AMRAP- As Many Reps As Possible. AMRAP on erityisesti CrossFit-treeneissä käytetty lyhenne, joka tarkoittaa suoraan käännettynä ”niin monta toistoa kuin mahdollista”. Treeneissä tämä tarkoittaa harjoitusta, jossa tavoitteena on tehdä määrättyä liikettä aikarajan sisällä niin monta toistoa kuin mahdollista, liikestandardit täyttäen.

Kirjan kirjoittaja, Jason Khalipa, on amerikkalainen veteraani CrossFit-urheilija, joka on osallistunut CrossFit Gameseihin vuosina 2008-2014. CrossFit Games on maailman kovatasoisin CrossFit-kilpailu, jonne pääseminen jo vaatii maailmanluokan kuntoa ja äärimmäisyyksiin vietyä henkistä kyvykkyyttä.

Tartuin kirjaan, sillä halusin tietää, mitä yhdellä aikoinaan kovakuntoisimmalla ihmisellä on sanottavaa mentaalisesta kehittymisestä.

Alun perin Khalipa alkoi kirjoittamaan kirjaa ajatuksena luoda teos psyykkisestä valmennuksesta, omien rajojen rikkomisesta ja oppaana ihmiselle, joka haluaa ylittää itsensä. Kuitenkin kirjan kirjoittamisen aikana hänen tytär sairastui leukemiaan, joka muutti kirjan perusajatusta. Kuitenkin hän halusi esitellä AMRAP-mentaliteetin, jonka avulla hän on päässyt tavoitteisiinsa niin ammattiurheilijana, bisnesmiehenä kuin isänä.

Mentaliteetti on helposti avattavissa Proakatemialaisille meiltä löytyvien esimerkkien avulla. Nimittäin myyntipäivät ja 12h/24h. Jokainen Proakatemialainen tietää heti, mistä on kyse. Määrätyn aikarajan sisällä tavoitteena on tehdä paras mahdollinen tulos. Muistan miettineeni ensimmäisten myyntipäivien aikana, että mitä jos me tekisimme aina tällä tavalla töitä. Jos myyntipäivien kolmen päivän aikana on mahdollista saada aikaan vaikka mitä ihmeitä, mitä kaikkea saisimmekaan aikaan kuukauden aikana jos toimisimme samalla tavalla? Tai vuoden aikana? Tietenkään myyntipäivien tapaista puristusta ei kukaan pystyisi suorittamaan edes kuukautta, mutta ajatus herättelee miettimään potentiaalimme käyttöä.

Khalipa jakaa AMRAP-mentaliteetin viiteen osioon, joiden varjossa hän tarkastelee asiaa kirjan edetessä. Teemat ovat ennestään tutun kuuloisia muun muassa Simone Sinekin aatteista.

Ensimmäisenä sinun tulee tietää sinun ”Miksi”. Tämä ajatus on noussut esille useiden kirjailijoiden kautta jo aiemmin. Jotta pääset parhaaseen mahdolliseen tulokseen, täytyy sinun ymmärtää, minkä takia sitä teet. Tähän paneutuessa syvemmälle, voitaisiin alkaa puhua myös sisäisistä tai ulkoisista motiiveista. Kuitenkin itselläni on käsitys, että loppujen lopuksi parhaaseen tulokseen pääsee sisäisten motiivien myötä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakastaa itse tekemisestä eikä tee sitä ulkoapäin saatavan palkinnon vuoksi. Motivaatiopuhuja Les Brown on muotoillut asian myös seuraavasti: ”When you want it as bad as you want to breathe, then you will succeed.” Jos vähän niinku ehkä haluat asiaa, et todennäköisesti tule saavuttamaan tavoitetta. Heti kun tulee ensimmäisiä vastoinkäymisiä tai houkutuksia, riski antaa näille myöden, on huomattavasti isompi. Kun tavoitteesi, prioriteettisi ja sinun ”miksi” ovat kunnossa, valintoja on helppo tehdä. Lähdenkö festareille juopottelemaan kolmeksi päiväksi vai keskitynkö treeneihin ja tuleviin kisoihin. Kun haluat sitä enemmän kuin mitään muuta, valinnat tulevat olemaan helppoja. Pidä tavoitteesi mielessä jokapäiväisissä valinnoissa. Viekö tämä valinta minua tavoitettani kohti?

Toisena sinun tulee keskittyä siihen, mitä voit kontrolloida. Tätä on kuulunut myös CrossFit huippuja valmentajan Ben Bergeronin podcasteista. CrossFit Gameseissä eteen saattaa tulla oikeastaan mitä tahansa. Lajin yksi idea on ”Prepare for the unknown” ja ainakin osa kisalajeista julkistetaan juuri ennen omaa vuoroa. Edessä voi olla mitä tahansa ja sää voi olla hellettä tai kaatosadetta. Näihin ulkoisiin tekijöihin et pysty vaikuttamaan, kuten et myöskään kisakaverin suorituksiin. Ainoa mihin voit vaikuttaa, on oma kisasuorituksesi. Tähän sinun tulisi keskittää kaikki huomiosi. Yhtenä hyvänä pointtina ainakin itselleni oli myös tunteiden hallitseminen. Välillä niin hankalalta kuin se tuntuukin, sinulla on täysi kyky hallita ajatuksiasi. Ajatuksistasi tulee tekojasi ja teoistasi tulee tuloksia. Kuinka puhut itsellesi esimerkiksi treenin aikana? CrossFit-treenit ovat luonteeltaan usein rankkoja ja kaikki tekevät sitä aivan omasta tahdostaan. Vaikka siitä oikeasti tykätään (koska kuka sitä muuten harrastaisi), niin usein kuulee urheilijoiden manailua siitä, kuinka pahalta tuntuu suorituksen aikana, kun maitohapot alkaa puskemaan lihaksiin ja vielä olisi kierroksia jäljellä. Kannusta itseäsi mielessä samalla tavalla kuin kannustaisit kaveria. Et sinä kaverillesikaan huutaisi ”hyi kun tuntuu pahalta”, vaan ”jaksaa jaksaa, enää ei oo paljoa jäljellä!”. Miksi sitten itse miettisit pään sisällä kuinka pahalta ne maitohapot tuntuu? Yhtenä parhaana henkisenä vinkkinä treeneihin olen saanut myös sen, että silloin kun tuntuu pahalta, niin silloin kehityt. Kun se on helppoa ja kivaa, se ei haasta sinua etkä kehity. Kun on hengästynyt ja tuntuu pahalta, se on se, milloin sinusta tulee parempi. Sinun on opittava sietämään epämukavuutta.

