Huttunen 2002.) 

 

Tunnustuksen antaminen niin työyhteisöissä kuin kaikessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa on merkittävää. Tunnustus ei kuitenkaan aina ole välttämättä vain kehujen antamista tai kiitoksen sanomista. Myös rakentavaa palautetta voi antaa tunnustuksenomaisesti, tärkeäksi nousee vain tapa, miten palaute annetaan. Mikäli palautetta lähdetään tuomaan ongelmakeskeisesti eli nostetaan esiin pelkkä ongelma, saadaan kuulijalla vaan puolustusrefleksi hereille, eikä itse asia mene hänen kuuleviin korviinsa. Tyypillinen ongelmalähtöinen palaute työyhteisössä voi olla esimerkiksi: “sinä aina puhut päälle” tai “sinä et ikinä kuuntele”. Nämä lauseet ovat lähtökohtaisesti jo erittäin hyökkääviä kuulijan korvaan ja saavat hänen defenssinsä nousemaan. Ongelmalähtöisen palautteen toinen ääripää on ratkaisukeskeisesti esitetty rakentava palaute. Yllä olevat esimerkit voidaan kääntää helposti ratkaisukeskeisiksi: “olisi kiva, jos odottaisit omaa puheenvuoroasi ja välttäisit puhumasta toisten päälle” tai “pystyisitkö kuunnella vielä enemmän”. Antamalla palautteen ratkaisukeskeisesti, saadaan asia todennäköisesti keskusteltua helpommin läpi toisen osapuolen kanssa, sillä sen avulla vastapuolen puolustusreaktiot eivät käynnisty yhtä helposti. Ratkaisukeskeisyys luo heti positiivisemman tunnelman palautteen antamisen yhteyteen, jolloin saadaan todennäköisemmin saavutettua haluttu lopputulos. (Furman 2018.) 

 

Annamme mielestäni Evisionissa kohtuullisesti tunnustusta, mutta mielestäni sitä voisi olla vielä enemmän. Kuten Heikkisen ja Huttusen (2002) artikkelissa kerrottiin, hyvin pienilläkin tunnustuksilla ja kiitoksilla voidaan saada suuria asioita aikaan työyhteisössä. Parhaimmillaan pystyttäisiin luomaan positiivinen tunnustuksen kierre koko työyhteisöön, mikä ruokkisi kaikkien motivaatiota jatkuvasti. Kiitos on pieni sana ja se ei kulu käytettäessä, jonka vuoksi meidän Evisionissa tulisi hyödyntää vielä paremmin sen supervoimaa. Toinen missä voisimme vielä kehittyä, on palautteen antaminen. Erityisesti kun tunteet saattavat välillä kuumeta konfliktien yhteydessä, saattaa palautteen antaminen siirtyä enemmän ongelmakeskeiseen ulosantiin. Tämä syyttelyn kautta annettu palaute useimmiten vain pahentaa tilannetta ja tulehduttaa enemmän henkilöitten välistä kemiaa. Riitatilanteen iskiessä tulisikin muistaa hengittää muutaman kerran syvään ja vasta sen jälkeen lähteä kertomaan palautetta vastapuolelle. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin ja lopussa kiitos seisoo!  

 

 

Lähteet 

 

Furman, B. 2018. Oppilaan häiritsevään käyttäytymiseen puuttuminen. YouTube. Julkaistu 22.10.2018. Katsottu 20.4.2021. https://www.youtube.com/watch?v=1RvWd0HOkTE  

 

Heikkinen, H. & Huttunen, R. 2002. Huomaa minut, arvosta minua! Opetus tunnustuksen dialektiikkana. Artikkeli.  

Kommentit
  • Tuija Jaatinen

    Hei Siiri! Mielestäni pohdit esseessä hienosti faktatietoon pohjautuen, miksi tunnuksen saaminen sekä antaminen on tärkeää. Erityisesti hymyilin positiivisen tunnustuksen kierteelle, joka olisi mielestäni hienoa saada koko työyhteisöön, niin tiimiyritysten kuin koko Proakatemian yhteisön näkökulmasta. Uskon, että olet oikeassa siitä, että se ruokkisi kaikkien motivaatiota. Kiitos tästä esseestä! 🙂

    4.5.2021
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close