Kolmantena, huipulle pääseminen vaatii työtä. On se sitten CrossFit Games tai yritysmaailman huippu. Tämän vuoden Gamesit käydään elokuun alussa Yhdysvalloissa ja ainoana suomalaisena naisena karsinnoista selvinnyt nainen, Emilia Leppänen, on tehnyt tämän tavoitteen eteen töitä 7 vuotta. Toisilla lähtökohdat saattavat olla toisia otollisemmat, mutta huipulle ei ole hokkuspokkus-teitä. Mitä enemmän toistat samoja asioita, sitä paremmin myös hahmotat mihin kykenet. Tätä on ehkä helpompi seurata urheilussa kuin asioissa, jotka eivät ole niin tarkkaan mitattavissa. Mitä enemmän treenaan, sitä tarkemmin tiedän, mihin olen kykeneväinen ja sitä paremmin pystyn myös optimoimaan oman suorituskyvyn esimerkiksi kisatilanteissa. Tiedän esimerkiksi kilon tarkkuudella, mikä on maksimisuorituskykyni tempauksessa tai montako kertaa kykenen tempaamaan 30 kilolla 30 sekunnin aikana. Niitä on veivattu niin paljon. Kun taas treeneissä, jotka alkavat ”mulla ei ole mitään hajua paljonko pitäisi laittaa painoja”- tilassa, todennäköisyys päästä huippusuoritukseen on huomattavasti pienempi.

Lisäksi tulisi myös hahmottaa se, missä itse on. Kun aloitin CrossFitin tammikuussa 2018, lähtötaso minulla oli melko heikko. Satunnaista kuntosaliharjoittelua, mutta aerobinen kunto todella surkea. Toisilla aloittaneista saattoi olla pitkä kilpaurheilu-ura takana upealla yleiskunnolla. Masentaisi, kun vertaisin itseäni vain heihin. Sen sijaan, minun tulee keskittyä omaan kehittymiseen. Mitä tavoitteita itselleni asetan ja kuinka paljon teen valintoja tavoitteeni mielessä. Treenejä tehdessä ainoa, joka tietää, annoitko itsestäsi kaikki, olet sinä itse. Vain se kaveri siellä peilissä tietää sen. Enkä suinkaan tarkoita, että kaikki treenit tulisi tehdä veren maku suussa, en tosiaan. Joskus kehittymisen kannalta on parempi ottaa kevyemmin. Mutta silti, teetkö treenisi ”vähän sinne päin” vai annatko joka kerta parhaan mahdollisen ”inputin” joka sen päivän kunnolle on mahdollista?

Neljäntenä oleellisena seikkana Khalipa tuo esille ”shifting gears” eli vaihteiden vaihtamisen. Myös tämä on aiemmasta kirjallisuudesta tuttu ajatus. Sen takana on ajatus, että mitä ikinä teetkään, keskity siihen ja tee se kunnolla. Tämän jälkeen vaihda vaihde seuraavaan asiaan ja tee se kunnolla. Kun teet koulutöitä, keskity niihin. Kun treenaat, keskity siihen ja anna kaikkesi. Kun olet perheen kanssa, ole oikeasti läsnä äläkä mieti työ-tai koulujuttuja. Ole läsnä siellä missä oletkin.

Viidentenä seikkana Khalipa tuo esille kyvyn uudelleenpriorisoida asioita. Aiempina vuosina hänen ykkösprioriteettinsa oli ollut treenaaminen ja pääsy CrossFit Gameseihin. Tyttären sairastuttua kaikki muu oli toissijaista. Gamesit, oma yritys, kaikki. Tällaisen elämän murskaavan uutisen jälkeen luulisi uudelleenpriorisoinnin olevan helppoa. Kuitenkin priorisointia voisi tehdä myös muulloinkin. On hyvä tietoisesti välillä päättää, mikä on tällä hetkellä prioriteeteissa ykkössijalla. Jonain aikana se saattaa olla ihmissuhteet, jonain aikana treenaaminen ja jonain aikana taas koulu tai työt. Kunhan olet selvillä arvoistasi, ja siitä, mikä sinulle on tärkeää. Toisinaan saattaa myös olla aiheellista muuttaa tapaa, jolla päästä tavoitteeseen.

Palaan vielä myyntipäivien ajatukseen. Mitä luulet, kumpi henkilöistä saa enemmän koulusta irti, sellainen, joka käy sitä koska on ”pakko”, suorittaen tehtävät minimivaatimuksilla. Vai sellainen, joka lähtee liikkeelle AMRAP-mentaliteetilla: katsotaan, kuinka paljon pystyn saamaan ammattikorkeakoulusta irti 3,5 vuoden aikana. Mihin kaikkeen tuona aikana pystyn?